.
ÄO, älykkyys-osamäärä, intelligence quotient (IQ)
1) Varsinainen "osamäärä-osamäärä": Alk. (1916) ÄO =*MI / *EI x 100. – *Stern esitti 1912 kaavan MI / EI = MO (mentaalinen osamäärä). *Terman otti MO:n v. 1916 *S–B:hen ja kertoi tuloksen 100:lla, jolloin syntyi ÄO. Jos MI ja EI ovat yhtä suuret, saadaan ÄO:ksi 100 (keskiarvo, ka). Esim. 72 kk / 72 kk x 100 = ÄO 100; 123 kk / 111 kk x 100 = ÄO 111; 111 kk /123 kk = ÄO 90. Tämä oli havainnollista ja järkeen käypää. Käytäntöön liittyi kuitenkin puutteita: MI ei juuri kohoa 16–20 ikä-vuoden jälkeen. Tällöin esim. sekä 20-vuotiaan ja 45-vuotiaan MI on korkeintaan n. 20 v. Olennaisempaa kuitenkin oli – mikä todettiin viimeistään S–B:n toisen revision yhteydessä 1937 (*T–M) – että eri ikä-ryhmissä *keskihajonnat (kh) vaihtelivat merkittävästi, mikä teki saaduista ÄO-luvuista epävakaita. Esim. riippuen testatun iästä hän saattoi saada eri ÄO:n, vaikka hänen suhteellinen älykkyytensä pysyi samana.
2) Deviaatio-ÄO: Siksi *Wechsler kehitti *W–B:I:een (1939) ikään suhteutetun poikkeama- eli deviaatio-ÄO:n (keskiarvosta), jolloin kaavana oli: ÄO = saatu piste-määrä / iän mukainen odotettu keskiarvo-pistemäärä. Tällöin ÄO määräytyi sen mukaan, kuinka kaukana tutkittavan tulos oli hänen oman ikä-ryhmänsä (suunnilleen ikäistensä) keskiarvosta. *Wechsler’in *älykkyys-testistöissä ka on 100 ja kh 15. Tällöin esim. kh –1,00 antaa ÄO:n 85, kh 0 ÄO:n 100 ja kh 1 ÄO:n 115. – Myös *S–B IV:ssä (1986) otettiin käyttöön deviaatio-ÄO. *TO.
.
ÄO, älykkyys-osamäärä, intelligence quotient (IQ)
1) Varsinainen "osamäärä-osamäärä": Alk. (1916) ÄO =*MI / *EI x 100. – *Stern esitti 1912 kaavan MI / EI = MO (mentaalinen osamäärä). *Terman otti MO:n v. 1916 *S–B:hen ja kertoi tuloksen 100:lla, jolloin syntyi ÄO. Jos MI ja EI ovat yhtä suuret, saadaan ÄO:ksi 100 (keskiarvo, ka). Esim. 72 kk / 72 kk x 100 = ÄO 100; 123 kk / 111 kk x 100 = ÄO 111; 111 kk /123 kk = ÄO 90. Tämä oli havainnollista ja järkeen käypää. Käytäntöön liittyi kuitenkin puutteita: MI ei juuri kohoa 16–20 ikä-vuoden jälkeen. Tällöin esim. sekä 20-vuotiaan ja 45-vuotiaan MI on korkeintaan n. 20 v. Olennaisempaa kuitenkin oli – mikä todettiin viimeistään S–B:n toisen revision yhteydessä 1937 (*T–M) – että eri ikä-ryhmissä *keskihajonnat (kh) vaihtelivat merkittävästi, mikä teki saaduista ÄO-luvuista epävakaita. Esim. riippuen testatun iästä hän saattoi saada eri ÄO:n, vaikka hänen suhteellinen älykkyytensä pysyi samana.
2) Deviaatio-ÄO: Siksi *Wechsler kehitti *W–B:I:een (1939) ikään suhteutetun poikkeama- eli deviaatio-ÄO:n (keskiarvosta), jolloin kaavana oli: ÄO = saatu piste-määrä / iän mukainen odotettu keskiarvo-pistemäärä. Tällöin ÄO määräytyi sen mukaan, kuinka kaukana tutkittavan tulos oli hänen oman ikä-ryhmänsä (suunnilleen ikäistensä) keskiarvosta. *Wechsler’in *älykkyys-testistöissä ka on 100 ja kh 15. Tällöin esim. kh –1,00 antaa ÄO:n 85, kh 0 ÄO:n 100 ja kh 1 ÄO:n 115. – Myös *S–B IV:ssä (1986) otettiin käyttöön deviaatio-ÄO. *TO.
.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ovat ylipäänsä?