Onko maailma valmis?

Paitsi siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa. Maailmankuvamme on ajasta riippuvainen, mutta jos yksilö kykenee "näkemään" maailman ilman ajan jatkumoa, ns. elämään hetkessä, se ratkaisee nähdäkseni monta ongelmaa. Tarkoitan psykologista aikaa, joka johdattaa ihmisen ajattelemaan asioita ajassa, joksikintulemisena. Toinen tapa ilmaista asia on että tämä toinen maailma (todellinen maailma) jonka ihminen voi oppia nakemään on ääretöntä laajuutta ja kokonaisvaltaisuutta toisin kuin keskinkertainen, pienen mielen näkemys, joten se jo sinällään hävittää ahdasmielisyydestä ja osittuneisuudesta aiheutuvat ongelmat.

Griff kirjoitti:

Paitsi siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa. Maailmankuvamme on ajasta riippuvainen, mutta jos yksilö kykenee "näkemään" maailman ilman ajan jatkumoa, ns. elämään hetkessä, se ratkaisee nähdäkseni monta ongelmaa. Tarkoitan psykologista aikaa, joka johdattaa ihmisen ajattelemaan asioita ajassa, joksikintulemisena. Toinen tapa ilmaista asia on että tämä toinen maailma (todellinen maailma) jonka ihminen voi oppia nakemään on ääretöntä laajuutta ja kokonaisvaltaisuutta toisin kuin keskinkertainen, pienen mielen näkemys, joten se jo sinällään hävittää ahdasmielisyydestä ja osittuneisuudesta aiheutuvat ongelmat.

"Paitsi siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa. Maailmankuvamme on ajasta riippuvainen, mutta jos yksilö kykenee "näkemään" maailman ilman ajan jatkumoa, ns. elämään hetkessä, se ratkaisee nähdäkseni monta ongelmaa. Tarkoitan psykologista aikaa, joka johdattaa ihmisen ajattelemaan asioita ajassa, joksikintulemisena."

Tässäkin on tietty ongelma. Ajattelua ei ole ilman aikaa ja toisaalta ajattelu on ajallisen käsittelyä. Maailmankuvamme on todellakin ajasta riippuvainen, sillä maailmankuva on myös kuva ajasta.
Muista, että myös aivot, joilla ajatellaan, ovat maailmasta, eli ajasta.
Siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa, siirrymme samalla maailmaan, jossa ei ole ajattelua.

Kun puhut hetkestä, ajattelet aikaa selvästi jatkumona.

Täällä oli joskus kysymys ajasta pistesarjana, kuten "..............", jossa jokainen piste tarkoittaisi pysäytettyä, eli äärettömän tarkkaa ajan hetkeä.

Näin ei kuitenkaan tule ajatella. Vaikka aika kuluu jatkuvasti, se tulee ajatella yhtenä pisteenä. Eli kysymys ei ole tietyssä mielessä etenemisestä, tai tapahtumasta seuraavaan liikkumista, vaan paremminkin hetken laajentumisesta jakautumalla potentiaalisesti äärettömästi.


"Toinen tapa ilmaista asia on että tämä toinen maailma (todellinen maailma) jonka ihminen voi oppia nakemään on ääretöntä laajuutta ja kokonaisvaltaisuutta toisin kuin keskinkertainen, pienen mielen näkemys, joten se jo sinällään hävittää ahdasmielisyydestä ja osittuneisuudesta aiheutuvat ongelmat."

Mitä tarkoitat osittuneisuudella? Itseasiassa tuosta lainaamastani kohdasta tuleekin mieleen, miten ajattelit oikeasti tätä asiaa.
Eli tarkoitit, että ihmisen tulisi päästä oman maailmankuvansa ja arkisen ajattelunsa ulkopuolelle!
Tähän voin sanoa, että useimmat ihmiset elävät joukkopsykoosissa enemmän, tai vähemmän ja mielestäni viisaus on sitä, kun pystyy irrottautumaan maailman aiheuttamista harhoista. Näin Raamatun mukaan.
En tiedä sopivaa sanaa harhaiselle tyhmyyden tilalle, mutta se on eräänlaista omaan persoonaan tuijottamista yli faktojen, eli teknisesti samoja ongelmia piilevinä, mitä esim. psykopatiassa.
Käytännössä se on myös toisten subjektiivisuuksien kieltämistä ja samalla todellisuuden kieltämistä.

Saviola kirjoitti:

"Paitsi siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa. Maailmankuvamme on ajasta riippuvainen, mutta jos yksilö kykenee "näkemään" maailman ilman ajan jatkumoa, ns. elämään hetkessä, se ratkaisee nähdäkseni monta ongelmaa. Tarkoitan psykologista aikaa, joka johdattaa ihmisen ajattelemaan asioita ajassa, joksikintulemisena."

Tässäkin on tietty ongelma. Ajattelua ei ole ilman aikaa ja toisaalta ajattelu on ajallisen käsittelyä. Maailmankuvamme on todellakin ajasta riippuvainen, sillä maailmankuva on myös kuva ajasta.
Muista, että myös aivot, joilla ajatellaan, ovat maailmasta, eli ajasta.
Siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa, siirrymme samalla maailmaan, jossa ei ole ajattelua.

Kun puhut hetkestä, ajattelet aikaa selvästi jatkumona.

Täällä oli joskus kysymys ajasta pistesarjana, kuten "..............", jossa jokainen piste tarkoittaisi pysäytettyä, eli äärettömän tarkkaa ajan hetkeä.

Näin ei kuitenkaan tule ajatella. Vaikka aika kuluu jatkuvasti, se tulee ajatella yhtenä pisteenä. Eli kysymys ei ole tietyssä mielessä etenemisestä, tai tapahtumasta seuraavaan liikkumista, vaan paremminkin hetken laajentumisesta jakautumalla potentiaalisesti äärettömästi.


"Toinen tapa ilmaista asia on että tämä toinen maailma (todellinen maailma) jonka ihminen voi oppia nakemään on ääretöntä laajuutta ja kokonaisvaltaisuutta toisin kuin keskinkertainen, pienen mielen näkemys, joten se jo sinällään hävittää ahdasmielisyydestä ja osittuneisuudesta aiheutuvat ongelmat."

Mitä tarkoitat osittuneisuudella? Itseasiassa tuosta lainaamastani kohdasta tuleekin mieleen, miten ajattelit oikeasti tätä asiaa.
Eli tarkoitit, että ihmisen tulisi päästä oman maailmankuvansa ja arkisen ajattelunsa ulkopuolelle!
Tähän voin sanoa, että useimmat ihmiset elävät joukkopsykoosissa enemmän, tai vähemmän ja mielestäni viisaus on sitä, kun pystyy irrottautumaan maailman aiheuttamista harhoista. Näin Raamatun mukaan.
En tiedä sopivaa sanaa harhaiselle tyhmyyden tilalle, mutta se on eräänlaista omaan persoonaan tuijottamista yli faktojen, eli teknisesti samoja ongelmia piilevinä, mitä esim. psykopatiassa.
Käytännössä se on myös toisten subjektiivisuuksien kieltämistä ja samalla todellisuuden kieltämistä.

"Täällä oli joskus kysymys ajasta pistesarjana, kuten "..............", jossa jokainen piste tarkoittaisi pysäytettyä, eli äärettömän tarkkaa ajan hetkeä."

Miten tuo "kumottiin"?

. . . . . . . kirjoitti:

"Täällä oli joskus kysymys ajasta pistesarjana, kuten "..............", jossa jokainen piste tarkoittaisi pysäytettyä, eli äärettömän tarkkaa ajan hetkeä."

Miten tuo "kumottiin"?

Ei sitä tarvitse kumota. Kyllä se kelvollinen kuvaus on tietyssä mielessä, mutta melko alkeellinen.

Kuten sanoin, aikaa tulisi kuvata yhdellä pisteellä.

Saviola kirjoitti:

Ei sitä tarvitse kumota. Kyllä se kelvollinen kuvaus on tietyssä mielessä, mutta melko alkeellinen.

Kuten sanoin, aikaa tulisi kuvata yhdellä pisteellä.

... universumin kielessä se yksi piste tarkoittaa: "Terve!".

Saviola kirjoitti:

"Paitsi siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa. Maailmankuvamme on ajasta riippuvainen, mutta jos yksilö kykenee "näkemään" maailman ilman ajan jatkumoa, ns. elämään hetkessä, se ratkaisee nähdäkseni monta ongelmaa. Tarkoitan psykologista aikaa, joka johdattaa ihmisen ajattelemaan asioita ajassa, joksikintulemisena."

Tässäkin on tietty ongelma. Ajattelua ei ole ilman aikaa ja toisaalta ajattelu on ajallisen käsittelyä. Maailmankuvamme on todellakin ajasta riippuvainen, sillä maailmankuva on myös kuva ajasta.
Muista, että myös aivot, joilla ajatellaan, ovat maailmasta, eli ajasta.
Siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa, siirrymme samalla maailmaan, jossa ei ole ajattelua.

Kun puhut hetkestä, ajattelet aikaa selvästi jatkumona.

Täällä oli joskus kysymys ajasta pistesarjana, kuten "..............", jossa jokainen piste tarkoittaisi pysäytettyä, eli äärettömän tarkkaa ajan hetkeä.

Näin ei kuitenkaan tule ajatella. Vaikka aika kuluu jatkuvasti, se tulee ajatella yhtenä pisteenä. Eli kysymys ei ole tietyssä mielessä etenemisestä, tai tapahtumasta seuraavaan liikkumista, vaan paremminkin hetken laajentumisesta jakautumalla potentiaalisesti äärettömästi.


"Toinen tapa ilmaista asia on että tämä toinen maailma (todellinen maailma) jonka ihminen voi oppia nakemään on ääretöntä laajuutta ja kokonaisvaltaisuutta toisin kuin keskinkertainen, pienen mielen näkemys, joten se jo sinällään hävittää ahdasmielisyydestä ja osittuneisuudesta aiheutuvat ongelmat."

Mitä tarkoitat osittuneisuudella? Itseasiassa tuosta lainaamastani kohdasta tuleekin mieleen, miten ajattelit oikeasti tätä asiaa.
Eli tarkoitit, että ihmisen tulisi päästä oman maailmankuvansa ja arkisen ajattelunsa ulkopuolelle!
Tähän voin sanoa, että useimmat ihmiset elävät joukkopsykoosissa enemmän, tai vähemmän ja mielestäni viisaus on sitä, kun pystyy irrottautumaan maailman aiheuttamista harhoista. Näin Raamatun mukaan.
En tiedä sopivaa sanaa harhaiselle tyhmyyden tilalle, mutta se on eräänlaista omaan persoonaan tuijottamista yli faktojen, eli teknisesti samoja ongelmia piilevinä, mitä esim. psykopatiassa.
Käytännössä se on myös toisten subjektiivisuuksien kieltämistä ja samalla todellisuuden kieltämistä.

"Siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa, siirrymme samalla maailmaan, jossa ei ole ajattelua."

Aivan oikein! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö ajattelua edelleen tarvittaisi, sillä maailmassa toimiminen edellyttää ajattelua. Kuitenkin tuo toinen mieli on, ja on inhimillisesti tärkeää oppia näkemään se. Kysymys on läsnäolon tilasta. Myös aivotoiminta muuttuu. Tällöin ajattelun osittuneisuus voidaan havaita, ja monet harhat paljastuvat. Ajattelu ja sanat ovat vain symboliikkaa, niillä ei ole varsinaista todellisuutta.

Saviola kirjoitti:

Ei sitä tarvitse kumota. Kyllä se kelvollinen kuvaus on tietyssä mielessä, mutta melko alkeellinen.

Kuten sanoin, aikaa tulisi kuvata yhdellä pisteellä.

Tulisi kuvailla?

Kuvailepa aika yhdellä pisteellä, jos viitsit.

Saviola kirjoitti:

Ei sitä tarvitse kumota. Kyllä se kelvollinen kuvaus on tietyssä mielessä, mutta melko alkeellinen.

Kuten sanoin, aikaa tulisi kuvata yhdellä pisteellä.

olet hihhuleista?

Griff kirjoitti:

"Siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa, siirrymme samalla maailmaan, jossa ei ole ajattelua."

Aivan oikein! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö ajattelua edelleen tarvittaisi, sillä maailmassa toimiminen edellyttää ajattelua. Kuitenkin tuo toinen mieli on, ja on inhimillisesti tärkeää oppia näkemään se. Kysymys on läsnäolon tilasta. Myös aivotoiminta muuttuu. Tällöin ajattelun osittuneisuus voidaan havaita, ja monet harhat paljastuvat. Ajattelu ja sanat ovat vain symboliikkaa, niillä ei ole varsinaista todellisuutta.

"Ajattelu ja sanat ovat vain symboliikkaa, niillä ei ole varsinaista todellisuutta."

Kvartetti jo holleilla.

Mitä siis todellisuus on?

Griff kirjoitti:

"Siirtymällä maailmaan, jossa ei ole aikaa, siirrymme samalla maailmaan, jossa ei ole ajattelua."

Aivan oikein! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö ajattelua edelleen tarvittaisi, sillä maailmassa toimiminen edellyttää ajattelua. Kuitenkin tuo toinen mieli on, ja on inhimillisesti tärkeää oppia näkemään se. Kysymys on läsnäolon tilasta. Myös aivotoiminta muuttuu. Tällöin ajattelun osittuneisuus voidaan havaita, ja monet harhat paljastuvat. Ajattelu ja sanat ovat vain symboliikkaa, niillä ei ole varsinaista todellisuutta.

"Kuitenkin tuo toinen mieli on, ja on inhimillisesti tärkeää oppia näkemään se. Kysymys on läsnäolon tilasta. Myös aivotoiminta muuttuu."

Vai niin... Alkaa kuulostaa parapsykologialta. Lähdin tarkastelemaan asiaa siltä kannalta, että olisi tarkoittanut maailman ja aistiteidon aiheuttamaa mielen rajoittuneisuutta, kuten käsitän tästäkin viestistä.
Toisaalta saan käsityksen, että puhut psyykkisistä rajoitteista.


"Ajattelu ja sanat ovat vain symboliikkaa, niillä ei ole varsinaista todellisuutta."

Tuttu lause. Itseasiassa tuo on mielettömien lauseiden perusesimerkki.
Wittgenstein totesi, että aistihavainnosta ja kielestä todellisuus ilmenee sen sisäisen logiikan kautta. Ulkoinen muoto ilmentää sisäistä logiikkaa ja voimme havaita vain ulkoisen muodon.

Saviola kirjoitti:

"Kuitenkin tuo toinen mieli on, ja on inhimillisesti tärkeää oppia näkemään se. Kysymys on läsnäolon tilasta. Myös aivotoiminta muuttuu."

Vai niin... Alkaa kuulostaa parapsykologialta. Lähdin tarkastelemaan asiaa siltä kannalta, että olisi tarkoittanut maailman ja aistiteidon aiheuttamaa mielen rajoittuneisuutta, kuten käsitän tästäkin viestistä.
Toisaalta saan käsityksen, että puhut psyykkisistä rajoitteista.


"Ajattelu ja sanat ovat vain symboliikkaa, niillä ei ole varsinaista todellisuutta."

Tuttu lause. Itseasiassa tuo on mielettömien lauseiden perusesimerkki.
Wittgenstein totesi, että aistihavainnosta ja kielestä todellisuus ilmenee sen sisäisen logiikan kautta. Ulkoinen muoto ilmentää sisäistä logiikkaa ja voimme havaita vain ulkoisen muodon.

"Lähdin tarkastelemaan asiaa siltä kannalta, että olisi tarkoittanut maailman ja aistiteidon aiheuttamaa mielen rajoittuneisuutta, kuten käsitän tästäkin viestistä."

Tarkoitan mieltä jossa ei ole aikaa. Ajatteluun sisältyy aika väistämättä. Terveinä ja energisempinä se kuitenkin tapahtuu nopeammin, väläyksessä. Energia edellyttää järjestystä ja herkkyyttä. Järjestys ei ole ajattelun logiikkaa, vaan jotakin syvällisempää ja kaikkialla läsnäolevaa, ei vain ajatuksissa. Ajattelun logiikka ei ole järjestystä, mutta se voi olla osoitus siitä.

Jos vielä täsmennän tuota toista sitaattiasi, niin sanathan ovat selvästikkin symboliikkaa.. Ajattelu puolestaan perustuu symboleihin, niin eikö sekin ole silloin symboliikkaa? Tietyssä mielessä ajattelu on harhaa, se ei voi käsittää kokonaisuutta. Siksi se on osittunutta. Ajatuksen rajallisuuden tunteminen on tärkeää, on tärkeää myöntää ettei tiedä.

Todellisuus on aina vain ja hetkessä, on yhdentekevää kuka sanoi ja mitä, vain se jonka mieli on viaton voi sen nähdä. Toisinsanoen, aina tuoreesti, uutena, täynnä ihmetystä. Ajatuksen antama kuva todellisuudesta on jähmettynyt ja kuollut. Todellisuutta ei voi tietää, vaikka siitä voi olla tietoa.

Griff kirjoitti:

"Lähdin tarkastelemaan asiaa siltä kannalta, että olisi tarkoittanut maailman ja aistiteidon aiheuttamaa mielen rajoittuneisuutta, kuten käsitän tästäkin viestistä."

Tarkoitan mieltä jossa ei ole aikaa. Ajatteluun sisältyy aika väistämättä. Terveinä ja energisempinä se kuitenkin tapahtuu nopeammin, väläyksessä. Energia edellyttää järjestystä ja herkkyyttä. Järjestys ei ole ajattelun logiikkaa, vaan jotakin syvällisempää ja kaikkialla läsnäolevaa, ei vain ajatuksissa. Ajattelun logiikka ei ole järjestystä, mutta se voi olla osoitus siitä.

Jos vielä täsmennän tuota toista sitaattiasi, niin sanathan ovat selvästikkin symboliikkaa.. Ajattelu puolestaan perustuu symboleihin, niin eikö sekin ole silloin symboliikkaa? Tietyssä mielessä ajattelu on harhaa, se ei voi käsittää kokonaisuutta. Siksi se on osittunutta. Ajatuksen rajallisuuden tunteminen on tärkeää, on tärkeää myöntää ettei tiedä.

Todellisuus on aina vain ja hetkessä, on yhdentekevää kuka sanoi ja mitä, vain se jonka mieli on viaton voi sen nähdä. Toisinsanoen, aina tuoreesti, uutena, täynnä ihmetystä. Ajatuksen antama kuva todellisuudesta on jähmettynyt ja kuollut. Todellisuutta ei voi tietää, vaikka siitä voi olla tietoa.

Nyt pääsin sisälle siihen, mitä tässä koitit sanoa. Olen samaa mieltä näissä. Sanoisin kuitenkin jotkin asiat toisin.


"Tarkoitan mieltä jossa ei ole aikaa. Ajatteluun sisältyy aika väistämättä."

Niin, tarkoitat ns. apriorista tilaa. Tällainen on mahdollista teoriassa, jos "sielu" lähtee pois tästä maailmasta, pääsee maailman ulkopuolelle.
Maailma on eräänlainen välillisen havaitsemisen tila ja aika on nimenomaan tuon välillisen aika.
Ajatteluhan on juuri välillisen havainnon järjestelyä tiettyyn muotoon, eli ajallisen, havainnon tulkintaa. Myös ihmisen fyysinen olemus on välillinen, sillä kaikki kokemamme on välillistä.


"Järjestys ei ole ajattelun logiikkaa, vaan jotakin syvällisempää ja kaikkialla läsnäolevaa, ei vain ajatuksissa. Ajattelun logiikka ei ole järjestystä, mutta se voi olla osoitus siitä."

Niin, aivan. Kaiken takana on logiikka. Kuitenkin me näemme vain "kuvia", jotka välillisesti osoittavat sen, mitä on kuvien takana.
Kuvan voi hajottaa äärettömään määrään osia, jotka kaikki liittyessään toisiinsa, osoittavat logiikkaa. Logiikka on kuitenkin aina näkymättömissä.
Ajattelu on pyrkimystä löytää kuvista logiikka.


"Jos vielä täsmennän tuota toista sitaattiasi, niin sanathan ovat selvästikkin symboliikkaa.. Ajattelu puolestaan perustuu symboleihin, niin eikö sekin ole silloin symboliikkaa?"

Kyllä tietyssä mielessä näin on. Ajattelu on ehkä kuitenkin kontaktissa siihen, mitä ei voida sanoa, eli logiikkaan ja moraaliin.
Ajattelu on näet symbolien tulkintaa ja sen etsimistä niistä, mitä ei voi symboleiksi pukea.


"Tietyssä mielessä ajattelu on harhaa, se ei voi käsittää kokonaisuutta. Siksi se on osittunutta. Ajatuksen rajallisuuden tunteminen on tärkeää, on tärkeää myöntää ettei tiedä."

Plaise Pascal totesi joskus: "kuinka voisi osa ymmärtää kokonaisuuden".
Pyrkimys kaiken ymmärtämiseen on mieletön. Eräs suuri ongelma tietämisessä on sosiaalinen valta. Sosiaalisella vallalla määritellään yksiä, sun toisia totuuksia, joista tulee "moraali" ja "velvollisuus", näissä on kuitenkin aina sisäisesti ristiriitainen elementti, eikä niitä Raamatun sanoin "voinut aikojen alusta lähtien olla olemassa".
Mutta onko ajattelu osittunutta, jos tajuaa lakata elemästä tiedostamattoman aiheuttaman tiedon harhan kanssa?


"Todellisuus on aina vain ja hetkessä, on yhdentekevää kuka sanoi ja mitä, vain se jonka mieli on viaton voi sen nähdä. Toisinsanoen, aina tuoreesti, uutena, täynnä ihmetystä. Ajatuksen antama kuva todellisuudesta on jähmettynyt ja kuollut."

Luulen ymmärtäväni ja jos ymmärsin, olen samaa mieltä.
Tarkoitat, että täytyy pystyä irtautumaan omasta historiastaan, joka aiheuttaa ihmisen vääristyneen toiminnan?
Kutsun tätä vääristymää aiheuttavaa historiaa "traumajärjestelmäksi". Sosiaalista käyttäytymistä yleisesti ohjaava kaavaminen järjestelmä, jonka olemassaolon pohjana on psyykkisellä tasolla psykoottiset persoonallisuuden osat, joka ilmenee kaikenaikaisena sosiaalisena defensiivisenä kilpailuna.
Raamatullisesti, saatanan inkarnaatio maanpäällä.