Psykologian opiskelijoille

Psykologiassa on eri koulukuntia, suuntauksia, joilla on kaikilla jonkin verran erilaiset näkemykset ihmisen mielen toiminnasta. Toki havaintoja ja lainalaisuuksia psyyken toiminnasta on hankalampi tehdä kuin esimerkiksi havaintoja biologiassa, mutta eikö nämä erilaiset näkemykset hämmennä teitä? Minusta ne ainakin tuovat psykologiaan hieman epätieteellisen aspektin, herää kysymys, että mihin näistä nyt pitäisi oikein uskoa.
152726
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

lääkärit kovinkaan paljon arvosta. Pitävät vissiin lähinnä puoskareina.

Äänestä
  • .
    "puoskareina."

    Viittaatte lähinnä kliinisiin psykologeihin. Psykologit työskentelevät laajasti yhteiskunnan eri sektoreilla.

    Äänestä

.
En ole psykologian opiskelija (olen opiskellut alaa); vastaisin silti.

Tarkassa analyysissä olisi erotettava koulukunnat ja suuntaukset. Esim. syvyyspsykologisen suuntauksen eri koulukuntia ovat mm. psykoanalyysi (freudilaisuus), analyyttinen psykologia (jungilaisuus) ja individuaalipsykologia (adlerilaisuus). Eri suuntauksiksi voitaisiin nimittää myös mm. kliinistä psykologiaa ja kasvatuspsykologiaa. Ainakin vaarin aikaan HY oli suuntautunut kliiniseen, kun taas JY kasvatukseen.

Kiintoisasti kysyjä puhuu mielestä eikä käyttäytymisestä, jota tutkii behaviorismi-suunta, jossa on eri koulukuntia (tai suuntauksia), esim. radikaali-behaviorismi. Täten suuntaus on käsitteenä laajempi kuin koulukunta, mutta käsitteet menevät osin päällekkäin.
.

Äänestä
  • Itse olen psykologiassa kiinnostunut nimenomaan mielen toiminnasta, joka on paljon muutakin kuin mihin behaviorismi pystyy antamaan vastauksen. Behaviorismihan pyrki tekemään psykologian tieteelliseksi tutkimalla ainoastaa käyttäytymistä, mutta näin jättää huomiotta kaiken, mitä yksilön pään sisällä tapahtuu, kun hän käyttäytyy tietyllä tavalla. Selittämällä käyttäytymistä behaviorismin näkökulmasta ei voida päästä kovin syvälle käyttäytymisen todellisiin syihin.
    Toisaalta psykoanalyysi, vaikkakin tarkemmin ajateltuna sisältää myös paljon logiikkaa, tuntuu aika mielikuvitukselliselta ja joiltakin osin täysin väärältäkin (esim. vaikeat asiat torjutaan tiedostamattomaan, mistä ne aiheuttavat ahdistusta. Kyllä minä ainakin muistan toisinaan tuskallisenkin hyvin myös vaikeimmatkin asiat!). On tosiasia, että ihminen ei tietenkään muista kaikkia säilömuistissa olevia asiota kerralla, mutta onko sellaista kuin dynaaminen tiedostamaton, joka aiheuttaa ristiriitoja elämään, edes olemassa?? Myös kognitiivisella suuntauksella on omat ongelmansa, esim. näkemys siitä, että mielenterveyden häiriöiden pohja olisi väärässä tiedossa asioista, tuskin pitää paikkansa.
    Tällä pohdinnalla en halua miettiä esim. kliinisen ja kasvatuspsykologian eroja, vaan herättää ajatuksia siitä, voidaanko mielen toimintaa tulla koskaan edes ymmärtämään. Saadaankohan tulevaisuudessa niin luotettavaa tietoa mielestä, että näkemyksiä saataisiin koottu yhdeksi "totuudeksi", vai onkohan kyseessä sellainen alue (psyyke), että tällainen on mahdotonta
    Itse olen hyvin kiinnostunut psykologiasta, mutta eri koulukuntien ja suuntausten näkemysten eroavaisuudet ärsyttävät, ja saavat psykologian tuntumaan "musta tuntuu"-tieteeltä.
    Pp: Tietääkseni Helsingin yliopisto on nykyään keskittynyt lähinnä kognitiiviseen psykologiaan, ja sieltä valmistuu pääasiassa tutkijoita.

    Äänestä

  • Endorfiinihumala kirjoitti:

    Itse olen psykologiassa kiinnostunut nimenomaan mielen toiminnasta, joka on paljon muutakin kuin mihin behaviorismi pystyy antamaan vastauksen. Behaviorismihan pyrki tekemään psykologian tieteelliseksi tutkimalla ainoastaa käyttäytymistä, mutta näin jättää huomiotta kaiken, mitä yksilön pään sisällä tapahtuu, kun hän käyttäytyy tietyllä tavalla. Selittämällä käyttäytymistä behaviorismin näkökulmasta ei voida päästä kovin syvälle käyttäytymisen todellisiin syihin.
    Toisaalta psykoanalyysi, vaikkakin tarkemmin ajateltuna sisältää myös paljon logiikkaa, tuntuu aika mielikuvitukselliselta ja joiltakin osin täysin väärältäkin (esim. vaikeat asiat torjutaan tiedostamattomaan, mistä ne aiheuttavat ahdistusta. Kyllä minä ainakin muistan toisinaan tuskallisenkin hyvin myös vaikeimmatkin asiat!). On tosiasia, että ihminen ei tietenkään muista kaikkia säilömuistissa olevia asiota kerralla, mutta onko sellaista kuin dynaaminen tiedostamaton, joka aiheuttaa ristiriitoja elämään, edes olemassa?? Myös kognitiivisella suuntauksella on omat ongelmansa, esim. näkemys siitä, että mielenterveyden häiriöiden pohja olisi väärässä tiedossa asioista, tuskin pitää paikkansa.
    Tällä pohdinnalla en halua miettiä esim. kliinisen ja kasvatuspsykologian eroja, vaan herättää ajatuksia siitä, voidaanko mielen toimintaa tulla koskaan edes ymmärtämään. Saadaankohan tulevaisuudessa niin luotettavaa tietoa mielestä, että näkemyksiä saataisiin koottu yhdeksi "totuudeksi", vai onkohan kyseessä sellainen alue (psyyke), että tällainen on mahdotonta
    Itse olen hyvin kiinnostunut psykologiasta, mutta eri koulukuntien ja suuntausten näkemysten eroavaisuudet ärsyttävät, ja saavat psykologian tuntumaan "musta tuntuu"-tieteeltä.
    Pp: Tietääkseni Helsingin yliopisto on nykyään keskittynyt lähinnä kognitiiviseen psykologiaan, ja sieltä valmistuu pääasiassa tutkijoita.

    valmistuu suurin osa varsin perinteisiin psykologin työtehtäviin, kuten käytännössä katsoen kaikista muistakin kaupungeista. Näin ainakin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eri yliopistojen erot (psykologian kohdalla) ovat muutenkin varsin pieniä, joskin suurimmat laitokset ehkä pitkällä juoksulla hieman laaja-alaisempia, mutta ero käytännössä mitätön.

    Suurimmat erot tulevat henkilökunnan liikkumisesta, eli kun joku "huippu" lähtee jostain jonnekin muualle, niin se tietenkin ainakin hetkellisesti näkyy opetuksessa.

    Äänestä

Aikoinani (90-luvulla) olin töissä psykiatrisessa hoitolaitoksessa ja jäi aika kehnot muistot psykologeista. Tapana oli sanoa että psykologit ovat sairaampia kuin potilaat! Psykiatrit eivät pitäneet psykologeista- oikeastaan ne halveksivat niitä. Psykologia on varmasti mennyt eteenpäin niiltä ajoilta... Onhan se silti osittain pseudotiedettä.

Äänestä
  • .
    Tai taaksepäin?

    V i i t a m ä k i, Rauno Olavi (1918–2001),

    HY:n psykologian apulaisprofessori 1962–71 ja professori 1971–81; *Lapinlahden psykologi 1951–62. Viitamäki oli *kliinisen *psykologian sekä varsinkin *psykodiagnostiikan (dosentti 1962) ja *projektiivisten metodien uranuurtaja. Hänen aikanaan *TAT:tä ja *Ro:ta opetettiin kokonainen lukuvuosi.

    Äänestä

  • Psykopatologia kirjoitti:

    .
    Tai taaksepäin?

    V i i t a m ä k i, Rauno Olavi (1918–2001),

    HY:n psykologian apulaisprofessori 1962–71 ja professori 1971–81; *Lapinlahden psykologi 1951–62. Viitamäki oli *kliinisen *psykologian sekä varsinkin *psykodiagnostiikan (dosentti 1962) ja *projektiivisten metodien uranuurtaja. Hänen aikanaan *TAT:tä ja *Ro:ta opetettiin kokonainen lukuvuosi.

    .
    L a p i n l a h t i,

    Lapinlahden sairaala (per. 1844), psykiatrian klinikka, aik. hermotautien ja psykiatrian klinikat (1965 *neurologia siirtyi Meilahteen; *psykiatria). HUSin myötä 2000-luvulla sairaalan psykiatrinen toiminta on siirtynyt pääosin Hesperiaan (Psykiatriakeskus) ja Auroraan, ja 2007 sairaalassa toimii vain *syömishäiriö-yksikkö ja *päihde-poliklikka (sekä sosiaalitoimen osia).

    Psykologinen toiminta alkoi Lapinlahdessa 1940-luvun loppupuolella, kun Lasse Heikkilä (1925–1961) alkoi tehdä mielentilatutkimuksiin liittyviä lähinnä *älykkyys-*testauksia, joita Kyllikki Virkki (myöh. Virkki-Eini) jatkoi (1946–56). Töitä tehtiin kanslistin palkalla osapäiväisesti, ja tutkimushuoneena oli tavallisimmin kirjasto. 1951 psykologien asema vahvistui, kun *Viitamäelle saatiin psykologin virka lastenosastolle, jossa Kyllikki Hakola (Lyytikäinen) toimi lapsiterapeuttina (1952). 1950-luvulla myös *Rutanen tuli taloon ensin assistentiksi ja 1965 johtavan psykologin virkaan. 1950-luvulta 1980-luvulle Lapinlahti oli Suomen ykkönen soveltavassa *kliinisessä psykologiassa (kun HY oli akateemisen ykkönen).

    Lapinlahdessa psykologeina ovat toimineet myös mm. johtava psykologi Harriet Maria Hagman (1927–1997), Leena Uoti, Pekka Kinnunen, Esa Roos, Pekka Sakki, Helena Parland(-Lahtinen), Marja-Leena Sakki ja Pertti Luukkonen (mm. 1972 perustetussa mielentilatutkimus-osastossa).

    (Tätä ei Wiki tiedä, hah hah!)

    Äänestä

  • Kannattaako puhua asiasta, josta ei vaikuttaisi tietävän yhtään mitään?

    Äänestä

  • pseudotiedettä? kirjoitti:

    Kannattaako puhua asiasta, josta ei vaikuttaisi tietävän yhtään mitään?

    asioista joista ei tiedä mutta mites se tähän liittyy :)

    Äänestä

  • kannata puhua kirjoitti:

    asioista joista ei tiedä mutta mites se tähän liittyy :)

    vetää kauheasti johtopäätöksiä, nyt kysyttiin sitä miten asia oikeasti on, ei sitä miltä asiat hoitohenkilökunnan mielestä näyttävät. Jos ei itse ole opiskellut, pseudotiede- sanan käyttö on aika arveluttavaa. Sitä vain...

    Äänestä

  • ei kannata kirjoitti:

    vetää kauheasti johtopäätöksiä, nyt kysyttiin sitä miten asia oikeasti on, ei sitä miltä asiat hoitohenkilökunnan mielestä näyttävät. Jos ei itse ole opiskellut, pseudotiede- sanan käyttö on aika arveluttavaa. Sitä vain...

    .
    p s e u d o-
    (kr. pseudos valhe), etu-liitteenä vale-, väärä-, harha-.

    p s e u d o-i t s e n ä i s y y s,
    riippuvaisen *defensiivistä esiintymistä riippumattomana, mikä vaivaa varsinkin itsenäisyyttä haluavia nuoria. On myös riippuvuutta *kieltäviä *karaktäärejä.

    p s e u d o-r e h e l l i s y y s
    tai ”suoruus” on *defensiivinen suoja aggressioita ja/tai arkuutta yms. vastaan. Tähän kuuluvat maneerit kuten "rehellisesti sanoen", "totta puhuakseni", "ollakseni vilpitön", "suoraan sanoen", "valehtelematta" ym., jotka ilmentävät, että puhuja ei ole rehellinen tai että hän sanoo vain osatotuuksia. On ihmisiä, jotka kehuvat sillä, että ovat "suoria" ja "rehellisiä" ja tuovat asiat esiin ilman sarvia ja hampaita. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että ko. suorapuheisuus on valikoivaa: "Rehellisiltä" puuttuu normaali sosiaalinen kohteliaisuus. Näennäisellä suoruudellaan – todellisuudessa epähienotunteisuudellaan – he voivat verhota mm. ilkeyttään ja *kateellisuuttaan tai omaa arkuuttaan, jolloin härskiyden aitona vaihto-ehtona olisi hiljaisuus !

    p s e u d o-t u m o r .c e r e b r i (PTC),
    *idiopaattinen intra-*craniaalinen *hyper-tensio (IIH), (vanhempi epäsuositeltava nimitys benign intra-cranial hyper-tension, BIH), "vale-aivo-kasvain"; PTC:ssä kohonnut kallonsisäinen paine näkyy *staasi-*papillina (*pallideema); yleisin oire on *päänsärky (yli 80 %). *Syndrooma on lapsilla (tytöt:pojat 1:1) suhteellisen harvinainen mutta lisääntyy *puberteetin jälkeen (tytöt:pojat 2:1). Lihavuus on tyypillistä 25 %:lla ennen puberteettia mutta 50 %:lla puberteetin jälkeen.
    .

    Äänestä

Kaikki psykologit opiskelevat kaikki "valtaopit" ja laudaturvaiheessa erikoistuvat sitten esim. kliiniseen-, kehitys- tai neuropsykologiaan (yliopistossa kognitiivinen-). Kyse ei siis ole siitä, että jokin osa tai teoria pyrkisi selittämään vain yhdeltä kantilta esim. ihmismieltä, vaan kokonaiskuvaa vahvistetaan erityisesti siltä puolelta, jolla ajattelee työskevänsä valmistuttuaan. LAudaturvaiheessakin vielä vaikka erikoistutaankin voimakkaimmin yhteen puoleen, opintoihin kuuluu edelleen myös muut teoriasuuntaukset ja gradunhan voi tehdä ihan eri puolelta kuin esim. harjoittelun.

Usein kuvitellaan juuri niin, että jokin teoriasuuntaus pyrkii selittämään koko ihmisen, sellaista ei oikeasti ole olemassakaan, kyse on yksittäisistä teorioista, jotka kapealla sektorilla selittävät yhden osan ja toimivat pohjana eri terapiasuuntauksille, sille, miten solmuja auotaan.

Äänestä
  • Ennenkuin väittää psykologian olevan pseudotiedettä, tulisi ensin määritellä hyvän tieteenteon kriteerit, ja sitten pohtia, toteutuvatko ne psykologian alueella vai eivät. Olisi myös ehkä hyvä määritellä, mitä käsitteellä tiede tarkoitetaan; tiedehän voi tarkoittaa tiedeinstituutiota, tutkimustoimintaa, saavutettuja tuloksia yms.

    En oikein usko, että monetkaan nykyajan psykologit kannattavat jotakin tiukkaa vanhanajan koulukuntaa, esim. behaviorismi tai psykoanalyysi. Nämä ajattelutavat kyllä käydään opinnoissa läpi, ihan samalla tavalla kuin biologit tutustuvat Darwinin näkemyksiin vaikka nykyinen evoluutioteoria onkin kehittynyt sitten Darwinin aikojen. Oman tieteenalansa historia on hyvä tuntea. Se ei tarkoita sitä ettei oma tieteenala olisi kehittynyt.

    Lääketiedettä ja psykologiaa on vaikea verrata koska niillä on erilaiset lähestymistavat; lääketiede on usein oirelähtöistä, psykologia ei. Toisaalta esim. neuropsykologialla on paljon yhteistä lääketieteen ja biologian kanssa...

    Äänestä

  • Hmmm... kirjoitti:

    Ennenkuin väittää psykologian olevan pseudotiedettä, tulisi ensin määritellä hyvän tieteenteon kriteerit, ja sitten pohtia, toteutuvatko ne psykologian alueella vai eivät. Olisi myös ehkä hyvä määritellä, mitä käsitteellä tiede tarkoitetaan; tiedehän voi tarkoittaa tiedeinstituutiota, tutkimustoimintaa, saavutettuja tuloksia yms.

    En oikein usko, että monetkaan nykyajan psykologit kannattavat jotakin tiukkaa vanhanajan koulukuntaa, esim. behaviorismi tai psykoanalyysi. Nämä ajattelutavat kyllä käydään opinnoissa läpi, ihan samalla tavalla kuin biologit tutustuvat Darwinin näkemyksiin vaikka nykyinen evoluutioteoria onkin kehittynyt sitten Darwinin aikojen. Oman tieteenalansa historia on hyvä tuntea. Se ei tarkoita sitä ettei oma tieteenala olisi kehittynyt.

    Lääketiedettä ja psykologiaa on vaikea verrata koska niillä on erilaiset lähestymistavat; lääketiede on usein oirelähtöistä, psykologia ei. Toisaalta esim. neuropsykologialla on paljon yhteistä lääketieteen ja biologian kanssa...

    väärään kohtaan ketjua? Joka tapauksessa, koska laitoit vastauksena minulle, sanon, että sitähän se on, että kun ei tiedetä, on helppo leimata. Neuropsykologialla on sen tutkimusalueen vuoksi paljon enemmän yhteistä lääketieteen kanssa kuin ns. "peruspsykologialla", mutta on vaarallista sen vuoksi tulkita jompi kumpi enemmän tai vähemmän tieteelliseksi, mitä usein yritetään.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Endorfiinihumala kirjoitti:

Psykologiassa on eri koulukuntia, suuntauksia, joilla on kaikilla jonkin verran erilaiset näkemykset ihmisen mielen toiminnasta. Toki havaintoja ja lainalaisuuksia psyyken toiminnasta on hankalampi tehdä kuin esimerkiksi havaintoja biologiassa, mutta eikö nämä erilaiset näkemykset hämmennä teitä? Minusta ne ainakin tuovat psykologiaan hieman epätieteellisen aspektin, herää kysymys, että mihin näistä nyt pitäisi oikein uskoa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu