Olisin kaivannut kokemuksia siitä mitä olette saaneet kestää puolison suvun puolelta ja miten olette reagoineet siihen? Mikä on teidän kipukynnys?
Minulla on alkanut jo olla mitta täynnä näitä anoppeja yms jo pitemnän aikaa juuri heidän käytöksensä takia joka ei tosiaan ole mukavaa.
Olen saanut kuulla jopa kuolemasta syyttelyä.
On ollut monia ristiriitoja mutta olemme yrittäneet selvittää ne. Mutta nyt olen umpikujassa enkä jaksa enää olla mikään pesusieni jonka pitää sietää aivan kaikkea.
Jätän tapaamiset miehen vastuulle.
Minulla on ollut tarpeeksi rankka kevät jo muutekin.
Minulla on alkanut jo olla mitta täynnä näitä anoppeja yms jo pitemnän aikaa juuri heidän käytöksensä takia joka ei tosiaan ole mukavaa.
Olen saanut kuulla jopa kuolemasta syyttelyä.
On ollut monia ristiriitoja mutta olemme yrittäneet selvittää ne. Mutta nyt olen umpikujassa enkä jaksa enää olla mikään pesusieni jonka pitää sietää aivan kaikkea.
Jätän tapaamiset miehen vastuulle.
Minulla on ollut tarpeeksi rankka kevät jo muutekin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Enpä tiedä noista kestämisen rajoista, mutta minä sain kuulla heti lapseni synnyttyä olevani huono äiti pienelle lapselleni, koska vietän aikaa liian paljon lapsen kanssa kotosalla. Anopin mukaan meidän olisi pitänyt matkustella alle puolivuotiaan lapsen kanssa. Mieheni (anopin poika) ei osallistunut lapsen hoitoon millään tavalla. Viikot teki töitä, viikonloput ryyppäsi.
Kun tämä ei tehonnut ja anoppi tiesi, että minun ja mieheni välit olivat kiristyneet (johtuen siitä, että mies ei kantanut vastuuta vaan juhli kaikki viikonloput ja joskus viikollakin) hän alkoi nimitellä minua hulluksi huoraksi. Minulle oli siis juuri tehty kiireellinen sektio, eli huoraaminen oli kyllä viimeinen asia mielessäni.
Tuon jälkeen ilmoitin anopille, että hän on vapaa tapaamaan pojantytärtään koska haluaa, mutta minulle hänellä ei ole mitään asiaa. Hän saa elää elämäänsä, miten parhaaksi näkee ja minä elän omaa elämääni, miten parhaaksi näen.
Sen jälkeen ei anoppi ole ollut missään tekemisissä minun eikä lapsenlapsensa kanssa! Ja hyvä kai niin!
Luepas tuolta ylempää ekasta anabeatrixin "mitä teen väärin"-keskustelusta tuo "muutama tapaus vuosien varrelta"
Meillä oli välit poikki kahdesti á vuosi. Auttoi itseäni kun psykologi sanoi, että se on paras ratkaisu kuulemansa perusteella. Ei ollut kuulemma anopin käytös normaalia ; ).
Se raja kulkee siinä milloin sinulla on enemmän surua, loukkaantumista, vihaa tapaamisista kuin iloa. Välien poikki pistämisellä saat itsellesi hengitystilaa ja etäisyyttä toimimattomaan suhteeseen. Jos yhteydenpidon katkaisu ei ole pysyvä, voit oppia olemaan välittämättä anopin ilkeilyistä tai jos anoppi ei ole ihan sekopää niin hän voi oppia, että miniää ei voi koko ajan kiusata ilman seurauksia.
Minun ex-anoppi on ihan patologinen tapaus, mutta onneksi ei hänen kanssaan tarvitse enää olla tekemisissä. En ole nähnyt 4 vuoteen : ).
Olipa hurjia juttuja sinulla. Ei mikään ihme jos ei yhteydenpito kiinnosta.
Nyt olen päättänyt että en varsinaisesti loukkaa anoppia vaan teen katoamistempun. En pidä enää millään tavalla yhteyttä häneen enkä tarjoudu mihinkään kuskiksi. En edes jouluna mene käymään enkä osta lahjoja tai muutakaan hyvitystä käytöksestä jonka hän minulle toi hyvin selväksi ettei minusta ole enää mitään hyötyä tai muutenkin on ollut ilkeä.
Olkoot sitten muiden sukulaisten kanssa.
Adios!
Kaikissa kuvaamissasi tilanteissa tai tulevissa on sinun miehesi tehtävä puolustaa sinua. Kuulitko tämän: miehesi tehtävä on huolehtia, että sinä ja hänen sukunsa kohtaatte asiallisesti.
Aloita asian purku miehesi puolelta ja häneen tukeutuen.