Mistä yksiavioisuus on lähtöisin?

jälkeläisten elämän turvaamisesta eikä mistään kristinuskosta. Vain täysin seonnut äiti tai isä ei pidä lapsestaan huolta, vaan lähtee vieraan pillun tai mulkun perään.

Jos yksiavioisuus pelottaa niin eipä kannata siihen ryhtyä tai sitten jos puolisolle käy se että molemmat tapailevat myös muita??Hyvä jos mietit sitä jo etukäteen...Sitä en tiedä mistä se on lähtöisin mutta harkitse ....Oliskohan tässä muuten ideaa että siinä vaiheessa kun nuoripari menee papin juttusille niin siellä kyseltäisiin jo että miten olette asian sopineet.Ei tarvisisi sitten jälkeenpäin itkeä että en tiennyt???

Luulet väärin. Ei kristinuskolla ole tekemistä asian kanssa. Yksiavioisuus on ihan vaan ahneuden ja itsekkyyden tuotos. Siihen on siirrytty kun ei ole enää haluttu jakaa oman työn tulosta eli kertynyttä omaisuutta muiden kesken.

Looginen jatko tälle kehitykselle on nykyinen yksilökeskeisyyden ihannointi avioehto yms. sopimuksineen, jolloin ei enää mitään haluta jakaa muille, ei puolisolle, ei edes omille lapsille.

Joskus ennen keskiaikoja mies ei todellakaan pitänyt lapsista kummoistakaan huolta, eihän se tiennyt kenen ne ovat. Jos kuolivat nälkään niin sitten kuolivat.

Afrikassahan näkyy se käytännön moniavioisuuden vaikutus (eli kaikilla on rakastajia). Miehet eivät satsaa paskaakaan perheeseen kun eivät voi tietää kenen ne penskat on. Siinä saa äiti sitten kuokkia yksin peltoja.

mikä on luonnollista!

Teorioita on monia ja riippuu siitä mitä pitää luonnollisena. Ei kaikki eläimetkään pyri ruiskuttelemaan siittiöitään mihin sattuu. Vain ne lajit, joiden runsaus on tärkeää (kalat, hiiret jne.)ja eloonjääminen perustuu populaation kokoon.

Kun mennään vähän kehittyneempiin eläimiin, ei pelkkä lisääntyminen ole lajille hyväksi. Vain hyvien ja tarkoituksenmukaisten geenien perittyäminen. Eli yksilön ominaisuudet, jotka pitävät populaation terveenä ja elinkykyisenä, pääsevät lisääntymään parhaiten.

Toki joku onneton saattaa saada lapsia montakin, mutta yleensä tälläinen kanta tuhoutuu virheisiinsä viimeistään toisessa sukupolvessa.

Tämän teorian ongelma vain on se, ettei se selitä sitä tosiasiaa, että ihminen päinvastoin kuin eläimet, nai huvikseen. Ihan silkasta mukavuudenhalusta. Tai poistaakseen stressiä, lohduttaakseen itseään tai toista. Tai loukatakseen tai käyttääkseen valtaa jne. Eli nai ilman lisääntymistarkoitusta.

Että turha perustella vieraissa hyppimistä tällätavoin. Ihminen on kuitenkin varsin henkinen otus, joten kyllä yhteenkuuluvuudella ja läheisillä ihmisuhteillakin (emotionaalisuus) on oma tarkoituksensa. Siihen kun lisätään tuo avioliittokäsite, joka taas todellakin on muodostunut pitämään yllä omistusuhteita materiaan ollaan jo nykyaikaisien avioliittojen maailmassa.

Ps. ennenvanhaan avioliitot eivät ollet näin pitkiä. Ihmisen keski-ikä oli alempi ja kuoltiin nuorina tauteihin, aliravitsemukseen, onnettomuuksiin, sodissa jne. huomattavasti enemmän. Ei ollut koivnkaan epätavalista että oltiin jopa neljässä liitossa ennen kuolemaa noin kuuskymppisinä.

Tuossa oli asiaa, että sillä turvattiin ja turvataan edelleen jälkeläisten huolehtiminen. Toinen asia on, että yksiavioisuus on varmasti lähtöisin mustasukkaisuudesta, sillä tunteita ihmisillä on ollut aina ja mustasukkkaisuus rakkauden ja vihan ohella niitä voimakkaampia. Kyllä ihminen on varmasti ihastunut ja rakastunut kautta aikojen ja sen myötä kokenut mustasukkaisuutta, jos ihastuksen kohde onkin ollut toisen kanssa. On tainnut olla aikamoisia tappeluita ennen aikaan naaraista ja näiden huomiosta, ennne kuin tajuttiin tedä lakea yksiavioisuudesta, jolla tappelut ja murhat saatiin vähenemään.

tiedä siitä luonnollisuudesta, mutta ei se aina tarkoita että vain yhden kanssa oltaisiin koko elinaika.

käytännössä elämme sellaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa yksilöt pariutuvat, eroavat ja pariutuvat jonkun toisen kanssa uudelleen eli ns. peräkkäisen yksiavioisuuden tilanteessa (sarjallinen monogamia)..

Rakkausavioliitot ovat aika uusia asia. Aikaisemmin olivat enemmänkin järkiliittoja, joihin jo alunperin suhtauduttiin pienemmin odotuksin kuin nykyään.

Raskaaksi tulemisen mahdollisuus oli oiva ehkäisykeino ja todennäköisesti piti ihmiset varvovaisempina kuin mitä ovat nykyään.

Ihmiset siis olivat aikaisemmin yksiavioisia, vaan eivät monoseksuaalisia. Naiset taisivat olla paljon alistetumpia kuin mitä ovat nykyään.
He eivät uskaltaneet pettää ja miestenkin mahdollisuuksia se rajoitti.

Mutta hyvä kysymys on, olemmeko monoseksuaalisia vaiko emme?

Voisi ajatella, että ne, jotka eivät ole kovinkaan seksuaalisia, pysyvät helpommin avioliitossa kuin ne, jotka ovat seksuaalisia ja kenties tunteellisiakin. Järkityypit, jotka eivät kaipaa fyysistä tai tunnepuolta, pysyvät helpommin liitoissaan.