En ymmärrä mieheni aivoituksia. En rakasta häntä, mutta hän haluaa olla kanssani ilman rakkauttanikin. Hänelle kuulemma riittää se, että hän rakastaa. Enkä oikein osaa lopettaa suhdetta kun meillä on ihan hyvä olla yhdessä, en vain tunne mitään häntä kohtaan ja mielestäni suhteen kuuluu loppua siihen.
Toinen ei halua erota vaikken rakasta
GoodGirlie
93384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja siinähän se sitten onkin
jollain tavalla mieheltäsi. Voisin ihan hyvin kuvitella itse olevaani samanlainen. Toivottavasti "se" mies vain osaisi puhua minulle järkevästi, etten liikaa joutuisi kärsimään. Sitä samaa suosittelen sinullekin, puhu miehesi kanssa.
Minäkin olen vähän niinkuin miehesi. Ainoa ero on vain se, että mieheni ei tiedä rakastaako minua vielä vai ei. Vaikka se sattuukin niin silti haluan olla mieheni kanssa, koska rakastan sitä niin paljon...
Meillä sama homma: minä en rakasta miestäni, enkä ole koskaan kyennyt sanomaankaan rakastavani häntä, vaikka naimisissa on oltu jo melkein 8 vuotta... Mieheni mielestä meillä menee ihan hyvin, ja hän ihmettelee, että mitä minäkin tekisin, jos meille tulisi ero, jota hän ei suostu ajattelemaan ollenkaan...
Harmittaa vaan tällainen, kun olen kuitenkin n. 7 vuoden ajan ollut ihastunut ihan toiseen mieheen, jonka kanssa vaihdamme lämpimiä katseita aina kun kohtaamme. Ihan turha mitään suhdetta on aloittaa ennenkuin edellinen on ohi... Varsinkin kun ei tiedä tuleeko se koskaan edes olemaan ohi! Tällainen on todella vaikeaa.
Miehelläni on kaikki ok, kun on hyvä työ ja hyvä palkka, ja tavallaan meidän yhteiselämämmekin on ihan ok, kun on katto pään päällä ja suhteet sukuun kunnossa, saadaan silloin tälläin rahallista tukeakin vanhemmilta. Mutta minua vaivaa todella paljon se, kun olemme jo vuosia nähneet vain iltaisin, mies on vaihtanut työpaikkaa muutaman kerran joten hänellä ei ole ollut edes kunnon lomiakaan vuosikausiin, ja kun ei nähdä juuri koskaan, niin yhteys on tavallaan kadonnut... En minä tunne oikein mitään miestäni kohtaan, mutta suostun seksiin silloin tällöin. Ei suutelua, ei halauksia, ei kauniita puheita eikä mitään läheisyyttä, seksiähän voi harrastaa ilman niitäkin...
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Jatkaa vain onnetonta elämää?? Meillä on myös 2 melkein kouluikäistä lasta, jotka viihtyvät eskarissa ja osapäivähoidossa sekä naapuruston kavereiden kanssa. Vain minä olen talossa onneton, ja se on alkanut näkyä jo jatkuvana masennuksena. Itse asiassa olen masentunut vain iltaisin ja öisin, enkä oikein saa nukuttua. Päivisin saan elää omaa yksityistä elämääni ja tavata ihmisiä, jotka saavat minut iloiseksi.
elämällesi. Jos olet masentunut, mene lääkäriin tai hakeudu ammattiauttajien luo. Masentunut ihminen ei kykene tekemään päätöksiä elämästään puoleen eikä toiseen. Olet sen verran velkaa lapsillesi ja miehellesi että yrität vielä. Kun saat mielesi tasapainoon voit miettiä asioita uudestaan. Ihmiset eroavat ihan liian helposti.
Koeta järjestää itsellesi kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa. Yrittäkää solmia yhteys välillenne.
Se toinen mies, pieni viaton flirtti piristää aina, ei siinä tarvitse olla sen enempää...
Sillä erotuksella että minä ymmärsin sen että suhteella ei ole tulevaisuutta jos vain toinen rakastaa. Ei se siten vain toimi.
Kysy mieheltäsi haluaako hän todellakin sinun olevan kanssaan vain siksi että olisi itse onnellinen samalla kun sinä olet onneton?
Jos hän vastaa myöntävästi, tiedät että hän ajattelee vain itseään, eikä sinun kannata ajatella asiaa enää sen pitempään.
Minä myönsin itselleni että minun ei ollut oikeutta sitoa exääni suhteeseen josta ei ollut iloa molemmille. Toivottavasti sinun miehesi ymmärtää saman.
Olemme edelleen hyvissä väleissä, mutta samaan aikaan tietysti minulla on koko ajan häntä hirveä ikävä, mutta minun on vain kestettävä se, samoin kuin se että hän lopulta löytää uuden rakkaan elämäänsä.
Toivon vain että kuka se sitten onkin, tekee hänet lopultakin onnelliseksi, koska hän on nainen joka todellakin ansaitsee olla onnellinen.
Se minua surettaa että en itse osannut olla hänelle se, joka tekee hänestä onnellisen... :(
Rakkautta ei ole olemassakaan. Mutta jos et tarvitse miestä mihinkään, niin miehen on vain hyväksyttävä se. Jos mies haluaa pysyvän suhteen, olisi hänen tehtävä itsensä jollain tavalla välttämättömäksi. Toivottavaa olisi esim. taloudellinen ylivertaisuus suhteessa naiseen. Tämä on terveen parisuhteen perusta. Eivät häilyvät tunteet.
Rakkaallani on samanmoinen ongelma. Molemmille tyrkytetään sivulllisten toimesta näiden yksipuolista rakkautta ja meitä pidetään yhteistuumin erillään, vaikka rakastamme toisiamme. Erilaiset tahot pönkittävät järjestelyä, jossa yksipuolista rakkautta kuormataan väellä ja vängällä ja itse tuntee moisesta vain surullisuutta. Nämä pönkitettävät rakastujat ovat onnesta ja sen suomista eduista sekaisin, mutta itsellä on vain tyypertyneen tyhjä olo ja pohjataon ikävä omaan rakkaaseen. Tälläinen järjestely ei toimi ja tolkuttomasti energiaa haaskataan sen ylläpitämiseen. Nämä myöhemmin tulleet ja tuotetut lemmenlähettiläät saavat sopeutua todelliseen tunteeseen.
En alistu edunkärkkyjien vänkyröiviin valheisiin ja sydämeni sanoman sabotointiin, vaan vien rakkauteni läheisyyteen saakka. Se on terveimmän parisuhteen perusta - todellinen Rakkaus.
Rakastan Sua Nti K.
Pitäisikö mielestäsi Prinsessa Ruususen häitä viettää hautaannasti?