Hei!
Poikamme menettää ns. kasvonsa tosi helposti, eli siis nolostuu jos häntä ohjaa tai neuvoo, kieltää. Ikää on 5v mutta haluaisin saada vinkkejä miten voin opastaa häntä ottamaan asiat asioina. Olen kertonut hänelle että kaikkea ei voi tietää eikä tarvikaan, siksi äiti neuvoo. Ei tunnut ymmärtävän... Mikä siis eteen?
Poikamme menettää ns. kasvonsa tosi helposti, eli siis nolostuu jos häntä ohjaa tai neuvoo, kieltää. Ikää on 5v mutta haluaisin saada vinkkejä miten voin opastaa häntä ottamaan asiat asioina. Olen kertonut hänelle että kaikkea ei voi tietää eikä tarvikaan, siksi äiti neuvoo. Ei tunnut ymmärtävän... Mikä siis eteen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
sama huumorilla, vähän keventäen ja leikiksi pistäen. Siis lapselle.
koettaa enemmän tota huumoria. Pojalla on tosi hyvä huumorintaju, paitsi jos tilanne liittyy etäisestikään häneen itseensä. Olen myös yrittänyt nauraa itelleni enemmän.
Lapset ja eläimet eivät ymmärrä ironiaa, on vanha sanonta ja niin se on varmasti tässäkin tapauksessa!
Mitäpä jos kehuisit enemmän ihan vain vähäisiäkin asioista/osaamisista.
Tietenkään lapsesi ei tiedä osaa kaikkea, hänhän on lapsi, anna siis lapsesi olla lapsi.
Mitäpä jos itse eläytyisit sinne lapsen maailmaan, lukekaa satuja ja tarinoita.
Etkai 'treenaa' lastasi, siis yritä opettaa hänelle ns. aikuisten asioita?
teen paljon lasten asioita hänen kanssaan, käydään puistossa päivittäin jne... mutta taitaa olla totta sekin että treenaan häntä, yritän vain opettaa tavoille jotta hän ei joutuisi kokemaan samaa kuin itse. Meidän naapuri arvosteli minua kymmenen vuoden ajan kun olen niin huonosti kasvatettu.
Kehun häntä tosi paljon, tsemppaava tyyli meillä, mutta häntä tuntuu nolostuttavan nekin. Oikeastaan hän ottaa negatiivisen huomion paljon kevyemmin kuin kehut. Kehuista hän nolostuu ja usein sanookin että et sitten kehu mua ulkona tai kun tekee jtn... Joissain tilanteissa kehut tosin kelpaavat =/
kaiken kaikkiaan otan tämän elämän vähän älyttömän vakavasti jotta kaikki sujuisi hyvin.
"Meidän naapuri arvosteli minua kymmenen vuoden ajan KUN olen niin huonosti kasvatettu."
Siinä sen sanoit, valitettavasti meillä vanhemmilla on tahtomattammekin tapana siirtää omia kokemuksiamme omiin lapsiimme ja tavallaan kasvattaa sitten omia lapsiamme niiden mukaan.
Uskosin että Sinulla on ihana lapsi ja juuri niin hyvä kuin lapsen pitääkin olla. Unohda ne entisen naapurin jutut ja elä lapsesi kanssa ihan tätä päivää, lopeta turha tarkkailu.
Niin se vaan on, että lapsuus on lyhyt aika ja ennen kuin huomaatkaan poikasi onkin jo aikuinen.
suoranainen nolostumista.
Kasvojen menetys tarkoittaa häpeää. Sitä, että ei voi enään näyttää naamaansa, koska se on yhdistetty johonkin asiaan taikka tapahtumaan.
Esimerkkinä japanilaiset eivät halua missään nimessä menettää kasvojaan ja siitä johtuu heidän erittäin korrekti ja muodollinen käyttäytymisensä.
Suomessa taas tuntuu olevan niin, että kaikki juopottelevat eivätkä juuri muuta teekkään kuin menettävät kasvonsa päivästä toiseen!
Poikasi nolous voi johtua myös vanhempien töppäyksistä....
ole nolostuttamatta häntä liikaa! Sellainen ei ole hyväksi.
on kaiken ydin...olen aika varma siitä.
Huumoria kehiin ja oman itsen hyväksymistä sinulle ja pojalle.
En kehu,mutta olen kokenut,että poikani kasvoivat"pellossa",oppivat kiitoksen ja hyvät tavat,vaikka emme opettaneet niitä.
Luonnollista on yhä,vaikka ovat aikuisia,osaavat nämä ja ovat huumorintajuisia ja empaattisisa nuoria.
Esimerkki on tuhat kertaa enemmän kuin "luennot".
Iloa teille!