Kun sanotaan, että "rakastan" on "sydämessä" tietynlainen tunne, mutta riittääkö se rakastamiseen?
Ajatellaan esim. että ihminen joka tämän edellä mainitun tunteen "tuntee" ei kuitenkaan ole kiinostunut puolisonsa tunteista/mieltymyksistä, että ottaisi hänet vakavasti, joten suhteeseen syntyy yllätten mutkia.
Ainoana poikkeuksena voisi sanoa rahallisen avustamisen (elokuvat yhdessä yms.)
Toisin sanoen puoliso on passiivinen möllöttäjä.
Vaikka materiaalisesti toisin todistaisi.
Toisena esimerkkinä on jos tuntee tämän "rakkauden tunteen" lemmiikkiin, mutta on saamaton viemään sitä ulos (jos kyseessä esim. kotikissa)
mutta silti hoitaa pakolliset tarpeet (ruat yms.)
ei siis jätä heitteille.
Voiko siis rakkautta olla ilman näennäisiä tekoja?
Vai onko kyse aistihavainto virheestä?
Ajatellaan esim. että ihminen joka tämän edellä mainitun tunteen "tuntee" ei kuitenkaan ole kiinostunut puolisonsa tunteista/mieltymyksistä, että ottaisi hänet vakavasti, joten suhteeseen syntyy yllätten mutkia.
Ainoana poikkeuksena voisi sanoa rahallisen avustamisen (elokuvat yhdessä yms.)
Toisin sanoen puoliso on passiivinen möllöttäjä.
Vaikka materiaalisesti toisin todistaisi.
Toisena esimerkkinä on jos tuntee tämän "rakkauden tunteen" lemmiikkiin, mutta on saamaton viemään sitä ulos (jos kyseessä esim. kotikissa)
mutta silti hoitaa pakolliset tarpeet (ruat yms.)
ei siis jätä heitteille.
Voiko siis rakkautta olla ilman näennäisiä tekoja?
Vai onko kyse aistihavainto virheestä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoisin, että rakkauteen liittyy aina jossain määrin tunne siitä, että vastuussa rakkauden kohteessa. Esimerkiksi lapsi voi syyttää itseään, jos näkee vanhempiensa olevan masentuneita.
Rakkaalleen toivoo hyvää jolloin pahan salliminen rakkaalleen ei tunnu hyvältä. Ihminen voi toki sallia pahan rakkaalleen esimerkiksi
1) siksi, että "kantapään kautta oppiminen" jossain asiassa on hyväksi.
2) koska henkilöllä ei ole valtaa/mahdollisuuksia estää pahan tapahtuminen
3) pahan estäminen satuttaa jotain toista rakasta vielä enemmän.
"Toisena esimerkkinä on jos tuntee tämän "rakkauden tunteen" lemmiikkiin, mutta on saamaton viemään sitä ulos (jos kyseessä esim. kotikissa)
mutta silti hoitaa pakolliset tarpeet (ruat yms.)
ei siis jätä heitteille. "
Sanoisin, että tälläinen henkilö voi ymmärtää vastuunsa, mutta on vain henkisesti pahassa jamassa ja kyvytön toimimaan niin kuin hänen itsensä mielestään on oikein. Syynä voi olla kieroutunut arvomaailma, väsymys, masennus, jne. Tai sitten henkilö vain teeskentelee rakkautta. Veikkaan, että tuo edellinen on yleisempää tässä ihmistä kuormittavassa suoritus yhteiskunnassa. Tässä tapauksessa myös vääryyttä kokevalla puolisolla on rakkaudesta johtuvia velvollisuuksia pyrkiä saattamaan puoliso oikeille raiteille.
Halu tuo mukanaan tunteen ja vastuun.
Ihmiselle tulee ensin inspiraatio johonkin. Tämän inspiraation jälkeen hän joko hylkää sen tai sitten pyrkii tahdollaa eli halullaan sitä kohti. Tunnetta tuohon ei voi tunkea haluamisen tilalle, sillä huumeriippuvaista ei saa tunne lopettamaan huumeidenkäyttöä, vaan rationaalinen ajattelu. Halu taas saa aikaan tunteen ja tunteen mukana tulee vastuu. Tuolloin voidaan lopulta puhua rakastamisesta. Kuten eräät muinaiset kreikkalaiset, käsitän rakkauden samoin. Rakastaminen näkee rakastamisen kohteen hyvänä ja kauniina, ja tuolloin ihminen tekee sitä mitä rakastaa. Jos jokin halusta, tunteesta tai vastuusta katoaisi, ei voitaisi puhua rakastamisesta ainakaan ystävyyden tasolla.
Tavatessaan toisen tulee ennen kaikkea halu tutustua toiseen ihmiseen käskynä pääkopasta. Kun suhde näyttää menevän pitkälle tulee lopulta tunne, että haluaa olla tämän henkilön kanssa tekemisissä. Tunne on kuitenkin petollisin kohta suhteessa, sillä tunteita on monia. Ihminen voi tuntea esim. mieltymystä, vihaa tai toisen huijaamisen tarvetta. Jos tunne on oikea, kykenee vastuu tulemaan kehälle. Tuolloin ihminen rakastaa toista ihmistä siten miten käsitämme ystävyyden.
Toki ihminen kykenee rakastamaan vaikka tunne olisi vaikkapa turvapaikan etsiminen. On silti toinen asia mitä hän rakastaa.
Mitenkä ihminen pystyy rakastamaan jos etsii vain turvapaikkaa toisesta? Eikö rakkauteen kuitenkin sisälly paljon muutakin kuin turvapaikka?
>>Mitenkä ihminen pystyy rakastamaan jos etsii vain turvapaikkaa toisesta?>>
Ihminen rakastaa toista turvapaikkana, ei ystävänä.
>>Eikö rakkauteen kuitenkin sisälly paljon muutakin kuin turvapaikka?>>
Tietenkin, jos tarkastelemme ihmisten välisten ystävyyssuhteiden näkökulmasta. Ystävää rakastaessa häntä rakastetaan tämän itsensä vuoksi, eikä edun. Ystävään halutaan kohdistaa oma rakkaus hyveisiin. Kuitenkin molempien osapuolten täytyy kokea samanlaista hyveiden rakastamista, sillä muuten ystävyys ei ole pysyvää. Ystävyys sammuu heti, kun toinen osapuolista pitää itseänsä toista parempana.
Rakkaus on vapauttava tunne mutta siinä on valtava vastuu. Varsinkin kumppanista.
Rakkaus on henkinen ja ihana tunne :)
painottaisin yhä enemmän sanaa sopimus kahden (tai useamman?) ihmisen välillä. Ja tämä vain siksi, koska pettäminen ja moraalittomuudet ovat yleistyneet.
Maailma kärsii heikosta moraalista!