http://www.valt.helsinki.fi/blogs/amoneuvo/post28.htm
Itse kun nuorena luen melko paljon filosofiaa ja filosofoin mielessä pomppasin pystyyn tämän sattumalta löydettyäni ja luettuani. En kuitenkaan tietänyt olisiko minun pitänyt nauraa vai itkeä. Valitsin kuitenkin nauramisen.
Onko siis asiasta tehty kunnon tutkimusta miten filosofian harrastus vaikuttaa nuoriin. Itse ainoastaan myönnän kaksi asiaa pitävän paikkaansa ,ainakin itseni kohdalla tekstistä. Likaiset vaatteet ja rasvainen tukka ;). Tuolla vielä väitetään filosofian saavan aikaan depressiota ja voi saattaa nuoren itsemurhaan. Itse olen kuitenkin hyvin onnellinen elämääni.
Itse kun nuorena luen melko paljon filosofiaa ja filosofoin mielessä pomppasin pystyyn tämän sattumalta löydettyäni ja luettuani. En kuitenkaan tietänyt olisiko minun pitänyt nauraa vai itkeä. Valitsin kuitenkin nauramisen.
Onko siis asiasta tehty kunnon tutkimusta miten filosofian harrastus vaikuttaa nuoriin. Itse ainoastaan myönnän kaksi asiaa pitävän paikkaansa ,ainakin itseni kohdalla tekstistä. Likaiset vaatteet ja rasvainen tukka ;). Tuolla vielä väitetään filosofian saavan aikaan depressiota ja voi saattaa nuoren itsemurhaan. Itse olen kuitenkin hyvin onnellinen elämääni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jostain asiasta, niin silloin et voi olettaa, että yleistys osuisi täydellisesti sen kaikkiin kohteena oleviin ihmisiin.
Filosofian opiskelijoiden itsemurhat ovat suurempia muihin tiedekuntiin verrattuna. Suuri osa valmistuneista filosofian maistereista toimii siivoojina. Joten uranäkymät eivät ole kauniita ja kun kaikista ei voi tulla uusi Kantteja, niin silloin tavoitteet ja todelliset mahdollisuudet ajautuvat ristiriiotihin. Siitä voi seurata ikäviä asioita.
Filosofia voi todellakin sekoittaa pään lopullisesti. Kun puhut esimerkiksi Descartesin filosofiasta tavallisille ihmisille, niin he voivat pitää sinua hulluna! Armeijan testeissäkin on kysymys, että oletko koskaan huomannut, että sielusi olisi eronnut ruumiista. Ja jos vastaat kyllä, niin voit varmaan arvata mitä sinusta ajatellaan.
Eli kirjoituksessa oli toki omat virheensä, mutta ei pidä tuomita suoralta kädeltä. Pitää osaa erottaa ne asiat, jotka ovat oleellisia ja ne, jotka eivät ole.
filosofian opiskelijat eivät tapa itseään siksi, että filosofian opiskelu olisi jotenkin heidän sieluaan koskettanut tai he olisivat masentuneita tulevaisuuden työpaikoista...
ajattelevat ihmiset vaan hakeutuvat opiskelemaan filosofiaa. ja ajattelevat ihmiset myös masentuvat aika tavalla helpommin kuin pintaliitäjät. filosofia on siis vain oire.
yliopiston filosofia ei todellakaan ole mitään vaikeaa. se ei pistä "ajattelemaan ihan uusilla tavoilla" tms... ainakaan minulle se ei koskaan sitä tehnyt - mitä nyt jotain kursseja otin. filosofia on aine muiden humanistisien joukossa, jotka kaikki perustuvat lopulta pänttäämiseen. ei siellä välitetä kuinka hyvin ajattelee, vaan kuinka hyvin muistaa mitä jotkut kuolleet filosofit joskus ajattelivat. mitään uusia ajatuksia et kuitenkaan tule keksimään.
Ehkä filosofia ei ole kaikkein turvallisin eskapistisen viihteen laji. Voi olla, että esim lievät psykoottiset taipumukset voivat pahentua ja aiheuttaa todellisuudentajun vääristymistä. Tässäkin tapauksessa voi ehkä sanoa, että täysin lähtökohdiltaan terve ei ole vaarassa, mutta kuka sitä itsestään tietää.
Turvallisempia eskapistisiä viihteitä ovat esim nörttikuviot, kuntoilu, dekkarit, elokuvat ja musiikki. Seksipitoinen jengi- tai seurapiirielämäkin on filosofiaa turvallisempaa vaaroistaan huolimatta.
Siis mielellään ei filosofiaa alle 30 vuotiaille. Vasta sitten alkaa olla oman elämän perspektiiviä ymmärtää, mitä filosofisten väittämien takana piilee (tai ei vielä sittenkään).
Hauska blogi, jonka luultavasti on kirjoittanut
joku itse filosofiaa-harrastava. Aika oivaltava,
hilpeä.
Sokratesta kaiketi syytettiin nuorten pään sekoittamisesta turhanpäiväiväisillä jaarituksilla, vaikka pääsyyte näytti olevan jumalien pilkkaaminen. Hegel totesi puolestaan
että filosofian liike on luonnolliseen asennoitumiseen nähden vastakkaista ja tässä
mielessä se jää aina harvojen harrastukseksi.
Äskeisessä blogissa oli kuitenkin mielestäni totuuden siemen. Mikä tahansa asia - oli se urheileminen, opiskelu, työ, seurustelu, kaverit, filosofian harrastaminen - olisi hyvä ajoittain nähdä suhteessa muihin asioihin, käytännön "elämään".
Ehkä Aristotelesta soveltaen voisi sanoa, että
älä harrasta filosofiaa liikaa, äläkä liian vähän... harrasta filosofiaa oikein!
Filosofiassakin tulisi etsiä jonkinlaista elämän yhteyttä kuten kaikissa päivittäisissä askareissa.
Niin, oikeataanhan filosofoiminen kuuluu teini-ikään ja sitä harrastavat jonkin verran kaikki teinit. Joidenkin tahojen mielestä aikuinen filosofiaa harrastava on jossain määrin persoonallisuushäiriöinen ja luonnollista filosofoiminen olisin täten juuri nuorilla.
"Tuolla vielä väitetään filosofian saavan aikaan depressiota ja voi saattaa nuoren itsemurhaan."
Ei, mutta masennus aiheuttaa varmastikin filosofoimista. Eli toisin päin tuo väite kyllä toimii.
Yhtä lailla käteenveto voi olla nuorena rappeuttavaa... who knows?
Ainakin Paavi....
"Filosofisen kilpajuoksun voittaa se, joka juoksee hitaimmin".
Kannattaa harrastaa henkistä itsepuolustusta myös.
Kannattaa harrastaa raskasta fyysistä työtä myös.
Eli vastapainoa ja hidasta etenemistä. Välillä kannattaa filosofointi unohtaa kokonaan, ei se ole mikään täysipäiväinen työ.
Hirveetä ajatella vapaasti, sehän on jopa johtanut Ranskan vallankumouteen ja mustien tasa-arvoisuuteen!!!!