Mikäköhän mun ongelma on ku jos esimerksiksi kaupungilla joku huumehörhö sanoo minua kauniiksi ja haluaisi tavata uudestaan ja kaikkee, et oon ihan jumalatar, ni heti kiinnostun kyseisestä tyypistä. Sen jälkeen otan kavereiden kautta henkilöstä kaiken selville ja jos saan selville, että hän on esimerkiksi ateisti,käyttää kannabista ja uskoo okkultismiin, niin otan heti kyseisistä asioista selvää ja huomaan, että "hei nää sopii mulleki" ja alan toteuttaa kyseisen ihastukseni kohteen ajatusmaailmaa(oli se sitten kuka hörhö tahansa)
Tämän jälkeen kun olen missä vain nähnyt tällaisen ihastumisen kohteen ja saanut selville hänestä faktoja, niin jos ihastus ei tiedä, että olen ihastunut häneen, niin yritän olla mahdollisimman paljon kaupungilla jotta voin vahingossa törmätä häneen. Ja laitan päälleni vaatteet josta tiedän, että hän voisi pitää(esim. nykyises tapauksessani musta). Ja yritän muutenkin sopeutua siihen kaavaan mitä ihastukseni toteuttaa.
Jos kuitenkin ihastun tavalliseen poikaan joka on vaikka oikein uskovainen, niin minä alan kuvitella itseni uskovaiseksi ja käyn kirkossa ja otan tämän saman ajatusmaailman itselleni.
Kaikissa näis tapauksis kuvittelen myös sit tulevaisuutemme oikein tarkasti ja kaiken mitä teemme yhdessä. Sellaisenkin tilanteen, että jos ihastukseni istuisi sohvallani, ni, että miten halaisin häntä, jotta hän tuntisi olevansa rakastettu.
Tämä siis koskee vain ja ainoastaan ihastumisen kohteitani... En ole näin vietävissä jos henkilö on sellainen johon en ole ihastunut(ihastun harvoin).
ja sit oon koko aika hirveen hermostunut ja elän ihan muualla kuin nykyhetkes,elän kuvitelmissani. Siis silloin kun mietin jotain ihastustani. En saa nykyisin mielihyvää mistään, koska tämän takia et yritän aina olla joku muu ihastukseni mukaan, ni raastaa hermojani totaalisesti, vaikka aina ajattelenkin, että: "hei tää on sitä mitä olen aina etsinyt!!"
Miten pääsen tästä eroon?
Nytkään en saa mielestäni erästä känniläistä, joka sanoi minua kauniiksi. Nyt tiedän, että hän on satanisti...ja mitäs muuta täällä kotona teenkään kuin lueskelen Saatanallista Raamattua. Huoh.
Auttakaa!
Tämän jälkeen kun olen missä vain nähnyt tällaisen ihastumisen kohteen ja saanut selville hänestä faktoja, niin jos ihastus ei tiedä, että olen ihastunut häneen, niin yritän olla mahdollisimman paljon kaupungilla jotta voin vahingossa törmätä häneen. Ja laitan päälleni vaatteet josta tiedän, että hän voisi pitää(esim. nykyises tapauksessani musta). Ja yritän muutenkin sopeutua siihen kaavaan mitä ihastukseni toteuttaa.
Jos kuitenkin ihastun tavalliseen poikaan joka on vaikka oikein uskovainen, niin minä alan kuvitella itseni uskovaiseksi ja käyn kirkossa ja otan tämän saman ajatusmaailman itselleni.
Kaikissa näis tapauksis kuvittelen myös sit tulevaisuutemme oikein tarkasti ja kaiken mitä teemme yhdessä. Sellaisenkin tilanteen, että jos ihastukseni istuisi sohvallani, ni, että miten halaisin häntä, jotta hän tuntisi olevansa rakastettu.
Tämä siis koskee vain ja ainoastaan ihastumisen kohteitani... En ole näin vietävissä jos henkilö on sellainen johon en ole ihastunut(ihastun harvoin).
ja sit oon koko aika hirveen hermostunut ja elän ihan muualla kuin nykyhetkes,elän kuvitelmissani. Siis silloin kun mietin jotain ihastustani. En saa nykyisin mielihyvää mistään, koska tämän takia et yritän aina olla joku muu ihastukseni mukaan, ni raastaa hermojani totaalisesti, vaikka aina ajattelenkin, että: "hei tää on sitä mitä olen aina etsinyt!!"
Miten pääsen tästä eroon?
Nytkään en saa mielestäni erästä känniläistä, joka sanoi minua kauniiksi. Nyt tiedän, että hän on satanisti...ja mitäs muuta täällä kotona teenkään kuin lueskelen Saatanallista Raamattua. Huoh.
Auttakaa!
Vastaukset 15
Vanhimmat
tai sitten kehityksesi on jotenkin kesken.
Ei miesten (humalaisten , huumehörhöjen ym.)
Kehumiset voi tuntua hyvältä, sillä hehän sanovat mitä vain saadaksen "kirkkovenettä" tai sinut kuriirikseen.
Kyllä jokaisella ihmisellä "hälytyskellot"soivat, jos aina saa vain kutsuja ja kehuja epämääräisiltä tyypeiltä.
Puhuvatko ne edes totta?
Tuntuuko sinusta siltä?
Pidätkö itseäsi kauniina, vai oletko....?
Ja sitten sairaasti nautit kehuista.
Ja jos nautit, niin mieti, oletko niiiiiiiiin vietävissä.
Ryhdistäydy!
olen 17, kohta 18. Tässä iässä ei pitäisi enään olla tälläista mutta on.
Ja noista hörhöistä, ni ei ne koskaa ni en mä tiedä miten tosissaan ne on ollut, mut jotenki sellaset sit osaa puhuu tunteisiin vetoavasti. ja minua kiehtoo se "alamaailma". Ja kyl must viimeks tuntu et se puhu ihan totta, koska se sano, et se ei haluu iskee mua tai mitää..
ja mun mielest oon melko nätti,kaunis jopa.
En tajuu vaa miten pääsen täst helposti-vietävissä-jutust eroon, koska en itse tunnista sitä.
Äitini oli tyranni ja jos en totellut ni helvetti seuras(siis ihan mitä vaa mielivaltasii käskyi). Voiko johtua tollasesta?
Jos sinua viehättää ns. pahat pojat :), pahuuskin voi olla viettelevää joidenkin ihmisten mielestä. Kaipaatko jännitystä elämääs, oletko luova ja vaihtelunhaluinen? Itse olin nuorena samanlainen, elin hyvin antoisaa elämää, paljon se antoi, mutta paljon se myös otti. Ole varovainen, älä ole liikaa viettiesi vietävissä.
Ystävämme 'kokemusta on' puhuu aivan asiaa. Parasta on, että olet tiedostanut itsestäsi tuon ominaisuuden. Tyrannimaisella vanhemmalla voi olla siinämielessä kyllä tekemistä asian kanssa, että tyrannimaisen vanhemman lasten itsetunto on usein puutteellinen tai sen kehittyminen on hyvin keskeneräistä. Sun kannattai ehdottomasti jutella tästä asiasta luotettavan (vaitiolovelvollisen) aikuisen kanssa.
Aika usein tuo 'alamaailma' kiehtoo nuoria, voihan se vaikuttaa aika jännittävältä ja jopa erehdyttävästi jotenkin vapaamalta kuin normaali elämä. Vapautta ei sielä alamaailmassa ole kuitenkaan hitustakaan ja jännittävääkin se voi olla, mutta vain negatiivisessa mielessä.
Yks hyvä apukeino näiden asioiden pohdiskeluun on kirjallisuus. En nyt suosittele mitään tiettyä kirjaa, löydät varmasti itse mieluisia kirjoja. Selvästikin olet älykäs ja luova ihminen älä haaskaa itseäsi hölmöilemällä jonkun narkkarin tai muun hörhön takia!
on se, että en tunne pahemmin ketään näitä alamaailman edustajia, vaan ainoastaan kaukaa pystyn ihailemaan. Se raastaaki tuhoavasti hermojani, kun ajattelen, että en koskaan pääse tekemään näihin tuttavuutta, koska ei yksinkertaisesti ole kontakteja.
Ja vielä pahempana ongelmana se, että ei minun elämäni mitään jännittävää ole. Elän kuvitelmissani. Sisälläni on hirveä palo tehdä kaikkea hullua ja toteuttaa kaikkea hullua;joo niin teenki, mut yksin. joten se ei hyödytä.
Mul pää sekoo vaa oikeesti tällästen asioiden takia. Joo ja kirjoja lukenut isot pinot, mutta ne lisäävät vain sitä jotain haluani johonkin suurempaan, jota en pysty yksinäni toteuttamaan.
Onkohan tässä minulla vain kyse siitä, että en ole löytänyt sitä oikeaa ja tunnen niin, että jos nyt en ole löytänyt sitä oikeaa niin en tule kyl koskaan löytämäänkään? Eli joku läheisyydenkaipuu vastakkaisen sukupuolen kanssa? sellaista kun ei koskaan ole ollut tähän mennessä...
Nyt varmaa kirjotin taas hieman eri asiaa kuin aloitusviestissäni, mutta olenkin hyvin ongelmainen. Huoh.
ja haluan kertoa oman tarinani, pelkistetyn tosin.
Olin vain viisitoista vuotias, kun ihastuin mieheen, joka oli ollut vankilassa.
En osannut pelätä mitään ja luulin, että rakkauteni parantaa hänet ja tuki, jota luulin hänelle antavani.
Hän sekoili kaverinsa kanssa, viinaa, huumeita, varkauksia ja pahoinpitelyitä.
Minun kanssani hän oli aina kunnolla.
Enkä pelännyt häntä.
Mutta sekin päivä tuli.
Hän tappoi huumeissaan, kaverinsa kanssa pojan ja miehen.Raa'asti ja tekoaan katumatta.
Silloin tajusin, mihin olin melkein sotkeentunut.
Se oli hilkulla, etten minäkin ollut paikalla.
Mutta onneksi en ollut.
Nyt he ovat itsekin kuolleet, toinen tappoi itsensä ja toinen tapettiin.
Pelkäsin vuosikausia, että he etsivät minut käsiini, vaikka pidinkin sitä melko mahdottomana.
Nyt en pelkää enää, mutta....
Toivon, että luet tämän kunnolla.
Sinua odottaa parempi elämä, kun et tuijota ulkonäköäsi, etkä anna kehujen imarrella sinua liikaa.
Jos olet kaunis, saat kyllä kunnon miehen, mutta sinun on itse oltava napakka.
Hyvää jatkoa sinulle!
Ulkoinen kauneus on suhteellinen asia ja perustuu vain mielipiteisiin, niimpä en siitä pitkälle perustaisi en edes ns. hyvän miehen saannin suhteen.
Osaat aika hyvin analysoida omia tuntemuksiasi ja tiedostatkin mielenliikkeesi ja niiden syitä. Se on hyvä! Läheisyyden kaipuu on aivan normaali tarve eikä se taroita suinkaan samaa kuin seksi. Hyvä ystävyys voi olla todellakin parempi vaihtoehto kuin epävarma suhde hämäräperäiseen tyyppiin. Koskaan ei voi varoittaa liikaa näistä hörhöistä jotka ovat yleensä niin koukussa aineisiin ja rikollisuuteen että ei niistä yhde pikkutytön vuoksi eroon edes halua.
En osaa sanoa mikä sinulle olisi hyväksi tai edes että miten sinun olisi hyvä elää, varmasti sen itse parhaiten tiedät. Epävarmuutesi mielestäni kuitenkin viittaa siihen että tarvitset jonkinlaista tukea aikuiselta ihmiseltä. Oletko jo miettinyt mikä sinusta tulee "isona"? Tarkoitan lähinnä sitä ammatinvalintaa ja oman alan valintaa, senkin pohtimisen aika voisi olla nyt.
"Ystävämme 'kokemusta on' puhuu aivan asiaa. Parasta on, että olet tiedostanut itsestäsi tuon ominaisuuden."
Tällainen ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä. Mielestäni ihmiselle, joka koittaa noin yli-itsevarmasti selittää asioita noin selvillä selityksillä.
Ei kannata lähteä luovuttamaan ajattelua sen vuoksi, että "niinhän se asia on".
"Aika usein tuo 'alamaailma' kiehtoo nuoria, voihan se vaikuttaa aika jännittävältä ja jopa erehdyttävästi jotenkin vapaamalta kuin normaali elämä."
En kyllä ole vielä sellaista nuorta kohdannut, joka positiivisesti suhtautuisi "alamaailmaan". Joillain tietyillä piireillä voi olla taipumusta "alamaailmaan", lähinnä joidenkin musiikkilajien kuuntelijoilla esim. sprey-maalauksen merkeissä.
Jos nuori käyttäytyy rikollisesti, niin on kyse joko persoonallisuushäiriöstä, tai ympäristön sairaasta tilasta suhteessa henkilöön.
"Ystävämme 'kokemusta on' puhuu aivan asiaa. Parasta on, että olet tiedostanut itsestäsi tuon ominaisuuden."
Tällainen ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä. Mielestäni ihmiselle, joka koittaa noin yli-itsevarmasti selittää asioita noin selvillä selityksillä, saattaa aiheutua ongelmia.
Ei kannata lähteä luovuttamaan ajattelua sen vuoksi, että "niinhän se asia on".
"Aika usein tuo 'alamaailma' kiehtoo nuoria, voihan se vaikuttaa aika jännittävältä ja jopa erehdyttävästi jotenkin vapaamalta kuin normaali elämä."
En kyllä ole vielä sellaista nuorta kohdannut, joka positiivisesti suhtautuisi "alamaailmaan". Joillain tietyillä piireillä voi olla taipumusta "alamaailmaan", lähinnä joidenkin musiikkilajien kuuntelijoilla esim. sprey-maalauksen merkeissä.
Jos nuori käyttäytyy rikollisesti, niin on kyse joko persoonallisuushäiriöstä, tai ympäristön sairaasta tilasta suhteessa henkilöön.
Tunnelukolta, tai ainakin minulla tuli ensimmäisenä mieleen.
Terapiallahan sen voi hoitaa ajan kanssa pois.
Oli mielenkiintoinen kirjoitus :D
Ja onneksi olkoon, että olet kaunis.
Ihan hyvältä (terveeltä) kuulosti sekin,
että haaveilet.
Tuli mieleen, että ainakin joissain persoonallisuushäiriöissä, kuten rajatilassa voi olla tuollaista.
Ainakin aika voimakas samaistuminen sulla on noihin ihmisiin.
Tuntuuko, että sun persoona ja omat halut hukkuu toisten halujen alle?
Pelkäätkö läheisyyttä?
Tuntuuko susta, että nämä ihastuksesi lopulta tulevat sinusta liian riippuvaisiksi, ja joudut viilentämään välejä sen vuoksi?
Juu on mulla tulevaisuudenammatti jo selvästi ollut aina tiedossa. Yllätys yllätys haluan psykologiksi tai ehkäpä psykoterapeutiksi. Tietysti oma pää pitää hoitaa ensin kuntoon.
Tuntuuko, että sun persoona ja omat halut hukkuu toisten halujen alle?
-Kyllä,ajoittain
Pelkäätkö läheisyyttä?
-Erittäin paljon(tosin mielikuvitustasolla en alkuunkaan, mutta sitten kun on tosi kyseessä, niin menen lukkoon)
Tuntuuko susta, että nämä ihastuksesi lopulta tulevat sinusta liian riippuvaisiksi, ja joudut viilentämään välejä sen vuoksi?
-Päinvastoin, minä tulen heistä riippuvaisiksi. Mut joo aina pitää kuitenkin viilentää välei niihin, ku ahdistaa muuten..
"Juu on mulla tulevaisuudenammatti jo selvästi ollut aina tiedossa. Yllätys yllätys haluan psykologiksi tai ehkäpä psykoterapeutiksi. Tietysti oma pää pitää hoitaa ensin kuntoon."
Ahaa. Aika hyvältä kuulostaa. Oletko nyt pitkäänkin halunnut psykologiksi, vai onko tämä ihan viime aikoina tullut? No joo.. aika turha kysymys.
Sanoin rajatilaksi edellisessä viestissä. Yleensä rajatilainen ei pahemmin tunne, mitä haluaa.
Tosin yleensä samaistuu keskustelukumppaniin ja väittää haluavansa opiskella juuri sitä alaa, mistä keskustelukumppani on kiinnostunut. :D
Sähän olit jotain 17 vasta. Joku tampio vaahtosi taas, että täytyy tietää tulevaisuus jne. tuubaa, koulutus...
Juu u. Ei tuossa isässä ole vielä mitään hankaluuksia sen suhteen, jos on normaali nuori. Ilmeisesti kommentoija kuuntelee vapaa aikanaan lähinnä Bushin puheita nauhalta, tai hän luuli sinua koulunsa kesken jättäneeksi huume nuoreksi ja koitti kannustaa ottamaan elämästä kiinni.
Oikeesti vaan ihminen, joka on kateellinen sulle, voi tulle selitteleen moisia. Ihminen, jonka täytyy vetää toisia alemmaksi ollakseen ylempänä.
"-Päinvastoin, minä tulen heistä riippuvaisiksi. Mut joo aina pitää kuitenkin viilentää välei niihin, ku ahdistaa muuten.."
Saattaisi edelleen mennä nämä arveluni, vaikka yleensä kuitenkin rajatilainen projisoisi riippuvuuden tunteet toisiin ja luulisi heidän olevan riippuvaisia hänestä, silloin kun hän on itse toisista riippuvainen.
Kerropa, mikä ahdistaa?
En tiedä. Ehkä se, että esim. suhteissa luovutan itsestäni osan toiselle.. ja se, et yleensäkkää päästän ketää mun lähelle. En osaa määritellä tarkemmin.
Niin ja tuosta psykologin urasta, niin se on ollut ykkös ammattihaave jo sitten kutosluokan.Suvussani on ollut paljon mielenterveyshäiriöitä ja aina ollut halu auttaa heitä ja olenkin monesti saanut leikkiä heidän psykologiaan(tosin mikä ei ehkä ole minulle itselleni hyväksi).
Ja tuosta rajatilapersoonallisuudesta. Niin en minä ainakaan nyökyttele keskustelukumppanien joka sanalle "joo joo joo,kyllä kyllä". Ehkä harvemmin kuitenkaan esitän omia näkemyksiäni...kuuntelen sitten mielummin. Lievä rajatilapersoonallisuusko?
Luin melko paljon tuosta läheisriippuvaisuudesta ja sekin osittain piti kohdallani paikkaansa.
"Ja tuosta rajatilapersoonallisuudesta. Niin en minä ainakaan nyökyttele keskustelukumppanien joka sanalle "joo joo joo,kyllä kyllä"."
Ei rajatilapersoonakaan niin tee, vaan heillä on kyllä yleensä omia mielipiteitä. Mieluummin aika vastahakoisia.
"Ehkä harvemmin kuitenkaan esitän omia näkemyksiäni...kuuntelen sitten mielummin. Lievä rajatilapersoonallisuusko?"
En sano mitään. Yleensä rajatilapersoona ei kuitenkaan aivan tosissaan uskoisi olevansa rajatila, vaikka saattaisi hetkeksi innostua sellainen olemaan. Ellei sitten ole diagnoosia, mutta tällöinkin hän kieltäisi itseltään diagnoosin sisällön.
"Luin melko paljon tuosta läheisriippuvaisuudesta ja sekin osittain piti kohdallani paikkaansa."
Voisi olla sitäkin. :)
Jokatapauksessa... Toivon jaksamista. Koita kuunnella itseäsi ja ymmärtää oma erilaisuutesi. Ja muista, ettet koe huonoa omaatuntoa mahdollisesta pienestä erilaisuudestasi. Ole iloinen, että ihastut.
Läheisriippuvuus voisi olla jotain sellaista, että tietyssä iässä, lähinnä jossain 3-6 paikkeilla jotain on mennyt pieleen, etkä ole päässyt "heikon minuuden" vaiheen ohi.
Tällöin on siis tila, missä minuutesi on edelleen niin heikko, että tarvitset jonkun äidin korvikkeen tueksesi. Ehkä se selittää sitten tämän ihastuksen.
Läheisriippuvuus on mielestäni ihan suloista.
Jep ja jos sinulle on asioistasi jotain haittaa, niin luulisin, että niistä voi parantuakin.
Sanoisin kuitenkin, että rajatila on sellainen vapaa ja itsenäinen ja hänellä useita ihastuksia. Mielestäni läheisriippuvainen tarrautuu yhteen ihmiseen(tosin ensin täytyy olla suhde tähän).