Olen nainen ja jotenkin aina tullut toimeen paremmin miesten ystävänä,kun naisten.Miehet mielestäni ymmärtävät paremmin ja heillä ehkä joitain parempia juttujakin.On minulla silti naispuolisia ystäviä mutta välillä rupee ärsyttämään heidän jutut lapsista yms.. Itse en ole lapsirakas enkä halua lapsia olen aina ollut poikamainen.Itsellä on paljon mies puolisia ystäviä enemmän mitä nais.Tulen vaan paremmin juttuun miesten kanssa.Vihaan myös itse shoppailua ja naismaista turhaa hienostelua.
voiko naisella olla enemmän miehiä ystävinä?
Prätkämimmi78
8876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta muista, että miehet pitävät sinua kaltaisenaan ja rakastuvat juuri niihin kanamaisiin naisiin. Harvat miehet poikatyttöihin rakastuvat.
Jos puhut samaa kieltä kuin miehet ja osaat korjata oman motskarisi, niin saat valkata kenen miehen haluat.
itse haluaisin enemmän naispuolisia ystäviä joille puhua avoimesti kuin veli siskolle.
"samanlainen", en tykkää shoppailusta, vaatteet ja muoti ei kiinnosta,( ostan vain kun on pakko, en silti kulje ryysyissä) minulla on vain miespuolisia ystäviä joitten kanssa soitellaan silloin tällöin. Miesten kanssa on helppo olla, voi sanoa kaiken suoraan, niin hyvän kuin pahan. Olisihan se kiva jos voisi joskus jutella tyttöjuttuja....
...tuollaisen "velimiehen"? Olisi kiva saada miespuolinen ystävä, joka ei oikeasti vaatisi muuta kuin ystävyyttä, ja joka ei lemppaisi elämästään ulos siinä vaiheessa, kun rupeaa seurustelemaan.
Sama juttu mulla on, et on miehiä enmmän ystävinä ku naisia. Aina ollu niin. Toki naisiakin löytyy mutta tosi vähän. Aina tullu miesten kans paremmin juttuun/toimeen.
miesten kanssa paremmin juttuun.
Nyt olen ystävätön, koska lojaalina miehelleni, en ole pitänyt yhteyttä miespuolisiin ystäviini lähes 10 vuoteen. Se tuntui miestäni kohtaan liian väärältä.
Nyt ei siis ole ystäviä, koska en tule oikein juttuun naisten kanssa (lapsia, vaatteita ym. puheenaiheita en jaksa, koska en tykkää lapsista jne.) enkä oikein voi pitää pelkkiä miesystäviäkään.
Kaiken kukkuraksi mies on paljon töissä, menee joka toinen viikko, ettei nähdä ollenkaan. Eli erakkona elelen. Surullista, mutta toisaalta viihdyn liian hyvin yksin, enkä jaksa mitään keskusteluseuraa.
Joskus tuntuu, etten jaksa edes vanhempien kanssa jutella kuulumisia, annan miehen hoitaa senkin puolen. Työkavereille en viitsi omia asioita edes jutella, ja mitä asioita kertoisinkaan, koska elämässäni ei mitään tapahdu? Enkä kyllä todellakaan jaksaisi kuunnella jokapäiväistä tarinaa työkaverin lapsista, eikä hän sitä itse tajua. Ei kiinnosta hänen elämä tippaakaan.
Plääh.
Itellä aina ollu miehiä kavereina. Jotenkin tuntuu, et miehet kuuntelee paremmin ja ymmärtävät. Toki sellaisia naisiakin on. Mut ite törmänny aika harvoin sellasiin. Yks hyvä ystävä naispuolisest löytyy kelle voi jutella jos jokin painaa mieltä.