Koin tässä vähän aikaa sitten hyvinkin kirkkaa oivalluksen. En oikein tiedä, minne tämän oivalluksen laittaisin näillä keskustelupalstoilla, mutta kokeillaan tänne.
Lueskelen hyvin paljon ja aina tulee jotain mielenkiintoista vastaan aiheesta kuin aiheesta. Vähän aikaa sitten tutustuin välimeren kulttuurien käsitykseen maailmankaikkeuden rakenteesta. Monessa kohtaa tuli vastaan käsitys, joka on ilmeisesti tullut intian kautta kreikkaan ja sieltä taas muihin välimeren maihin, että aurinkokunta on maapallokeskeinen( oisko geosentrinen?) ja että sitä kiertää 7 taivaankappaletta, planeettoja nekin. Monissa muissakin kulttuureissa on ilmaisuja näistä seitsemästä taivaankappaleesta, mutta se minua kiehtoo eniten, että miten esim. kreikkalaiset tiesivät muista planeetoista? Kysymys saattaa tuntua sekopäiseltä, mutta tietääkseni siihen aikaan ei ollut mitään mainittavaa optiikkaa, ensimmäiset linssitkin kehitettiin arabiassa vasta 800-luvulla. Olin siis yhtenä iltana kaverini pihalla ja tällainen ajatus heräsi meidän mielessämme. Katsoin tähtiä ja kysyin kaveriltani, että mikäs tähti tuo on ja hän siihen:" Ei se ole tähti, se on planeetta." Ihmettelin, että mistä huomaa eron? Hän sanoi, että väri on hieman erillainen. Joten tästä heräsi kysymys: Miten voit tietää n. 2500-3000 vuotta sitten muista planeetoista, eritoten 7:stä????? Vaikka väri olisikin erillainen, niin korkeintaan heräisi sellainen ajatus, että se on erillainen tähti, eikä iso kivimöhkäleplaneetta. Monia muitakin tapauksia on... Talmudissa on Abrahamista kertomus miten hän päättelee kuunvalon olevan heijastunutta valoa auringosta, sama tarina on heijastettu koraaniin. Augustinuskin kirjoittaa samasta aiheesta. Onko kellään kommentteja asiasta??? Olisi hauskaa kuulla jonkun mielipidettä, joka on tutustunut oikein kunnolla välimeren tähtitieteeseen ja sen kehitykseen.
Lueskelen hyvin paljon ja aina tulee jotain mielenkiintoista vastaan aiheesta kuin aiheesta. Vähän aikaa sitten tutustuin välimeren kulttuurien käsitykseen maailmankaikkeuden rakenteesta. Monessa kohtaa tuli vastaan käsitys, joka on ilmeisesti tullut intian kautta kreikkaan ja sieltä taas muihin välimeren maihin, että aurinkokunta on maapallokeskeinen( oisko geosentrinen?) ja että sitä kiertää 7 taivaankappaletta, planeettoja nekin. Monissa muissakin kulttuureissa on ilmaisuja näistä seitsemästä taivaankappaleesta, mutta se minua kiehtoo eniten, että miten esim. kreikkalaiset tiesivät muista planeetoista? Kysymys saattaa tuntua sekopäiseltä, mutta tietääkseni siihen aikaan ei ollut mitään mainittavaa optiikkaa, ensimmäiset linssitkin kehitettiin arabiassa vasta 800-luvulla. Olin siis yhtenä iltana kaverini pihalla ja tällainen ajatus heräsi meidän mielessämme. Katsoin tähtiä ja kysyin kaveriltani, että mikäs tähti tuo on ja hän siihen:" Ei se ole tähti, se on planeetta." Ihmettelin, että mistä huomaa eron? Hän sanoi, että väri on hieman erillainen. Joten tästä heräsi kysymys: Miten voit tietää n. 2500-3000 vuotta sitten muista planeetoista, eritoten 7:stä????? Vaikka väri olisikin erillainen, niin korkeintaan heräisi sellainen ajatus, että se on erillainen tähti, eikä iso kivimöhkäleplaneetta. Monia muitakin tapauksia on... Talmudissa on Abrahamista kertomus miten hän päättelee kuunvalon olevan heijastunutta valoa auringosta, sama tarina on heijastettu koraaniin. Augustinuskin kirjoittaa samasta aiheesta. Onko kellään kommentteja asiasta??? Olisi hauskaa kuulla jonkun mielipidettä, joka on tutustunut oikein kunnolla välimeren tähtitieteeseen ja sen kehitykseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilman optiikkaakin voi tulkita tähtiä monella tavalla. Ensimmäinen, luonnollinen havainto on oppia tuntemaan (ja siis myös nimetä) taivaankannen kiinteiden tähtikuvioden hahmot. Seuraava vaihe olisi huomata näihin kiinteisiin kuvioihin kuulumattomat ilmiöt, lähinnä planeetat ja kuu (siis yötaivaalla), joiden paikka kuvioissa vaihtelee. Tältä pohjalta planeetat on helppo erottaa. Ei tarvitse edes sovelta paljon sitä faktaa, että koska planeettojen valo on usein vakaampaa kuin kiintotähdillä.
Se että kuun valo on heijastunutta auringon valoa ei ole ihmeellinen teoria, kun näkee nämä molemmat taivaankappaleet esim uudenkuun aikaan iltataivaalla. Silloin juuri kuun auringonpuoleinen lohko on valaistu. Mitäs sitä muuta tarvitsisi olettaa.
Aurinko, Kuu ja viisi paljain silmin näkyvää planeettaa; Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Loput planeetat löydettiin paljon antiikin aikoja myöhemmin, lähinnä toisten planeettojen ratoja tarkkailemalla. (Jos planeetta ei ole siinä, missä pitäisi, siihen vaikuttaa tuntematon voima. Laskettiin mahdollisen tuntemattoman kappaleen koko ja paikka häiriön perusteella ja alettiin tähyillä taivasta todennäköisestä suunnasta.)
Antiikin aikaan ei varsinaisesti tiedetty, että planeetat olivat kivipalloja (eivätkä ne olekaan, suurimmat koostuvat kaasusta ja nesteestä). Niitä pidettiin lähinnä jumalina, sana "planeetta" tarkoittaa vaeltajaa. Jumaluuspuolesta katso tätä:
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/castren.htm