en tunne terapeuttiani kohtaan oikein mitään tunteita? Olen käynyt 6 vuotta analyyttisesti suuntautuneella yksityisellä terpalla. Olen keski-ikäinen nainen ja terppa myös on vanhempi nainen.
Tänään alkoi hänen 7-viikkoinen loma ja musta tuntui vain, että IHANAA kun ei tarvii mennä sinne.
En ole koskaan tuntenut mitään kiintymyksen tai pitämisen tunteita?
Lähinnä koen, että vastapäätä istuu noita-akka, kireä, pelottava, inhottava, hymytön!
Onko tätä suhdetta syytä jatkaa, vai yritänkö etsiä uuden terapeutin???
Kun puhun, etten koe mitään kiintymystä tai lämpöä, hän vetoaa aina siihen, että katselen äitiäni hänessä ja siksi ei tule lämpimiä tunteita. Entä jos hän on väärässä? Mistä ihmeestä mä voin sen tietää?
Tuntuu ettei mikään etene ja rahat menevät hukkaan.
Neuvokaa jos vain jaksatte, sillä tämän tauon aikana on tehtävä jokin ratkaisu.
Tänään alkoi hänen 7-viikkoinen loma ja musta tuntui vain, että IHANAA kun ei tarvii mennä sinne.
En ole koskaan tuntenut mitään kiintymyksen tai pitämisen tunteita?
Lähinnä koen, että vastapäätä istuu noita-akka, kireä, pelottava, inhottava, hymytön!
Onko tätä suhdetta syytä jatkaa, vai yritänkö etsiä uuden terapeutin???
Kun puhun, etten koe mitään kiintymystä tai lämpöä, hän vetoaa aina siihen, että katselen äitiäni hänessä ja siksi ei tule lämpimiä tunteita. Entä jos hän on väärässä? Mistä ihmeestä mä voin sen tietää?
Tuntuu ettei mikään etene ja rahat menevät hukkaan.
Neuvokaa jos vain jaksatte, sillä tämän tauon aikana on tehtävä jokin ratkaisu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
.
asiasta terapeutin kanssa eikä täällä.
.
kertoja ja aina terapeutti vetoaa tranferenssiin.
Mistä minä voin tietää, että hän on oikeassa, jos oma tunne puhuu toista??
Siksi haluaisin vertaistukea. Onko muilla samoja kokemuksia? Oletteko lopettaneet suhteen?
Kannattaisiko minun nyt lopettaa tämä suhde??
Huomasin, että olet ammattilainen. Voitko ystävällisesti vastata, mistä asiakas tietää, jos terapeutti ei olekaan se oikea??
Tarkoitus on kuitenkin toipua lapsuuden traumasta ja palata työelämään. Jos maksan "väärälle" terapeutille maltaita ja olen edelleen työkyvytön, oman elämäni vanki??
Minun on saatava tämän kesän aikana selville, mitä teen?
Vaihdanko vai ei?
Eikö mielestäsi 6-vuodessa olisi pitänyt syntyä jo ikävää lomilla, lämpimiä tunteita, edes jotain myönteistä??
En voi edes kätellä terapeuttiani. Inhoan häntä niin paljon.
Please, vastaa tähän??
että olet viitsinyt ravata sen kylmän noita-akan luona jo 6 vuotta!! Mä huomasin reilun vuoden jälkeen, että tosta terapeutista (Hah) ei tule olemaan mulle muuta kuin rahanmenoa. Miten sä vopit uskoa sen sanomisia? Koko psykoterapia on paljolti ihan huu-haata; lämmin, löhieinen ystävyyssuhde on paljon varmenpi keino päästä elämässään selville vesille ja oppia Elämään oikein ja Rakastamaan. Sillä siitähän tässä kaikessa on kysymys!
Itsekin kyllä ihmettelen sitä, jos ap on noin monta vuotta ravannut samalla terapeutilla. Itse kuitenkin näkisin, että terepeutti ei vain ole hänelle se oikea ihminen. Terapian pohjana on kuitenkin luottamuksellinen suhde.
Yhtään läheisiä ystävyyssuhteita vähättelemättä puhun kuitenkin itse terapian puolesta. Itselläni on hyvä terepeutti, johon olen myös kovin kiintynyt. Monilla ihmisillä on asioita, joita ei itse oivalla ilman ammattilaisen apua. Esimerkiksi itselläni tunteeni olivat täysin sekoittuneet: koin ihastuneeni aina miehiin, jotka isäni tapaan kohtelivat minua huonosti. Vasta aidosti rakastumalla terapeuttiini tajusin mistä koko rakkaudessa oikeasti on kyse. Siitä, että joku on sinulle oikeasti hyvä. Tämä havainto mullisti koko elämäni, ja vasta nyt tajuan itsekin ihmissuhteessani ansaitsevani hyvää.
Mutta siinä olen samaa mieltä, että läheinen ystävyyssuhde on todella tärkeää. Rakkaudestahan tässä elämässä loppujen lopuksi on kyse. Välillä kuitenkin asiat voivat olla niin solmussa, että tarvitsee ammattiapua. Kaikki eivät tarvitse. Onnellinen on se ihminen, jolla on ystäviä tukenaan.
rahan nyhtäjä. Lopeta turhassa terapiassa hyppääminen ja hanki itsellesi oma hullu jostain....
Vai on terapeuttisi pelottava ja inhottava noita-akka, mutta "et tunne häntä kohtaan mitään tunteita".
Oletko jo kysynyt itseltäsi oliko äitisikin inhottava noita-akka? Vai ihmetteletkö edelleen "mistä ihmeestä voit sen tietää"?
Ihmettelen sitä, että olet 6 vuotta jaksanut käydä terapiassa, jos kerran et koe saavasi siitä mitään. Tunteita sinulla kyllä selvästikin on, joskaan ei kovin positiivisia. Itse kuitenkin maallikkona näkisin, että terapian pohjana tulisi kuitenkin olla sellainen kiintymyssuhde, mikä mahdollistaa luottamuksen. Oletko varma, että naisterapeutti on sinulle oikea ratkaisu? Miksi käyt analyyttisesti suuntautuneella terapeutilla? Itse käyn psykodynaamista viitekehystä käyttävällä terapeutilla.
Itse olen 3-kymppinen nainen ja käyn miesterapeutilla, ja kokenut tämän kohdallani hyväksi ratkaisuksi. Terapiassa koen olevani kuin "pumpulissa", niin hyvä ja ihana terapeuttini on minua kohtaan. Terapeutin valinnassa kuitenkin synkkaaminen on a ja o. Itse en näkisi syytä jatkaa suhdetta, vaan hankkiutuisin toiselle terapeutille.
Tsemppiä! Mukaviakin terapeutteja on.
kun olen puhunut näistä terapeutilleni, niin hän sanoo heti, että vastapäätä istuu "sinun äitisi" ja oliko sinulla lämpimiä suhteita häntä kohtaan?
Myönnettävä, ei ollut.
Silti koen, ettei kaikki VOI olla tranferenssia??
Hän sanoo, että lämpimät tunteet tulevat sitten kun on niiden aika.
Uskallanko etsiä miesterapeutin, koska kyse on insesti-jutuista??
Entä jos rakastun heti häneen ja alan "tarjota itseäni"??
Jos jaksatte, luen ilomielen kommenttejanne!!
Minun tulisi kysyä itseltäni, että saisin SYVÄN varmuuden, että tämä terapeutti ei ole oikea minulle??
Entä jos menen ojasta allikkoon vaihtamalla ja olen taas kohta sairaalassa???
Minä varmaan kysyisin itseltäni onko mitään syytä miksi pitäisi alkaa tuntea lämpimiä tunteita trauman aiheuttanutta (?) äitiä kohtaan.
Tunteitahan ei voi pakottaa muuttumaan miksikään vaikka istuisit loppuikäsi analyysissa. Jos omasta äidistäni olisi kysymys vastaus olisi ehdottomasti ei: minulla ei ole mitään tarvetta lämpimiin tunteisiin äitiäni kohtaan, jolloin myös terapeutin lypsylauseelta putoaa pohja. Minusta ihan selvää lypsämistä jos kerran terapeutti ei suostu edes keskustelemaan siitä että terapiasta ei ole sinulle mitään hyötyä.
Toisin sanoen siis, haluatko edes tuntea lämpimämmin äitiäsi kohtaan? Auttaisiko se sinua jollain lailla? vai olisiko järkevämpää esimerkiksi keskittyä eteenpäin menemiseen ja elämässä selviämiseen niillä eväillä mitä sinulla on.
Aika törkeää muuten terapeutiltakin rahastaa sinua 6 vuotta, jos kaikki kilpistyy aina siihen että hän kuittaa tyytymättömyyden väittämällä sitä transferenssiksi...
Vähän myöhään tulee tämä viestini, mutta...
Pystytkö kuitenkin puhumaan asioistasi tämän nykyisen naisterapeuttisi kanssa? Onko välillänne kuitenkin sellaista luottamusta?
Epäilen itse kuitenkin, että sinun kannattaisi vaihtaa miesterapeuttiin. Terapeutti on ammatti-ihminen ja tottunut siihen, että asiakkaat voivat rakastua - se ei ole mitään uutta. He kyllä osaavat suhtautua tilanteeseen ammatillisesti. Tiedän itse mistä puhun koska olen rakastunut omaan miesterapeuttiini, mutta se ei ole millään tavalla haitannut itse terapiaa, oikeastaan päin vastoin. Koska koen rakastavani häntä, luotan häneen ja terapiakin edistyy toivotulla tavalla.
että: Oma kokemukseni nuorena aikuisena käymästäni pitkähköstä terapiasta on kyllä semmoinen, etten mitään erityistä häntä kohtaan tuntenut. En sanoisi, että se oli kiintymystä, enkä ole ajatellut, että semmoinen on pakko tulla. Istuin hyvin asiallisena ja asioitani analysoiden aikas anonyymin toista sukupuolta olevan tyypin kanssa - kauan. Minä en häntä inhonnut, en kokenut häntä mitenkään luotaan työntävänä, mutta en myöskää ihastunut, rakastunut, kiintynyt; oikeastaan sanattomasti fyysisesti kuin välttelin mieluummin jopa. Entäpä, minä myös suhtauduin häneen kovin ammatillisesti! Samapa se, kuka siinä istui, olin päättänyt ja tahdoin luottaa ammattitaitoonsa. Ja kyllä hän oli - hyvä tyyppi.
Entäs, terapeutti oli työkaluni (en tiedä kuulostaako kauhean hullulta!). Hän oli hyvin empaattinen ja semmoinen tunne minulla oli koko ajan, että tiesi ja tunsi aina mistä puhuin ja mitä tarkoitin plus näki ja koki niitä omia tulkintojaan, joista joskus lausahti minulle kokoavasti. Hän oli ammatillisesti hyvä mitä tulee empatiaan ja toisen ihmisen tunteiden ja vaikeuksien tajuamiseen. Eikös tuollainen ole riittävä kriteeri.
Siis homma toimi ilman suuria tunteita minun ja/tai terapeutin välillä. Kyllä siinä mielestäni transferenssiakin oli, sopivasti. Häntä vasten kyllä opin itseäni tuntemaan, vaikka toisaalta oli sama kuka hän oli. Hassua. - Ihan tärkeä ja auttava ajanjakso tuo oli minulle. Eipä terapialtakaan voi täydellisyyttä oman elämän suhteen odottaa! Terapia auttaa kulkemaan tietyn matkan, mutta ei se meitä mihinkään valmista. Ei pidä nyt turhautua... Psykoanalyyttinen työtapahan on vain työkalu, joka mätkäistään lopuksi meille kalupakkiin elämämme matkalle. Terapian jälkeen meidän tulisi joten kuten osata itse työskennellä siellä oppimallamme tyylillä, itse itsemme hyväksi; ratkoa ja analysoida vaikeuksia ja kaikkea tilanteen tullen. Voisitkohan sinä ajatella, että olet oppinut jo riittävästi itsestäsi ja asioistasi ja että pystyisit itsenäisesti elämääsi jatkamaan; kehiin voi hyvinkin tulla muunlaista auttavaa juttua myöhemmin. Osaisitko tästä eteenpäin itsekin jo työstää traumaasi? Siis ajan takaa tilannetta, että jollet voi jatkaa tätä terapiaa (aikamäärä jo riittänee??), niin et vaihda minnekään, vaan lopetat tällaisen avunhakutavan kokonaan. Nämä ovat vain ajatuksia, joita tässä minulle tulee.
Tulee mieleeni myös, että näistä puhumistasi terapiaa koskevista vaikeuksista huolimatta sinun tulisi jatkaa. Ainakin ensin niin, että saisitte tämän asian puhuttua täysin puhki-poikki. Se olisi tärkeää. Sinun tulisi saada tosiaan puhuttua kaikki tämä, jota tässä on tullut esille, hänelle ja sitten päätettävä mitä teet. Asia on kyllä vaikea, tuskastuttava.
Kukaan ei oikein voi tietää, mikä vaikutus milläkin ratkaisulla on! Et itse voi tietää eikä terapeuttisi. - Sinänsä tarinasi kenkkukin. Tarvitsetko enää terapiaa, jos 7 viikon lomakin tuntuu hyvältä? En tiedä, mitä tehdä.