Eron jälkeen

Erosimme avomieheni kanssa kolmisen kuukautta sitten, kun minulle selvisi vähitellen, että mieheni pelehtii toisen naisen kanssa. He olivat jopa niin röyhkeitä, että lääppivät toisiaan silmieni edessä ravintolassa, tarkoituksella. Kun seuraavana iltana mieheni tuli kotiin istuin olohuoneemme sohvalla ja pyysin hänet istumaan kanssani. Kysyin häneltä missä nyt oikein mennään, eikä mieskään itse tiennyt mitä halusi. Hän kai halusi pitää meidät molemmat. Sanoin hänelle rauhallisesti, ettei naista (minua) kohdella näin ja sanoin muuttavani pois yhteisestä asunnostamme, meidän neljän vuoden suhde päättyy nyt tähän iltaan.
Seuraavalla viikolla menin hakemaan tavaroitani asunnoltamme ja pakkasimme niitä yhdessä itku silmässä, ja kuinka ollakaan seuraavalla tavaroidenhakureissulla saman viikon lopulla oli uusi nainen jo ollut yötä yhteisessä kodissamme, nukkunnut meidän yhteisessä sängyssä ja harrastanut seksiä mieheni kanssa. Hän oli häväissyt kaiken mitä pidin omanani. Tokaisin vain miehelleni, ettei hän paljon aikaillut ja purin hammasta etten olisi alkanut itkeä. Päätin etten anna hänelle sitä iloa, että hän enää koskaan näkisi minun surevan ja itkevän hänen peräänsä. Hän, eikä kukaan muu mies ole sen arvoinen. Uuteen kotiini päästyäni itkin silmät päästäni ja luulin kuolevani siihen paikkaan.
Jälleen viikko kului, ja tulimme tuttavani avustuksella hakemaan isot tavarat pois entisestä kodistani. Päätin viedä pois kaiken, mitä olin meille ostanutkin. Itse menin asunnolle pakkaamaan paria tuntia aikaisemmin, jotta voisimme vain nostaa tavarat autoon. Kun soitin ovikelloa tuli mieheni avaamaan oven ja hätääntyneenä sähisi miksi tulin niin aikaisin, vaikka tulin sovittuun aikaan. Uusi nainen puki juuri päälleen vaatteita makuuhuoneessa. Tällöin sanoin miehelleni, että hän voi tehdä elämällään niinkuin itse haluaa, me olimme jo eronneet, ei hänen tarvinnut kysellä minulta lupaa ketä nussii ja ketä ei. Menin pakkaamaan olohuoneeseen tavaroita laatikoihin.
Kaikki tunteet sisälläni olivat aivan sekaisin ja aloin voida pahoin koko tilanteen takia, mutta se meni ohi kun ajattelin tilannetta järjellä. Siinä pakatessani minulla oli kuitenkin tunne, että kaikki kyllä järjestyy ennenmmin tai myöhemmin. Saimme lopulta tavarat autoon ja jätin avaimen keittiön pöydälle. Suljin ulko-oven viimeisen kerran ja samalla jätin osan itseäni asuntoomme, muistoja ja monia ihania hetkiä.

Näin entisen mieheni tänään ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen. Hän toi vielä ullakolle jäänyttä matka-arkkuani. Tuntui oudolle mennä hänen kanssa samaan hissiin ja jutella ja hymyillä hänelle, ihan niinkuin ennen. Ajattelin, että kohta suru ja murhe alkaisi pusertaa rintaani, mutta sitä ei tullutkaan, ei vaikka kuinka kuulostelin ja odotin. Hänen näkeminen arvelutti minua pitkään ja emmin olisiko vielä järkevää nähdä hänet näin lyhyen ajan jälkeen, mutta se tuntuikin hyvälle ja luonnolliselle. Tunsin rauhallista oloa siitä, että olimme yhdessä, mutta myös hyvää oloa siitä, että hänen sanoessaan minulle hyvästit kotiovellani tarkoitti, että lähdimme eri suuntiin.Emme olisi enää yhdessä. En tuntenut surua tai ahdistusta, että hän lähti uuden naisen luo ja minä jäin uuteen kotiini. Tuntui hyvälle olla tuntematta sitä vihaa ja katkeruutta, jota tunsin ensimmäisen kuukauden. Tuntui hyvälle sanoa kevein mielin "hei hei". Olin iloinen ja onnellinen, että olin osannut työstää eroamma niinkin hyvin, etten käyttäytynyt yhtä lapsellisesti kuin mieheni, vaan käyttäydyin aikuisen tavoin. Tunsin ylpeyttä ja huojennusta siitä, että pystyin säteilemään entisenä iloisena itsenäni.