moni elää kulissia..ja on onneton.Miten jaksatte liittoanne päivästä toiseen??tuhlaatte elämäänne.
Olisikko oikeus pettää kumppania jos elää kulissia??
Tämä ei ole mikään provo vaan ihan vakava aihe.
Olisikko oikeus pettää kumppania jos elää kulissia??
Tämä ei ole mikään provo vaan ihan vakava aihe.
Vastaukset 9
Vanhimmat
pitää elää,sit sellasessa liitossa missä ei mikään toimi?eikö kannattais erota ennemmin,ku ruveta pettämään ei se sellanenkaan ole mistään kotosin...ite en ainakaan jaksais olla liitossa missä ei ole enää mitään hohtoo eikä rakasta toista niin ku pitäis.
sellaisessa liitossa. Kulissiavioliitolla kai tarkoitetaan - mitä?
Meidän suhteessa ei toiminut läheisyys, ei seksi. Sen sijaan kaveruus toimi aika hyvin, ja puhe. Usein puhuttiinkin keskenämme siitä, että miksi. Kun puhumme ja oomme ystäviä. Kun molemmat periaatteessa haluu toisiaan. Kun osataan jakaa vanhemmuus hyvin keskenämme. Kun raha-asiat ja arkitaso elämässä sujuu hyvin. Kun arvot on samat.
Kun seksissä, silloin kun sitä on, oomme hyvin sopivat ja seksi noin teknisesti on loistavaa.
Mutta se ei toiminut - läheisyys ei toiminut henkisesti, seksi ei toiminut henkisesti. Parisuhteessa on kuitenkin, kuten yllä yritin esittää TOSI paljon muutakin kuin se seksi.
Suurin yhdessä pitävä voima lienevät ne lapset, itse perhe instituutiona. Ydinperheellä on kova arvo niiden keskuudessa, ketkä semmoisessa elävät. Olkoonkin että se ydinperhe on huonosti toimiva, sillai, että aikuset ei ole siinä onnellisia.
Meidän kohdalla siinä kävi niin, että kun joku vuosi oltiin oltu lähes seksittömässä tilassa, sanoin, että jos ei kerran kiinnosta mun kanssa seksi, niin mulla on seksiin kuitenkin oikeus: haen sitä jostain muualta. "Sen kuin haet, ihan sama", oli vastaus. Ja niin tein.
Selvää on, että se vaan pahensi tilannetta: ei se vaimo sitä kuitenkaan kestänyt, että olin muiden kanssa, vaikkakin vain irtopanojen merkeissä. Pikkuhiljaa suhde tietysti huononi. Eroonhan se lopulta päätyi, mutta ei suoraan niiden "seksiseikkailujen" takia, pysyi todennäköisesti niiden voimalla avioliitto koossa pitempään kuin olisi muuten pysynyt. Oliko se sitten hyvä vai paha, en osaa vieläkään sanoa.
On yksi asia, että ei osaa sitoutua, pysyy henkisesti lapsena parisuhde-elämän kannalta. Ja toinen asia on se, että on suhteessa sillä tavalla yksinäinen, että ei löydä suhteen sisältä enää toivoa "yhteisyyden löytämiseen". Se ei ole kuitenkaan itsestään selvästi ja helposti syy erota, rikkoa se pyhä ydinperhe. Koska sen rikkominen on hiton pelottavaa. Kaikenlaisiin koukeroihin ihminen alistuu, ennenkuin sen rikkoo ja tunnustaa epäonnistuneensa ja on valmis henkisesti eroamaan lapsistaan tai ottamaan sen syyllisyyden, että erottaa lapset toisesta vanhemmastaan.
Vaikka nyt tämmöisiä syitä alustukseksi keskusteluun, josta toivottavasti tulee muutakin, kuin vihaisten ihmisten loanheittoa toisen sukupuolen niskaan.
Itselläni tavallaan kulissi. En rakasta kumppaniani... mutta hän kyllä selkeästi rakastaa minua. Pari lasta. Tähän heräsin vasta noin vuoden avioliiton jälkeen.
Kulissia pidän yllä siksi että mitään parempaakaan ei ole. Avioliitto on nyt solmittu jo, siitä ei voi paeta.
Sinkuksi?
Silloinhan kusipää olisin. Riitauttaisin tilanteen ja olisin tyhjän päällä. Vapaa? Ehkä, mutta rakastan lapsiani. Ero heistä olisi raskas ja vaimoni joka rakastaa minua varmaankin romahtaisi. Tiedän että hän ei antaisi lapsia minulle (en jaksaisi varmaan kahta lasta kuin todella pakon edessä) ja hänen tuskansa vaikuttaisi lapsiinkin.
Toisekseen, en ole "onneton". Olen ennemminkin... noh. Tyytyväinen? En onnellinen, tyytyväinen. Kaipaan enemmän, erilaista ihmistä... mutta en ole tuskassa tässä systeemissä. Tämä on... arkista, tylsää... ei-innostavaa. Latistavaa. Mutta se toimii. Vähän kuin tylsä työ, antaa sen mitä tarvii elääkseen muttei elähdytä, lisää.
Ainoa vaihtoehto on se että odotan jos joskus löydän jonkun toisen, joka ymmärtää tilanteeni ja on valmis auttamaan minua etenkin suhteessani lapsiin. Välttämättä sitä ei koskaan tule, siispä paras tämänhetken panostus on nykyisessä avioliitossa joka minun tunne-elämältä kyllä konttaa pahasti mutta muuten... se on ihan ok.
Kulissi tilanteen takia. Jos petän se sitten tapahtuu rakkaudesta ja se toivottavasti on riittävän hyvä syy. Millään puhtaasti seksiin perustuvilla jutuilla, yhtä tai muutamaa yötä etc... ei tule mieleenikään. Ne vain tekevät asiat pahemmaksi julkitullessaan... Ainoa mahdollinen sivuraide johtaa uuteen suhteeseen minulle sopivamman kanssa. Se on varma asia ja sekin epävarma.
Onpa hienoja tekstejä miehilta, vaikka aihe onkin todella rankka. Tuo kirjoituksesi ja eläntilasi on kuin suoraan minun elämästäni. Voi kuinka kaipaankaan henkistä läheisyyttä ja hellyyttä. En ole edes suudellut kolmeen vuoteen mieheni kanssa. Mutta ehkä vielä joskus tapaan sen mun ihmisen. Pussaan sen heti "puhki".
Mä olen eri mieltä tosta , jos on parisuhteessa paha olla niin siitä täytyisi pystyä puhumaan puolison kanssa ja jos siitä ei yhteistä säveltä löydy niin on parempi lähteä kun jäädä siihen roikkumaan vuosikausiksi. Itsellä nimittäin kävi niin että vaimo oli kokenut jo monta vuotta ettei hän ole onnellinen ,eikä hän siitä mitään puhunut minulle. Pidettiin vaan sellaista kulissia , kaikki toimi kotona ja toinen osasi kyllä omat tunteensa hyvin peittää. Usein kyllä siitä puhuttiin että täällä on meillä vain yksi elämä ettei sitä kannata heittää hukkaan. Sitten kun hänellä tuli vastaan suuri rakkaus niin sitten hän lähti. Oli se kauhea järkytys kun luulee että kaikki on aika hyvin. Täytyy 26 yhdessä olo vuoden jälkeen 44 v. miettimään miten tästä eteenpäin. Ja se on pahinta ettei oikein tiedä mitä on tehnyt väärin........
Minäkin kuvittelin että meidän avioliitto voi hyvin ja kaikki on kunnossa. Toki seksiä oli vähän ja ei muutenkaan kauheasti miehen yhteistä mutta ajattelin, ettei 27 vuoden jälkeen enää kipinät koko aikaa sinkoile. Yllätys olikin suuri kun mies kertoi löytäneensä elämänsä rakkauden ja lähtevänsä. Samaan syssyyn hän kertoi ettei ole enää vuosikausiin ollut onnellinen ja tyytyväinen. Kuitenkin perheemme oli kasvanut vielä näin iäkkäänä näiden "tyytymättömien" vuosien aikana. Itsetunto on kyllä aika nollassa ja elämä muutenkin tuntuu täysin mahdottomalta. Tässä iässä, kuitenkin vielä pienten lasten äitinä tuntuu, että on tuomittu elämään loppuelämänsä ilman rakkautta ja toisen ihmisen läheisyyttä. Kammattova tulevaisuus edessä! Kaipaan vielä läheisyyttä, kosketusta ja seksiä. Mitään näistä en tule enää koskaan kokemaan ja se sattuu. Mieluummin olisin elänyt siinä kulississa ja luullut että kaikki on hyvin. Minä olin onnellinen ja tyytyväinen.
Pitkään, liian pitkään, mutta kun ei muutakaan voi. Olen taloudellisesti riippuvainen aviomiehestäni. Kiitos devalvaation, jos joku sen vielä muistaa.
Toivon, toivon, että pääsisin vielä omilleni.
Olen työtön nainen ja elän kulissiliitossa.
Kun saan sellaisen työn että pärjään omillani sitten eroan. Todella typerää olla rahan takia naimisissa (en kuitenkaan mennyt naimisiin rahan takia, silloin olin työssä).
Mieheni on pettänyt minua useasti. Hän ei halua erota, mutta tiedän ettei myöskään rakasta minua.
Odotan sitä päivää ku voin erota hänestä.
Moni varmasti pohtii samoja kysymyksiä kanssasi.
Tapauksia on kuitenkin moneen lähtöön ja syitä usein enemmän kuin yksi, miksi pitää kiinni nykyisestä kumppanistaan.
Moni pelkää uusia asioita tai pikemminkin muutosta elämässään. Uuden elämän aloittamisen uuden kumppanin kanssa uusine asioineen pelottaa useita ja yksinjäämisen riski on aina näissä tapauksissa suuri, jos uusi kumppani ei syystä tai toisesta miellytäkään.
Moni pitää liittoaan kulissina mikäli siihen ei liity seksiä, vaikka muuten menisikin ihan ok, tunne siitä että suhde ei toimi on olemassa. Noita asioita on kuitenkin usein helpompi ryhtyä korjaamaan, kuin vasta sitten kun joukkoon on sotkettu jo pettämistä ja muuta mielipahaa.
Niin naiset kuin miehetkin rakastavat huomioiduksi tulemista ihan vain arkisissa tilanteissa, siksipä kannattaakin ryhtyä tuumasta toimeen ja miettiä siinä omassa päässään miten saisi toisen hyvälle tuulelle. Kaikki on siis penemmästä kiinni kuin uskotkaan. Hetken kuluttua huomaatkin jo, että kuvioihin tulee myös muitakin suhteelle tunnusomaisia merkkejä. Kuten nyt tässä tapauksessa seksi. Kysymys kuuluukin, miksi tuijottaa aina niihin puolison huonoihin puoliin,? kun voi tarkastella sitä valoisampaakin puolta välillä ja yhdessä yrittää kehittää niitä puolia kumppanissa, jos kehitettävää löytyy.
Moni sitoutuu liian varhain uuden kumppaninsa kanssa ja siksi on usein vaarana, että ei välttämättä tunnekaan sitä kumppaniaan niin hyvin kuin tarve vaatisi. Moni suhde ajautuu juuri tästä syystä kriiseihin. Jos perheeseen kuuluu jälkikasvuakin eroprosessista onkin tehty sitten jo astetta vaikeampi.