Jos ajan voisi laittaa johonkin muotoon, olisiko se jana vai ympyrä? Miksi juuri jompi kumpi?
Vielä ajasta
Ihmettelijä.
13496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eiköhän siihen kuvaamiseen käy mikä tahansa menetelmä, kunhan se vain on sisäisesti looginen.
Kuvantamismenetelmän käypyyttä voisi verrata siihen, että vertaillaan, millä kielellä on parasta sanoa "auto".
Luultavasti sillä kielellä, millä kohdehenkilö sen helpoiten ymmärtää.
Tässä asiassa olen sikäli eri mieltä, että jana ei ala mistään, eikä lopu mihinkään, mutta ympyrä on suljettu tila.
Eli jana ja ympyrä ovat kovin erilaisia kuvaamaan esim. käsitettä aika, jos sitä voi kuvailla jollakin. Ympyrä alkaa yhdestä pisteestä ja loppuu samaan pisteeseen, janaa voi jatkaa loputtomiin. Jos aikaa kuvattaisiin janalla, aika olisi loputon, eikä alkaisi mistään, mutta ympyrällä on alku ja loppu.
Ympyräkin voi olla äärettömän pieni, tai äärettömän suuri.
Jana on itseasiassa ympyrän halkaisija.
Vaikka ympyrän halkaisijaa kutsuttaisiin janaksi, yleisemmin jana kuitenkin tarkoittaa suoraa viivaa, ei ympyrän halkaisijaa. Ympyrän halkaisijaa kutsutaan matematiikassa jänteeksi, joka kulkee ympärän keskipiseen kautta. Jos oletettaisiin, että ympyrän halkaisija olisi jana, silloin sillä ei olisi janalle tyypillistä merkitystä eli jana voi olla loputon.
Vieläkin olen sitä mieltä, että vaikka piirtäisin kuinka pienen ympyrän, se alkaa samasta pisteestä ja loppuu samaan pisteeseen. Ympyrän halkaisija on aina 360 astetta, oli se kuinka pieni tahansa.
näyttää lupaavalta :)
"Ympyrän halkaisijaa kutsutaan matematiikassa jänteeksi, joka kulkee ympärän keskipiseen kautta. Jos oletettaisiin, että ympyrän halkaisija olisi jana, silloin sillä ei olisi janalle tyypillistä merkitystä eli jana voi olla loputon."
Miten niin? Kyllähän ympyrän halkaisija voi olla loputon siinä, missä janakin. Itseasiassa jo varhaisissa äärettömyyttä koskevissa paradokseissa on juuri käytetty tällaista "loputonta halkaisijaa".
"Vieläkin olen sitä mieltä, että vaikka piirtäisin kuinka pienen ympyrän, se alkaa samasta pisteestä ja loppuu samaan pisteeseen. Ympyrän halkaisija on aina 360 astetta, oli se kuinka pieni tahansa."
Ympyrän kehä on eri asia, kuin halkaisija. Mielestäni halkaisija voidaan hyvin erottaa asiayhteydestään ympyrästä ja tarkastella sitä pelkkänä janana.
Juu, sekosin sanoissa, tarkoitin ympärän kehää, joka on 360 astetta. My mistake. Tarkoitus oli kirjoittaa tai ajatuksissani tarkoitin, että vaikka ympyrä olisi kuinka pieni tahansa, sen kehä on aina 360 astetta.
Tap tap tap taputuksia. Tästä ei keskustelun tasossa enää paljoa alemmas päästä.
Ei tätä tarvitse niin vakavasti ottaa. Mikset kommentoinut itse, tai ajanut keskustelua parempaan suuntaan?
Onko asioitten ja ilmiöitten pohdiskelu sallittu vain jollekin määrätylle ryhmälle? Juu, ei tätä tarvitse niin vakavasti ottaa. Itseasiassa mitään ei tarvitse ottaa niin vakavasti, sillä nämä pohdiskelut eivät paljon heilauta maailmaa.
Silti se ei mielestäni tarkoita, että on vain kourallinen ihmisiä, jotka saavat pohdiskella ja ihmetellä. Millä argumenteilla se voitaisiin kieltää toisilta?
Professoritasoiset filosofit varmasti keskustelevat asioista ihan keskenäänkin, heittävät "viisaita" kysymyksiä/väitteitä toisilleen, mutta se ei tapahdu tällä palstalla. Joten loppupäätelmäkseni tulee, että jokainen halukas saa vapaasti kirjoittaa mieltään askarruttavista asioista. Ehkä siinäkin voi jokunen helmi pudota sioille.
Jos täällä olisi jokin rajoitus kuka saa ja kuka ei saa kirjoittaa, niin miten se määriteltäisiin? Kuka olisi sovelias kirjoittamaan Suomi24:n filosofian palstalle?
>> Onko asioitten ja ilmiöitten pohdiskelu sallittu vain jollekin määrätylle ryhmälle? Juu, ei tätä tarvitse niin vakavasti ottaa.
Ei kun päinvastoin. Keskustelu olkoon kielletty siltä määrätyltä ryhmältä joka ei sitä niin vakavasti ota.
Leibniz saattoi nykäistä taululle differentiaaliyhtälön ja todeta että siinä on todistus, pitävä argumentti, siitä että paavi on antikristus. Ehkäpä minä nyt nykäisen tähän argumentin:
E pq x(p) ~q(x) wsx
ja totean että siinä se on. Juuri tuon vuoksi te ette saa täällä keskustella. Onko selvä?
Minusta on oikeastaan ihan sama, mitä sinä ajattelet tai olet ajattelematta. Minullakin on näppiksessä joukko "jänniä" merkkejä, ja voin vetäistä niitä tähän miten päin vain. Ja naapurissani asuu vielä kaksi tietokoneinsinööriä, joten olen sikälikin päässyt ilmeisesti "itseäni parempaan joukkoon"!
"Onko asioitten ja ilmiöitten pohdiskelu sallittu vain jollekin määrätylle ryhmälle? Juu, ei tätä tarvitse niin vakavasti ottaa."
Kyllä on varmasti hyvä, että kaikki pohdiskelevat asioita. On kuitenkin mielestäni joitain ihmisiä, joiden pohdiskelusta on suurempi haitta. Kutsun tätä ryhmää eräänlaiseksi itseilluusion rakastajien ryhmäksi. Tuo ryhmä on kuitenkin hallitsevassa asemassa mm. akateemisissa piireissä, joten saattaisimpa jopa väittää ensisijaisesti kieltäväni nimenomaan akateemiset piirit.
Se ei vielä tee ihmisestä filosofia, että osaa esittää filosofiaa sivistyssanoilla. Tosiasia on kuitenkin ikävästi se, että luultavasti yksikään akateemikko suomessa tähän päivään asti ei ole ymmärtänyt esim. Kantin filosofian pääpiirteitä.
Professoritasoiset filosofit ovat mielestäni enemmänkin huvittavia, sillä he ovat tehneet elämäntyön valehdellakseen itselleen olevansa muita parempia filosofeja.
Tosiasiassa he ovat ainaostaan peittäneet todelisten filosofien ajatukset itseillusionistisella pinnallisuudellaan.
Mielestäni erityisen tärkeää olisi juuri se, että kenelläkään ei olisi mitään sosiaalista valta- asemaa, jonka turvin hän voi puhua epäselvää paskaa asioista, mistä ei ymmärrä edes alkeita ja täten määrittää rajat sille, mitä saa ymmärtää, tai sanoa.
Se, mitä tarkoitin vakavuudella oli, että tämä on vapaa palsta ja täällä tuleekin olla erilaista keskustelua.
Täällä on myös jokaisella vapaus esittää haluamiaan asioita ja koittaa viedä keskustelua sellaiseen suuntaan, missä huomaa itseään kiinnostavaa aihetta.
Samat tiedon säännöt pätevät kaikille. Ei ole väliä sanotko asiat teinislangilla, vai latinaksi, niin sen paremmin et voi asiaasi toiselle sanoa.
Mielestäni tärkeintä on ymmärrettävyys ja selkeys ja tahto ymmärtää toista ja yhteistyö ennen kilpailua.