jotenkin tuntuu nololta kun moni nuori esim17 v tyttö tekee lapsen ja selviää hienosti. Itse olen jo 32 vuotias ja olen nyt n.6 kk raskaana. Kaikki mietityttää ja pelottaa hypätä tuntemattomaan eli vauvan hoitoon.
haluan olla kunnon äiti lapselleni. Opastaako ne sitten kun vauva on syntynyt neuvolassa kaikki ruokinta asiat???eli mistä kaikki on saaneet ruokinta ohjeet vauvalle???
Mä olen lukenut suurta äitiyskirjaa mutta en ole vielä sitä kohtaa huomannut
Niin ajattelin että jos vain maitoa tulee rinnoistani niin annan rintaruokintaa...mutta mistä tiedän tuleeko sitä tarpeeksi, siitäkö onko vauva kärttyinen kun maha on tyhjä???
Jos maitoa ei tule kunnolla kannattaako silloin antaa tuttipullosta välillä maitoa??eli korviketta vai pumpata itse pulloon valmiiksi?
niin se mua on mietityttänyt että kannattaako pumpata maitoa tisseistä valmiiksi vai antaa vauvan imeä itse aina?
ja sitten olen lukenut juuri noita juttuja että voi rueta antamaan soseita 3-4 kk iässä.....eli tuossa yhdessä viestissä oli että yksi uusi maku kerran viikkoon...annetaanko sitä pitkin päivää, ja milloin annetaan maitoa??
Hirveetä kun nää mietityttää....en vain halua että vauva näkee nälkää...olenpas tyhmä....kaikkea sitä kyselenkin....
muutenkin mietityttää tuo lapsen syöttäminen...ehkä eniten mietin sitä, jotenkin tuntuu typerältä....vois miettiä jotain muutakin esim. kasvatusta....
oli että lasta ei saa pakottaa syömään...ja minua ainakin yritettiin pakottaa kun oli pieni...pöydästä ei lähdetä ennenkuin lautanen on tyhjä ja sitä rataa. Pitäisikö lapsenikin kasvattaa niin....
mutta muistan pienenä että aina kun oli ruoka-aika oli hirveä nälkä...ja otin kamalan "ison" annoksen lautaselle...jonkun ajan päästä en yksinkertaisesti jaksanut syödä sitä loppuun ja isä patistaa että ottamansa ruoka syödään aina loppuun ja se oli tuskaa. Piilotin ruokia sinne sun tänne.
Vielä tänäkin päivänä huomaan että otan esim. seisovasta pöydästä aina ihan hirveen annoksen ja sitten olen räjähtämäisilläni ahmittuani kaiken....ja hävettää jos joudun jättämään ruoan lautaselle...no joo mutta kiitos kaikille ketkä vastailee...
haluan olla kunnon äiti lapselleni. Opastaako ne sitten kun vauva on syntynyt neuvolassa kaikki ruokinta asiat???eli mistä kaikki on saaneet ruokinta ohjeet vauvalle???
Mä olen lukenut suurta äitiyskirjaa mutta en ole vielä sitä kohtaa huomannut
Niin ajattelin että jos vain maitoa tulee rinnoistani niin annan rintaruokintaa...mutta mistä tiedän tuleeko sitä tarpeeksi, siitäkö onko vauva kärttyinen kun maha on tyhjä???
Jos maitoa ei tule kunnolla kannattaako silloin antaa tuttipullosta välillä maitoa??eli korviketta vai pumpata itse pulloon valmiiksi?
niin se mua on mietityttänyt että kannattaako pumpata maitoa tisseistä valmiiksi vai antaa vauvan imeä itse aina?
ja sitten olen lukenut juuri noita juttuja että voi rueta antamaan soseita 3-4 kk iässä.....eli tuossa yhdessä viestissä oli että yksi uusi maku kerran viikkoon...annetaanko sitä pitkin päivää, ja milloin annetaan maitoa??
Hirveetä kun nää mietityttää....en vain halua että vauva näkee nälkää...olenpas tyhmä....kaikkea sitä kyselenkin....
muutenkin mietityttää tuo lapsen syöttäminen...ehkä eniten mietin sitä, jotenkin tuntuu typerältä....vois miettiä jotain muutakin esim. kasvatusta....
oli että lasta ei saa pakottaa syömään...ja minua ainakin yritettiin pakottaa kun oli pieni...pöydästä ei lähdetä ennenkuin lautanen on tyhjä ja sitä rataa. Pitäisikö lapsenikin kasvattaa niin....
mutta muistan pienenä että aina kun oli ruoka-aika oli hirveä nälkä...ja otin kamalan "ison" annoksen lautaselle...jonkun ajan päästä en yksinkertaisesti jaksanut syödä sitä loppuun ja isä patistaa että ottamansa ruoka syödään aina loppuun ja se oli tuskaa. Piilotin ruokia sinne sun tänne.
Vielä tänäkin päivänä huomaan että otan esim. seisovasta pöydästä aina ihan hirveen annoksen ja sitten olen räjähtämäisilläni ahmittuani kaiken....ja hävettää jos joudun jättämään ruoan lautaselle...no joo mutta kiitos kaikille ketkä vastailee...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ite sain ekan lapseni 21v ja nyt oon kolmen äiti(28).Kaikkiin saa vastauksia neuvolasta ja kaikki tulevat äidit eka miettii tollasia.Ei se oo hävettävää.Mutta äidinvaisto herää kyllä ja ite parhaiten tietää millon lapsella on nälkä ja millon itku on kipua tms.Se on uskomatonta mitä on äidin ja vauvan maailma...Sairaalastakin saa kädestä pitäen opastusta vauvan hoidoissa ym.Meillä vauvat ei oo itkeny juuri koskaan,silti oon yölläkin heränny syöttämään kun vauva maiskutellu ja kiehnänny vuotees.Siihen herää vaik ois kuin vahvassa unessa...Tervetuloa äitien maailmaan!=)
Sitä on aina yhtä pihalla ennen ensimmäistä lasta, luulee minä. Enivei, muutamaan kohtaan voisin vastata. Vauvan ruokinnasta tosiaan saat ohjeet synnäriltä ja neuvolasta, mutta jo ennen synnytystä, vaikka nyt hei, kannattaa mennä ja lukea imetystukilistan usein kysytyt kysymykset. Asiantuntijoiden tekstiä ja kokeniden imettäjien myös, ja todella tietopaketti kaikille imettäjille. (ja sen puoleen, on hyvin hyvin harvinaista ettei synnyttänyt kykene imettämään tai maito loppuu pian. Selviää sinulle tuota pätkää lukiessa kyllä)
http://www.imetystukilista.net/faq/faq.php
Pelasti ainakin minun imetykseni kun luulin että maito on loppumassa, kun kyse olikin vain pakkautumisen lakkaamisesta ja tiheän imun kaudesta. Sitä useakin luulee että kyse on maidon loppumisesta vaikka mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Tottakai joskus niin käy, ja silloinkin kun maitoa fyysisesti riittäisi mutta imets tuntuu taistelulta, epämiellyttävältä tai muuten vastenmieliseltä, hemmetti, ei sitä silloin pidä pakolla jatkaa. Tässä on vain hyviä pointteja niille jotka Tahtovat imettää.
Vauvan kannattaa imeä aina itse, ja niin usein ja pitkään kuin hän haluaa. Pariviikkoisenakin vielä vauva tuntuu yleenäs viettävän kaiken aikansa rinnalla ja se on aivan normaalia. Varaa pajon kirjoja ja opettele käyttämään tietokonetta yhdellä kädellä :D
Moni moni mieltäsi askarruttava asia selviää noilta antamiltani sivuilta.
Soseiden aloittamiseen, allergeenien havaitsemiseksi tosiaan yksi uusi maku viikossa, ensiksi sitä annetaan vain teelusikallinen, yhden kerran päivässä, vaikkapa lounasaikaan ettei häiritse yöunia. Muut ateriat normaalisti maidolla (siinä vaiheessa ruokailurytmi on useimmten jo vakiintunut) ja maitoa soseenkin päälle. Pikkuhiljaa voi lisätä ruoka-annoksen kokoa, ja jakaa sen kahdelle aterialle päivässä. Sitä mukaa kun lapsi alkaa omaksua soseen syömisen. Palsoilta saat hyviä ohjeita kun se aika koittaa, vauva-aiheisilla itsekin pyörin vaikka lapseni ovatkin jo taaperoita.
Itse en ole lapsen syömään pakottamisen kannalla ensinkään. Noudatamme sitä kaavaa kotona jonka mukaan vanhemmat päättävät mitä ja milloin syödään, ja lapsi itse päättää kuinka paljon syö. Pakottamisella saa aikaan vain vastareaktion ja inhoa ruokaa kohtaan.
***
Samoja asioita sitä varmaan miettii itse kukin. Mä otin jotenkin tosi ylirauhallisesti noi ruokinta asiat- mulla ei edes ollut korviketta kotona valmiina, jos imetys ei ota sujuakseen, kun tulin sairaalasta kotiin...
Etukäteen en lukenut juuri ollenkaan mitään kirjoja, vaan olen sitämukaan ottanut asioista selvää, kun on tullut eteen. Imetyksestä otin selvää jonkun verran etukäteen, sillä toivoin, että se sujuisi ongelmitta.
Minäkin jossain vaiheessa toivoin, että olisi ollut tarkat ohjeet, kuinka paljon mitäkin ja minä päivänä, mutta ei sellaista ohjetta voi olla olemassakaan. Esimerkiksi ystäväni lapsi on syönyt nelikuisesta kiinteitä usean aterian päivässä (silti aika pienikokoinen), meidän poika söi äidinmaitoa pelkästään yli puolivuotiaaksi ja kasvoi hyvin. Oltiin välillä pelkällä äidinmaidolla siinä 8 kk:n kohdalla, kun syöminen ei ottanut sujuakseen, kasvoi silti normaalisti. Nyt 10kk:n iässä syö kiinteää pieniä määriä ja juo äidinmaitoa.
Antaisin sellaisen neuvon, että yritä olla ressaamatta etukäteen. Lapsi kertoo kyllä, kun sillä on nälkä. Meillä mentiin lapsentahtisesti, tarkoittaa sitä, että sai aina äidinmaitoa, kun halusi ( ei nyt tietty aina ihan heti). Lapsi oppii nopeasti kertomaan mikä on hätänä, kun sen tarpeisiin vastataan, eli kun itkee nälkäänsä, äiti antaa maitoa... oppii siis siitä, että sillä konstilla saa ruokaa ja äiti taas oppii, että tuolla äänellä pieni ilmoittaa, että on nälkä.
Kuulostaa varmasti mutkikkaalta, mutta se on aika luonnollista ja helppoa, kun tilanne on päällä.
Voi olla tietenkin niin, jos itsellä on ollut syömisen kanssa ongelmia lapsena, se saattaa heijastua oman lapsen hoitoon ja ei silloin välttämättä osaa vastata lapsen tarpeisiin, luulen kuitenkin, että harjoitus tekee mestarin. Oma lapsesi on paras opettaja.
Minun mielestäni lasta ei voi pakottaa syömään, minä ainakin toivon oman lapseni kohdalla, että ruokailu on positiivinen kokemus, toisin, kuin itselläni on ollut.
Kokemuksesi ruokailusta tuntuu aika tutuilta...