Niin, siinä se kysymys tuli jo otsikossa eli mitä on aika? Milloin se alkoi, milloin se loppuu? Miten eri tavalla kukakin ajattelee ajasta?
Joku voi sanoa, että on kiire, aika loppuu, mutta eihän aika sanan varsinaisessa merkityksessä lopu. Se voi loppua jonkun henkilökohtaisessa aikataulussa, ja siltikin aika on olemassa edelleen.
Onko aika sitten ihmisen keksimä väline, että voidaan aikatauluttaa vuorokautta, viikkoa, kuukautta jne. vai onko ajalla myös muu merkitys?
Kun ihminen kuolee, onko häneltä silloin kaikki aika loppu vai onko hänellä aikaa ääretön määrä? Kaikki kuitenkin jatkuu edelleen, mikään ei pysähdy kenenkään kuolemaan.
Entä se aika, joka on jo mennyt? Esim. eiliseen ei voi päästä takaisin kuin ajatuksissaan, mutta onko aika kuin pitkä jana, joka on olemassa sekä meneessä että tulevassa, ei vain tässä hetkessä?
Joku voi sanoa, että on kiire, aika loppuu, mutta eihän aika sanan varsinaisessa merkityksessä lopu. Se voi loppua jonkun henkilökohtaisessa aikataulussa, ja siltikin aika on olemassa edelleen.
Onko aika sitten ihmisen keksimä väline, että voidaan aikatauluttaa vuorokautta, viikkoa, kuukautta jne. vai onko ajalla myös muu merkitys?
Kun ihminen kuolee, onko häneltä silloin kaikki aika loppu vai onko hänellä aikaa ääretön määrä? Kaikki kuitenkin jatkuu edelleen, mikään ei pysähdy kenenkään kuolemaan.
Entä se aika, joka on jo mennyt? Esim. eiliseen ei voi päästä takaisin kuin ajatuksissaan, mutta onko aika kuin pitkä jana, joka on olemassa sekä meneessä että tulevassa, ei vain tässä hetkessä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
>>Niin, siinä se kysymys tuli jo otsikossa eli mitä on aika? Milloin se alkoi, milloin se loppuu?>>
Aikaa on niin kauan olemassa, kun on olemassa sellaista josta sen voi määritellä ( ja on määrittäjä ).
>>Onko aika sitten ihmisen keksimä väline, että voidaan aikatauluttaa vuorokautta, viikkoa, kuukautta jne. vai onko ajalla myös muu merkitys?>>
Aika on sidoksissa aineen olemassaoloon. Aine sisältää alttiuden aikaan. Aika on sanana ihmisen keskimä asia, mutta puolet siitä kuuluu aineelle.
>>Kun ihminen kuolee, onko häneltä silloin kaikki aika loppu vai onko hänellä aikaa ääretön määrä?>>
Kuollessaan ihminen maantuu ja jatkaa kiertokulussa. Tällöin hänellä on periaatteessa ääretön määrä aikaa.
>>Entä se aika, joka on jo mennyt? Esim. eiliseen ei voi päästä takaisin kuin ajatuksissaan, mutta onko aika kuin pitkä jana, joka on olemassa sekä meneessä että tulevassa, ei vain tässä hetkessä?>>
Eiliseen voi periaatteessa päästä käytännössäkin, ainakin osittain. Voin ottaa kynän ja siirtää sitä nyt 1 cm. Huomenna siirrän kynän takaisin siihen missä se oli, siten että se pysyy täysin muuttumattomana liikeradassaan ja paikassaan. Tällön kynä on palannut eiliseen asentoonsa.
Aika on liikettä. Jos mikään ei liiku, mitään ei tapahdu, niin ei ole mitään mitattavissa olevaa vertailukohtaa. Tämä tietenkin vaatii täydellistä liikkumattomuutta - kaikkien fysikaalisten ja kemiallisten prosessien pysähtymistä.
Ajan loppuminen siis vaatisi kaiken elämän ja energian loppumista, auringon sammumista, geologisten prosessien pysähtymistä ja että taivaankappaleet lopettaisivat liikkeensä. Mikäli universumi kutistuisi yhdeksi mustaksi aukoksi niin sillooin aika loppuisi.
Menneisyys on tila jossa kaikki esineet, säteilyt ja atomit olivat tiettynä ajankohtana. Eli pääset eiliseen jos saat kammettua kaikki maailmankaikkeuden elementit viimeistä elektronia myöten niihin paikkoihin kuin ne eilen olivat. Aika kova homma.
"Mikäli universumi kutistuisi yhdeksi mustaksi aukoksi niin silloin aika loppuisi."
Eikö se loppuisi jo siinä vaiheessa, kun laajeneminen loppuu.
planeettojen liikettä tai tähtien ydinreaktiota, liikettä ja toimintaa on edelleen. Samoin maailmankaikkeuden supistuessa. Vasta kun kaikki on lopulta kasassa yhdessä pisteessä ja mikään ei enää liiku suhteessa toisiinsa eikä mitään fysikaalisia tai kemiallisia reaktioita tapahdu, on kaikki liike seis ja aika loppunut.
Miksei laajenemisen pysähtyminen saattaisi merkitä ajan pysähtymistä? Tiedämmekö muka miten kaikki luonnonvoimat ovat sidottuja toisiinsa?
Tapahtumat on sidottu maailmankaikkeuden koon kohtaan. Eli jos maailmankaikkeuden laajeneminen pysähtyy, pysähtyy aika. Jos maailmankaikkeus alkaa kutistua, tapahtuvat kaikki tapahtumat takaperin. Ilmestyskirjassa on muuten tällaisesta kuvaus.
Aika on maailmankaikkeuden laajentumista. Ulkoa päin katsottuna maailmankaikkeus voi laajeta hitaammin, tai nopeammin, mutta sisältä katsoen näkökulma on suhteellinen ja siksi nopeus on aina sama.
Aika kuluu siten, että maailmankaikkeus laajenee sisältä käsin, sinne maailmankaikkeuden ulkopuolelta virtaavan energian vuoksi.
Täten maailmankaikkeuden sisäinen ikään kuin harvenee äärettömän sisältä käsin. Niin sisältä, että se on jo maailmankaikkeuden ulkopuolisessa saakka.
Eli energia tulee maailmankaikkeuteen äärettömän pienen kautta. Siellä, missä on ääretön, on maailmankaikkeuden loppu.
Ajan kuluminen on jakautumista. Jakautuminen näkyy kehityksessä.
Jopa kielen kehityksessä. Kuten todettu, jokainen sana voidaan jakaa äärettömään määrään sanoja.
Jakautuminen on toistaiseksi ääretöntä, täten aika kuluu toistaiseksi äärettömästi.
Kun jakautuminen loppuu, on kyse siitä, että maailmankaikkeus tulee sisäisesti ristiriitaiseksi ja jakutuminen ei ole enää mahdollista jatkua.
Tällöin se kutistuu mustaa aukkoa muistuttavaksi, mutta dynaamiseksi ja kaikki, mikä on tapahtunut, ei ole koskaan tapahtunut.
Kuitenkin aikaan liittyvän paradoksin(Zenon Elealainen) vuoksi maailmankaikkeus ei voi saavuttaa kutistuessaan ääretöntä ykseyttä ja täten maailma katoaa ikuisesti.
Raamatun mukaan, kaikki, mikä ei ole maailmankaikkeuden ulkopuolisen, ajattoman taivaan mukaista, katoaa maailman mukana ikuisesti:
"Ne, jotka eivät rakastaneet totuutta, katosivat maailman mukana".
Tunnistin tuosta Ludwig Witgensteinin filosofian. Sininen ja ruskea kirja ja kielipelit. Erittäin mielenkiintoista ja niin saksalaista ja vaikeatajuista, että hirvittää. Ei minulla sen kummempaa sanottavaa, että jatka vain hämmennyksen linjalla. Onpahan pojilla, miksei tytöillä, ajattelemista.
Näin tieteellisesti kuin asiaa tutkin, ratkaisin muutamat verbaaliset yhtälöt ja pohdiskelin avaruuden äärettömyyttä, tulin siihen tulokseen, että ihminen saisi puolestani ryhtyä tutkimaan sammakon aivotoimintaa, mikä vaikuttaa olevan laajalti monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa kuin ihmisrodun omat aatokset.
Voi filosofi- parkoja, sääliksi käy, kun heidän on täytynyt pohtia samoja elämän suuria kysymyksiä jo näinkin kauan.
Jos vastauksen kysymykseesi haluat, sinun ei tarvitse lukea kuin muutama filosofian perusopus, niin löydät kymmeniä eri näkemyksiä asiasta. Onkin sitten eri asia olisiko viisaampaa vain ajatella että helvetti, aikaa ei ole olemassakaan, vai ryhtyä pohtimaan mikä löytämistässi vaihtoehdoista on oikea. Sen jätän kokonaan kaltaisesi suuren filosofin pohdittavaksi.