Kiinalaiset nimet

Näyttäisi samanlainen nimijärjestys olevan tapana myös unkarissa.

Kiinalaisten nimien osien järjestystä ei muuteta, kun niitä käytetään muissa kielissä. (Sen sijaan unkarilaiset nimet on tapana kirjoittaa etunimi-sukunimi-järjestyksessä, esimerkiksi Imre Nagy, eikä unkarissa käytetyssä järjestyksessä.)

Ääntämiseen en tässä puutu muuten kuin toteamalla, että kiinalaisten nimien ääntäminen edes suurin piirtein kiinan mukaan on mahdotonta ilman melkoista opettelua – ja suomenkielisessä puheessa turhaa, jopa haitallista, koska ”oikein” äännettyjä nimiä eivät kuulijat ymmärtäisi. Jos taas tarkoitus on opetella puhumaan kiinaa tai ainakin lausumaan kiinalaisia nimiä oikein esimerkiksi virallisissa yhteyksissä kohteliaisuussyistä, kannattaa aloittaa tooneista. Ne nimittäin ovat suomalaiselle vielä vaikeampia kuin suomelle aivan vieraat kiinan äänteet – ja kiinassa erittäin olennaisia.

Sen sijaan kiinalaisten nimien _kirjoittaminen_ oikein saattaa olla olennaista. Kunnolliseen pinyin-kirjoitusasuun kuuluvat myös toonimerkit. Esimerkiksi sanassa pīnyīn niitä ei yleensä käytetä eikä tarvitse käyttää, mutta henkilönnimissä ne voivat olla hyvinkin olennaisia. Muuten menevät maailman miljoonat Lĭ-, Lì- ja Lí- nimiset henkilöt sekaisin.

Wikipediasta täytynee tässä yhteydessä erikseen sanoa, että vessanseinäkirjoittelu on erityisen haitallista silloin, kun se on ulkonaisesti siistiä. Kun suomenkielisen Wikipedia-tekstin sisältöä vertaa esimerkiksi pinyinin kirjainten perusäännearvojen kuvaukseen _kielentutkijoien tekemässä_, Peter T. Danielsin ja William Brightin toimittamassa kirjassa ”The World’s Writing Systems” (s. 206), ilmenee, että onpas taas Wikipediaan räpelletty jutskaa.

Mistähän lienee sinne keksitty sekin ajatus, että y ei ääntyisi yi-yhdistelmässä? Kyllä ”pinyin” ääntyy [pin.jin] tai tarkemmin [pʰín.jín]. (Jotta maailma ei olisi liian yksinkertainen, toonit merkitään IPAssa toisin kuin pinyinissä: korkea tasainen sävelkulku ilmaistaan pinyinissä vaakaviivalla, IPA:ssa akuutilla aksentilla vokaalin yllä.)

(Kyseisen ”artikkelin” epäasiallisuus ilmenee muuten jo siitä, että se pitää IPAn [a]-äännettä samana kuin suomen a. Erehdys on tavallinen, mutta silti erehdys. IPAn [a] on etuvokaali. Suomen a:n ääntämys on IPA-merkinnöin lähinnä [ɑ].)

Suurta sekamelskaa aiheuttaa myös kiinalaisten joissain yhteyksissä käyttämä tapa 'auttaa' länsimaisia kääntämällä nimien järjestys ja trendikkään englanninkielisen etunimen käyttö. Joku Liu Xiang voi olla jossain yhteydessä Xiang Liu ja jossain kolmannessa, epävirallisessa tekstissä esim. vaikka Jack Liu. Joku voisi valistaa heitä, että tuo sotkee asioita vain lisää. ;)

Japanissa on sama juttu vähän eri tavalla: Nykynimet esitetään länsimaalaisittain etunimi ensin, mutta vanhat historialliset nimet klassiseen tapaan sukunimi ensin. Japanilaisin merkein taas aina sukunimi ensin. Eipä ole selkeää sekään. 1800-luvulla elänyt kuvataiteilija Hashimoto Gahõ on mahdollisesti kuuluisan Hashimoto-klaanin sukua, kuten entinen pääministeri Ryutaro Hashimoto, ainakin heidän sukunimensä kirjoitetaan samoin merkein. :D

mä etin kyl ihan oikeita kiinalaisia nimiä enkä mitään elämän kertomuksia koska meiän piti tehä kuolus joku kiinalainen ravintola ja siihen ne nimet niitten omistajien ja sen kiinalaisen ravintolan nimi on CHINA CAKE

Siis joo mun nimi on Zhu= Suomeksi= Helmi