Ei se suhteen lopettaminen siihen varattuun mieheen ole niin yksinkertaista ja helppoa kuin voisi kuvitella...itselleni se tuntuu olevan tasan yhtä vaikeaa kuin "oikean" parisuhteen lopettaminen. Ja kun todellisuudessa en edes halua lopettaa.
Tämänkin päivän olen ollut täysin maassa tämän asian suhteen..nyt sitten tämä mies oli äsken luonani ja hyvät aikeet lopettamisesta katosivat taivaan tuuliin. Hänen kanssaan on vain niin hyvä olla ja sanoi muut mitä tahansa: vaikka se väärin onkin niin se tuntuu niin oikealta..
Tämänkin päivän olen ollut täysin maassa tämän asian suhteen..nyt sitten tämä mies oli äsken luonani ja hyvät aikeet lopettamisesta katosivat taivaan tuuliin. Hänen kanssaan on vain niin hyvä olla ja sanoi muut mitä tahansa: vaikka se väärin onkin niin se tuntuu niin oikealta..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuinka tuttu lause tuo viimeinen olikaan....Se putkahti koko ajan esiin kun olin vielä rinnakkaissuhteessa. Niin väärää, mutta silti niin oikeaa....No, pitää vaan toivoa, että ajan kanssa nämäkin tunteet unohtuvat ja tulee vastaan joku jonka kanssa on vain oikeaa!!
lopettamaan suhteesi mieheen? Itse pelkään sitä tuskaa mikä eroamisesta varmasti syntyy. Ja kun menetän niin rakkaan ihmisen..parhaimman ystäväni, ja kun tiedän että totaalinen välien katkaisu on ainoa keino millä lopettaminen onnistuisi..kerran jo koetimme sitä, yritimme pysyä väleissä, mutta tapaamiset olivat tuskaa ja itse olin vielä niin tunteiden myrskyssä että en pystynyt vastustamaan häntä ja suhde alkoi uudelleen..
Olin yrittänyt lopettamista jo aiemminkin, enkä pystynyt. Viimeiset kuukaudet ovat olleet henkisesti niin hirveitä, että tiesin, etten enää jaksa näin. Nyt tarjoitui tilaisuus kun mies viettää lomaansa tyttöystävänsä kanssa, joten emme voi olla yhteydessä ja päätin, että nyt sen teen. Tällä hetkellä olo on hirveämpi kuin koskaan, mutta toisaalta jollain tavalla huojentunut.
Minä olisin halunnut tämän miehen enkä voinut kuvitellakaan tyytyväni mihinkään muuhun vaihtoehtoon. Ehkäpä siksi juuri tajusin tilanteeni ja sen, että minun on aika lähteä. Mies kyllä lupaili muutosta, mutta koska sitä ei kuulunut, en enää ajatellut ylläpitää turhia toiveita. Nyt sattuu ja kovin, mutta koitan vain uskoa, että jossain on oma mies minullekin tai jos ei ole, niin elämä ilman miestäkin on parempi kuin tämä.
Lopulta suhde vei paljon enemmän energiaa kuin antoi, aloin olla ihmisraunio. En halua kokea sitä enää koskaan enkä palata siihen. Se oli itsensä pettämistä ja aliarvioimista. Minä vaadin rakkaudelta vähän enemmän. Ja jotenkin en arvosta enää miestäkään niin kovin paljon, koska itse en ikinä pystyisi elämään noin kauan tällaisessa valheessa. Luultavasti hän on yhtä sekaisin kuin minäkin, mutta jonkun oli päätös tehtävä kun hän ei siihen pystynyt.
Mutta nyt olen kieltämättä henksiesti todella hajalla, tunnen olevai koko ajan "kuilun reunalla". En usko, että mies voi todella tietää miten raskaasti kaikki minuun vaikutti.
..ja niin pelottavaa...........
tämä "haluan jatkaa mutta en halua jatkaa" -tunne on todella raastavaa.....
varsinkin silloin kun olen yksin...sitten taas kun olen hänen kanssaan niin olen aivan varma että en halua edes lopettaa....
ja kun näemme miltei päivittäin niin....
Tuolla tavalla tietenkin nautit hetkestä. Etkö haaveile mistään pysyvämmästä vaikka omasta perheestä? Miehestä, jonka kanssa voit rakentaa elämääsi oikeasti. Jokainen hetki jonka pysyt tuossa suhteessa vie ehkäpä unelmasi kauemmaksi. Jos tuota miestä haikailet omaksesi, niin mieti sitä kahdesti. Onko hän ihminen johon voit luottaa ja joka jaksaa elää sitä ihan tavallista arkea (ilman ulkopuolisia suhteita)?
Totta kai mietin tilannettani. Sitä miten pitkään pystyn tätä kestämään, ja kuinka tämä päättyy..mutta tosiasia on että juuri tällä hetkellä en ole valmis "oikeaan" parisuhteeseen..
Ja se milloin siihen olen valmis ja kenen kanssa niin on arvoitus..
omanasi taas hyvin pian. Ei miehestä ole kahdelle.
Niinpä. Kestämään. Siinä voi käydä niin, että vähitellen alat voimaan huonommin, sairastut, masennut. Itselleni kävi noin. Jos sinulle käy noin, niin tuskin olet enää miehelle "kivaa" seuraakaan ja ehkä joudut jätetyksi. Silloin hajoat viimeistään ja et ole valmis mihinkään parisuhteeseen pitkiin aikoihin.
Ikävä kyllä totuus on se, että jos sinua rakastetaan niin mies eroaa vuoksesi. Tai päästää sinut menemään ja rakentamaan itsellesi uutta elämää. Kaikki muu on miehen itsekkyyttä...
että mies päästäisikin minut menemään jos itse saisin vain lähdettyä...
Tiedän kuitenkin kaikesta huolimatta merkitseväni miehelle paljonkin, vaikka muiden sitä varmasti onkin vaikea uskoa...
ajatus suhteen päättymisestä kuitenkin sattuu niin paljon..
Varmasti merkitsetkin. Minäkin merkitsin, olimmehan olleet ystäviä jo vuosia ennen suhdetta. No, loppupeleissä se ei sitten merkinnytkään mitään. Minut jätettiin kaikkien tyhjien lupausten jälkeen ja korvattiin parin kuukauden päästä uudella kakkosella. Oli pakko pistää välit lopullisesti poikki.
Ja suhteen päättyminen sattuu, aivan jumalattomasti. Ja sattuu pitkään. Varsinkin kun jälkeeni ilmaantui tuo uusi kakkonen. Pari vuotta siinä meni että asian yli pääsi, vaikka toisinaan vieläkin terapion täällä itseäni:) Nyt itsellä on uusi (vapaa) mies... niin että elämä voittaa lopulta.
jotenkin vaikealta kuvitella itseään tuohon tilanteeseen jossa sinä olet nyt..
en tiedä olenko valmis aloittamaan tuota pitkää matkaa..ainakaan vielä...
ja kun päätökseni lopettaa suhde horjuu aina silloin kun olen hänen lähellään....
ja kun kauemmaksikaan en saa häntä käskettyä...
Minä ainakin olen todella vihainen siitä, että miksi mies ei tehnyt suhteelle loppua, miksi hän oli niin itsekäs, että halusi jatkaa, vaikka ainakin jollain tasolla näki miten minuun sattui. Aina sain kuulla kommentin: "En voi elää ilman sinua". Entä minä?? En minäkään voinut elää niin, mutta minun olisi pitänyt vain jaksaa.
Jossain vaiheessa koitimme olle ystäviä, ei sekään onnistunut. Onhan se surullista kun menettää ystävän ja luotetun samalla, mutta "kun yksi ovi aukeaa avautuu uusi".
Jos mietin itseäni kuukausi taaksepäin, minun oli todella vaikea kuvitella eroavani. Ok, erosta on vasta viikko, mutta tunnen pahasta olostani huolimatta olevani päätöksessäni vahvemoi kuin koskaan. Ei enää ikinä!!!
Lisään vielä, että kaksinkerroin eron tekee vaikeammaksi se, että itse joutuu päättämään erosta, vaikka vielä rakastaa. Tajuaa, että ero on oikein, mutta ei voi tajuta kuitenkaan.
Niin matka tulee olemaan pitkä. Minullakin on vähän vielä kesken, jotkut asiat tekevät edelleenkin kipeää. Siinä mielessä minulla oli helpompaa, että minut jätettiin, ei tarvinnut tehdä päätöstä. Jos haluat hänestä päästä eroon, niin silloin on välit katkaistava kokonaan. Itse jouduin monen asian suhteen rakentamaan elämäni uudelleen. Se kannatti, kun nyt saan olla ihanan, ymmärtäväisen miehen rinnalla. Kun jostain luovut niin saat parempaa tilalle. Ei salailua,ei yksinäisyyttä, ei ahdistusta, ei odottelua. Oikeaa elämää, ei varjossa elämistä.
oli sitten tässä...
huorisuhteesta eroamista avioeroon, ollaan aivan toisissa atmosfääreissä.Että silleen.
että noin munankipeän on vaikea olla ilman? Mitä jos ryhtyisit maksulliseksi, niin löisit kaksi kärpästä yhdellä iskulla?
Itse lopetin vuosikaudet sitten suhteen pettäjään. Ja voin sanoa, että se oli TODELLA hyvä ratkaisu ja kaikki se hyvä mitä saavuttanut elämässäni jälkeenpäin parisuhdesaralla korvaa todellakin sen vaikeuden tehdä valinta.
En tiedä ikääsi, mutta itse olin silloin todella nuori ja naiivi - ja korvia myöten pihkassa siihen mieheen. Ja juuri noita samoja asioita mietin, että miten vaikeaa on lopettaa suhde kun miehestä ei silti eroon haluaisi. Mutta suhde oli silti kestämätön minulle, omantunnontuskat alkoi olla niin musertavat eikä päätöksen jälkeen asiaa yhtään helpottanut pettäjän jatkuvat yhteydenotot, joita jatkui pitkälle eron jälkeen - vaikka hänelle ei vastannutkaan.
Jälkikäteen oikeastaan esim. tuon henkilön ottaessa yhteyttä ensimmäinen tunne oli ällötys. Kyllä, ihmisestä jonka kanssa oli niin hyvä olla jne jne. Koska oikeasti kun sai sitä etäisyyttä tilanteeseen alkoi nähdä koko kuvan paremmin. Miten se henkilö kohteli tyttöystäväänsä esimerkiksi, oli suhde millä tolalla tahansa, niin pettäminen ei ole mikään ratkaisu ja loukkaa aina toista - eikä se ole oikein vaikka miten vääntäisi.
Ehkä tällä haen sitä, että vaikka sinusta nyt tuntuu tuolta, niin voi aatteet olla ajanmittaan täysin toiset. Olet voinut löytää miehen, jonka kanssa sinusta tuntuu oikealta eikä se ole väärin kenenkään muunkaan mielestä, saa vapaasti ja turvallisesti olla ja rakastaa, ilman stressiä tai mielipahaa. Tietenkin olet nyt maassa, mutta jos pysyt tuossa päätöksessä, niin veikkaan, että olet tyytyväinen siihen jälkikäteen. Suruja ja menetyksiä itse kukin joutuu elämässään kohtamaan, oli se oikein tai väärin. Vaikka itsekin kääntelisin ja jossittelisin miten tahansa vaihtoehtoa, jossa olisin jäänyt vielä siihen suhteeseen, niin koskaan se ei olisi ollut yhtä tyydyttävää eikä siinä olisi ollut niin paljon rakkautta kuin tässä tilanteessa - VAIKKA silloin muulta tuntui. Olet itsekin varmaan ollut parisuhteessa, jonka joutunut lopettamaan. Vaikka se silloin tuntui kamalalta, niin oliko se sitä loppujen lopuksi?