Alla on linkki Naomi Oreskesin esitelmään:
"Ilmastonmuutoksen tieteellinen konsensus: mistä tiedämme että emme ole väärässä"
http://www.ametsoc.org/atmospolicy/Presentations/Oreskes Presentation for Web.pdf
Erittäin mielenkiintoinen esitelmä. Pelkät slaidit eivät tietenkään ole kovin inspiroivia, mutta ovat kyllä lukemisen arvoisia.
Veikkaanpa että kieltäjien on vaikea sulattaa esitelmän sisältöä. Erityisen mielenkiintoista esitelmässä oli kieltäjien argumentoinnin käsittely. Pitäkää mielessä kosmoklimatologia lukiessanne sitä.
Alla vielä linkki kirjan kappaleeseen, joka käsittelee samaa asiaa.
http://www.ametsoc.org/atmospolicy/documents/Chapter4.pdf
Alkuperäinen lähde: http://gristmill.grist.org/story/2007/6/27/11955/7487
"Ilmastonmuutoksen tieteellinen konsensus: mistä tiedämme että emme ole väärässä"
http://www.ametsoc.org/atmospolicy/Presentations/Oreskes Presentation for Web.pdf
Erittäin mielenkiintoinen esitelmä. Pelkät slaidit eivät tietenkään ole kovin inspiroivia, mutta ovat kyllä lukemisen arvoisia.
Veikkaanpa että kieltäjien on vaikea sulattaa esitelmän sisältöä. Erityisen mielenkiintoista esitelmässä oli kieltäjien argumentoinnin käsittely. Pitäkää mielessä kosmoklimatologia lukiessanne sitä.
Alla vielä linkki kirjan kappaleeseen, joka käsittelee samaa asiaa.
http://www.ametsoc.org/atmospolicy/documents/Chapter4.pdf
Alkuperäinen lähde: http://gristmill.grist.org/story/2007/6/27/11955/7487
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noita todistuksia on nähty puoleen jos toiseenkin. Ihan sama kuin väittelisi siitä, onko Jumala olemassa. Toinen uskoo toista todistusta ja toinen toista. Eikä kumpikaan puoli kuuntele, mitä toinen haluaa sanoa. Halleluujaaah!!
Järjen suuri heikkous on siinä, että sillä voi vaikuttaa vain järkeviin.
Typeryksiin ei tehoa kuin voima, mutta se taas ei ole kovin järkevää.
kuin tulla tietoiseksi omasta asenteellisuudestaan asiaa kohtaan. todellakin sanoa, että olen asennoitunut asiaa vastaan/puolesta. sen jälkeen tehdä itselleen selväksi, että kun on asenteellistunut moisesti, se vaikuttaa suoraan itseen niin, että on jo ennalta tuomitseva kaiken,mikä on omaa asennoitumista vastaan.
tämän varmasti huomaa jokainen itsestään, kun tarkkailette itseänne.
Se että olette asenteellistuneet jollain tavalla, on outo ilmiö. Sidotte jonkin asian, mistä keskustellaan, itseenne liittyväksi, vaikkei asialla ole itsenne kanssa mitään tekemistä. Mitä väliä sillä oikeasti on, mikä asenne teillä on? miksi asenne muka on niin tärkeä?
eikö olisi paljon tehokkaampaa, katsoa asioita Avoimesti, ilman ennakkoasennetta, joka vain tuomitsee kaiken ilman, että edes harkitsette ja ajattelette asioita.
Huomaatte varmasti jokainen, miten ennakkoasennoituminen, koski se sitten mitä tahansa asiaa, sokeuttaa teidät itsenne todellisuudelta, koska pidätte omaa asennennoitumista tärkeämpänä, kuin totuutta.
Päästäkää siis irti asenteistanne, tai oikeammin, ne katoavat, kun Tulette tietoisiksi että teillä on ennakkoasenne jotain asiaa kohtaan..
jokaisella on varmasti tuttua se, että joskus tulee hetki jolloin jokin asia olikin aivan toisin, kuin kuvittelitte, Silloin kuin faktat ovat Niin selviä, ettei mielenne enää millään keksi selityksiä, miten voisitte asenteenne asiaa kohtaan säilyttää, Silloin te sanotte, että ette olisi milloinkaan voineet uskoa, että asia on näin. Niin sitkeä on meidän mielemme, muttemme tajua sitä, Jokainen meistä uskoo olevansa oikeassa, eikä halua edes myöntää olevansa väärässä, johan jo oma asenteemme väärässäolijoita kohtaan todistaa sen, ettemme voi millään myöntää olevamme väärässä, mehän tuomitsemme ja haukumme väärässä olijat, siksi meidän on pakko,ylpeytemme tähden, olla oikeassa.
Auttaako tuomitseminen meitä mitenkään, ja toisten ivaaminen? auttaako oikeasti? Emmekö huomaa, että teemme siinä vain hallaa itsellemme että muille.
Emme me huomaa, koska emme ajattele, me toimimme vanhasta tottumuksesta, emmekä edes tajua sitäkään.... Me todella olemme hulluja, jokaikinen meistä.
Kerrankin asiaa tällä palstalla. Juuri tuo asenteellisuus tappaa kaiken keskustelun. Sellaisen kanssa, joka jo etukäteen tietää miten asiat ovat, on aivan turha keskustella. Sellaisilla on yksinkertainen joko-tai-näkökulma kaikkeen. On vain mustaa ja valkeaa, oikeaa tai väärää. Sama kuin puulle puhuisi.
Kannattaisi itsekunkin muistaa, ettei juuri mikään maailmassa ole joko-tai vaan asioilla on erilaisia sävyjä ja asteita. Eiköhän näissä ilmastoasioissakin ole niin, että totuus löytyy jostain intoilijoiden ja skeptikkojen näkemysten puolivälistä. Kannattaisi siis molemmin puolin kuunnella toisiaan. Eikö tässä ole kyse paljon tärkeämmästä asiasta kuin siitä kuka on oikeassa?
Ihmistoiminnasta johtuva ilmastonmuutos ei ole tullut kenenkään tietämättä, siitä on varoiteltu jo kauan. Lyhyyden vuoksi olen omissa jutuissani tiivistänyt tuon ihmistoiminnan yhteen sanaan: talouskasvu.
Ilmastonmuutos on vain yksi talouskasvun seurauksista, lieneekö edes pahin: meret, maat ja ilma saavat kaikki osansa.
Varoituksista huolimatta maailmaa on rakennettu ja rakennetaan edelleen jatkuvan kasvun ajatukselle, ihmiset kerätään kaupunkeihin ”kuluttajiksi” ja tehtailijat ja suurtilalliset tuottavat niille kulutettavaa hyvällä voitolla.
”kuluttajien” oman elämän hallinta on minimoitu. ”kuluttajat” ovat itse osasyyllisiä, nehän suorastaan rynnii kaupunkeihin kun ”kotipaikkakunnalla ei ole mitään kivaa”.
Tiedetään että kasvun rajat on ylitetty jo ajat sitten, siis ne tietävät jotka jotain yleensä tietävät. Sekin tiedetään että totuus on ennen pitkää edessä, siinä ei mitkään venkoilut auta. Kun maapallo lakkaa toimimasta ruoka- ja raaka-ainetehtaana, koko sivilisaatio romahtaa. Maansa myyneet ”kuluttajat” ovat ensimmäisiä uhreja.
Onneksi me olemme näinä yltäkylläisyyden aikoina valmistaneet niin paljon pyssyjä, että apuharvennus tapahtuu ripeästi. Tosin siitä ei ole mitään apua täyteen vauhtiin ryöstäytyneen ilmastonmuutoksen kannalta, mutta saavatpa talouskasvattajat ja ”kuluttajat” ainakin paineensa purettua.
Sitten kun ammukset ja ammuttavat ovat lopussa, yritetään vain pysytellä hengissä, mutta vaikeata se tulee olemaan. Sään ääri-ilmiöt tuhoavat sadot, eikä minkäänlaisia turvaverkkoja enää ole, pikemminkin kaikki vastaantulijat ovat vihollisia.
Sopii vain toivoa että muutama Aatami ja Eeva jäisi henkiin ja aloittaisi kaiken alusta.
Mitä helvettiä minä puhun, menisivät kaikki. Samanlaisia skeptikkoja ne eevat kuitenkin pullauttelisivat.
että minä näen aika samanlaisen tulevaisuuden. Joko luonnon mullistusten kautta, tai sitten energiapulan kautta, jolloin hakataan metsät sileeks lämmikkeeks jne kun muutakaan enää ole jäljellä öljyn ja hiilen loputtua.