Olen seurustellut mieheni kanssa 2,5 vuotta. Asumme yhdessä ja meillä on yhteinen koira. Rakastan miestäni syvästi, ja hän minua ainakin yhtä paljon. Määrittelisin suhteemme hyväksi, mutten kuitenkaan tiedä, haluanko olla hänen kanssaan loppuelämääni..
Kyse ei ole rakkauden puutteesta tai kyllästymisestä, mutta hän on sairaalloisen dominoiva ja mustasukkainen. Firman pikkujouluihin tms. on IHAN TURHA yrittää lähteä, ei päästä minua. Sama pätee jos haluaisin lähteä tyttökavereiden kanssa ulos - ei mitään mahdollisuutta. Hän huutaa, raivoaa ja tiuskii kunnes luovun ajatuksesta ja jään nyhjöttämään surullisena kotiin. Hän kyllä itse saa mennä ja rällästää poikakavereidensa kanssa ihan missä ja miten vain haluaa..
Nyt olen saanut työtarjouksen vieraasta kaupungista n. 250km päässä. Mietin tarjouksen vastaanottamista, mutta mies sekosi kun kuuli tästä. Lähti 3 päivän ryyppyreissulle kavereittensa kanssa, paikalla oli myös muita naisia. Sanoi että jos lähden, meidän juttu oli sitten siinä, kesälomamatka peruutetaan ja saan lähteä lätkimään yhteisestä kodista.
Hänellä on ollut paljon exiä, ja suutuspäissään usein mainitsee heitä, esim. käskee ottamaan oppia jostakin exästään. N. 1,5 viikkoa sitten KUTSUI MINUA EXÄNSÄ/EX-PANONSA NIMELLÄ kun käplöi minua illalla vuoteessa pienessä humalassa, ja vakuutti seuraavana päivänä ettei se ollut mitään..
Jäänkö? Lähdenkö? Hän on kuitenkin ihana kunhan sille päälle sattuu..
Kyse ei ole rakkauden puutteesta tai kyllästymisestä, mutta hän on sairaalloisen dominoiva ja mustasukkainen. Firman pikkujouluihin tms. on IHAN TURHA yrittää lähteä, ei päästä minua. Sama pätee jos haluaisin lähteä tyttökavereiden kanssa ulos - ei mitään mahdollisuutta. Hän huutaa, raivoaa ja tiuskii kunnes luovun ajatuksesta ja jään nyhjöttämään surullisena kotiin. Hän kyllä itse saa mennä ja rällästää poikakavereidensa kanssa ihan missä ja miten vain haluaa..
Nyt olen saanut työtarjouksen vieraasta kaupungista n. 250km päässä. Mietin tarjouksen vastaanottamista, mutta mies sekosi kun kuuli tästä. Lähti 3 päivän ryyppyreissulle kavereittensa kanssa, paikalla oli myös muita naisia. Sanoi että jos lähden, meidän juttu oli sitten siinä, kesälomamatka peruutetaan ja saan lähteä lätkimään yhteisestä kodista.
Hänellä on ollut paljon exiä, ja suutuspäissään usein mainitsee heitä, esim. käskee ottamaan oppia jostakin exästään. N. 1,5 viikkoa sitten KUTSUI MINUA EXÄNSÄ/EX-PANONSA NIMELLÄ kun käplöi minua illalla vuoteessa pienessä humalassa, ja vakuutti seuraavana päivänä ettei se ollut mitään..
Jäänkö? Lähdenkö? Hän on kuitenkin ihana kunhan sille päälle sattuu..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuollainen mustasukkaisuus ja kontrollointi pilaa pidemmän päälle elämäsi. Tai siis eihän sulla kohta ole omaa elämää, kun miehen käytös estää sen. Onko enää kavereitakaan? Elämäsi pyörii vain miehen ympärillä, mikä taitaa olla hänen tavoitteensa. Kyllä jokaisella pitää olla myös oma elämä, omia ystäviä, harrastusta ja menoja. Jos elämässä tapahtuu jotain ikävää, niin on turvaverkko valmiina, jonka avulla jaksaa eteenpäin.
Ehkä kannattaisi ottaa se työpaikka vastaan, hankkia kämppä sieltä ja rakentaa oma elämä. Luettelit jo aika pitkän listan huonoja puolia miehestäsi, riittääkö niille muka vastapainoksi ne muutama ihana hetki. Eikä mielestäni parisuhteessa saa kiristää, parisuhteessa neuvotellaan. Aiotko oikeasti jaksaa tuota, että jos et tee kuten hän käskee, niin sitten hän lähtee kostoksi ryyppyreissulle. Olen pahoillani, mutta ei tuo meno kuullosta "ihan hyvältä" suhteelta. Mies käyttäytyy kuin keskenkasvuinen kakara!
... mistä puhut. Itse erosin samankaltaisesta suhteesta 1,5 vuotta sitten.
Itse en liioin päässyt omien kavereiden kanssa viihteelle. Työmaan kekkkereistä puhumattakaan. Kaikki mun kaverit ja työkaverit oli exäni mielestä ääliöitä ja tyhmiä.
Kaikki asiat tehtiin niinkuin hän halusi. Jos joskus yritin sanoa omaa mielipidettäni asiaan, siitähän seurasi riita ja viikon mykkäkoulu, ja minä olin se joka AINA pyysi anteeksi, vaikkei olisi ollut syytäkään.
Mietin lähtöä yli vuoden, sillä tiesin että siitä tulee vaikea, niinkuin sitten tulikin.
Kun lähdin, muutin toiselle paikkakunnalle. Samalla paikkakunnalla asuminen olisi ollut ihan täysin mahdotonta.
Nyt oon tyytyväinen elämääni.
Eli sulle neuvoksi. Älä ole suhteessa, jossa sulla ei oo sanavaltaa ja missä sua pidetään kakarana. Mitä kauemmin oot siinä suhteessa, sitä enemmän teet hallaa itsellesi.
Lopeta suhde tai keskustele hänen kanssaan. Jos keskustelu ei auttaa, jos hän ei ymmärrä mitä tarkoitat niin sinun on lähdettävä. Tuosta ei voi tulla mitään kun mies on noin ilkeä. Mustasukkaisuus on tietysti vaikea asia, mutta joskus se ehkä kertoo suhteen ongelmista, vastavuoroisuus ei pelaa tai sitten luottamus ei toimii. Liian suuret pelot jne, MUTTA siitä pääse yleensä jos keskustelee asiasta ja sitä paitsi sellainen mustasukkainen henkilö ei koskaan haluaisi aiheuttaa mustasukkaisuutta TOISELLE. Voin itsekin olla aika mustasukkainen jos mies ei kerro missä on käynyt ja on salamyhkäinen, valehtelee tai ei ole aito, mutta EN koskaan teksisi samalla tavalla hänelle, enkä missään tapauksessa sanoisin ettei hän saa mennä johonkin paikkaan. Mustasukkaisuus ei ole sama kuin valtataistelu, riippuvuutta jne. Eli miehelläsi on kyllä muita ongelmia! Kannattaa erota!
Huoh. Olette niin oikeassa.. Kuulostaa vaan jotenkin "paremmalta" kun joku muu sen sanoo. Meinaan että mietin itse viestiä kirjoittaessani että kannattaako tällaisista "vioista" edes valittaa kun muuten kaikki on hyvin, mutta nyt tajuan että hän on kieltänyt minua esim. aloittamasta uutta harrastusta, sillä ajankohta olisi ilta, ja silloin minun pitää olla hänen kanssaan. Lisäksi näen kavereitani HYVIN harvoin, eikä niitä olekaan enää kuin muutama joihin olen ollenkaan yhteydessä...
Ja nimenomaan kiristystä tuo on, neuvottelulle ei ole sijaa - paitsi jos kyseessä on hänen ehdotuksensa, johon minun pitää neuvottelun seurauksena myöntyä.
Tuntuu vaan niin pahalta. Olen pari kertaa meinannut ottaa ja lähteä, mutta mies itkee ja rukoilee jäämään, vannoo rakkauttaan ja sanoo parantavansa tapojaan. Ei vaan jotenkin pysty repäisemään itseään irti tutuista ympyröistä.. Ehkä se olisi kuitenkin aika.
Kuules nyt, olet vielä niin nuori, että elämä tarjoaa sulle vaikka mitä tilaisuuksia (ja miehiä). Ei tarvitse jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen. Ei sinkkuna oleminen ole niin hirveää ja toisaalta on tärkeää osata olla myös yksin. Yksinäinen ei tarvitse olla, sitä varten on perhe, ystävät, harrastukset jne.
Mies pitää sua taitavasti tunnekoukussa ja tekee kaikkensa ettet pysty luomaan kontakteja "ulkopuolelle", koska niiden myötä sinun olisi helpompi lähteä. Ja osaa vetää hyvän "esityksen" kun olet lähtöaikeissa. Ikävä kyllä se vain on niin, että teot ne merkitsee ei puheet. Et varmaan tosissasi usko että tuo mies muuttuisi. Eikä tuollainen käytös ole rakkautta, se on omistamisenhalua. Jos mies sinua todella tukisi, niin hän kannustaisi sinua ottamaan tuon uuden työn vastaan (jos se siis on sinulle hyvä tilaisuus). Nyt olisi todellakin aika tehdä jotain ennen kuin sinut on tosiaan tallattu lyttyyn!
itse jo lähtisin aikoja sitten, saa sullakin olla oma elämä. Jos pitää järjestää raivokohtauksen sen takia että haluat tavata kavereitas, niin pitää olla jotai vikaa päässä. Varsinkin jos mies itse tekee näköjään mitä huvittaa. Tuo varmasti vaan pahenee ajan myötä, itse lähtisin ennen kuin on liian myöhäistä.
Tuommonen kahlitsiminen on ärsyttävää. Ei poikaystävälläsi oo oikeutta määrätä mitä teet ja mitä et tee. Siulla on ihan sama oikeus käydä ulkona ja tavata kavereita kuin hänellä itelläänkin.
Jos oot yhtään epävarma suhteestanne, ni kannattais ehkä ottaa taukoa. Molemmat miettis mitä haluisivat. Pärjäimisiä siule! :)
En ehkä olisi niin varma siitä, että miehesi sinua niin syvästi rakastaa. Jos toista rakastaa, niin hänelle haluaa hyvää. Mutta jos toisen haluaa OMISTAA, niin hänet haluaa vangita kotiin ja hänen kaikista tekemisistään haluaa MÄÄRÄTÄ. Jos "miehesi" rakastaisi sinua, hän EI rellestäisi poikien kanssa päivätolkulla.
Suhteenne tulee päättymään joka tapauksessa, kun olet herännyt todellisuuteen. Miksi se ei voisi päättyä nyt, kun olet saanut hyvän työtarjouksen muualta. Moisesta diktaattorista pääset parhaiten eroon vaihtamalla paikkakuntaa.
Kiristäminen suhteen lopettamisella on säälittävää. Todennäköisesti hän olettaa sinun jälleen kerran taipuvan HÄNEN tahtoonsa. Sinun tahdollasi ja toiveillasi ei tuossa suhteessa ole MITÄÄN merkitystä. Hän on ihana vain silloin, kun teet juuri niin kuin haluat.
Lähde hyvä tyttö jo jatkamaan omaa elämääsi niin kuin sinä itse sen haluat elää. Näin sinun äitisikin toivoisi sinun tekevän.
Hyvä parisuhde perustuu kunnioitukseen, välittämiseen, tasa-arvoon....ei alistamiseen, kontrolliin
Jos tulee jatkuvasti loukatuksi, nöyryytetyksi, pitkän päälle toinen katkeroituu ym.
Nyt olisi hyvö tilaisuus itsenäistyä, ottaa vastuu omasta elämästä.
Lähde ja jätä tämä mies. Nyt tuntuu pahalta, mutta myöhemmin tuntuisi vielä pahemmalta.
Seurustelin joitakin vuosia sitten miehen kanssa joka oli sairaalloisen mustasukkainen. Hän oli kova käyttämään alkoholia ja aina kun olimme jossakin oli hän jonkin asteen humalatilassa. Itse olen hyvin sosiaalinen ja pidän ihmisten kanssa juttelemisesta ja tämäkös koitui hänelle ongelmaksi! Runsaan alkoholin ansiosta meni häneltä muisti, sen jälkeen hän kuvitteli kaiken laista, että olen taas ollut milloin kenenkin kanssa ja kyseli aina: Kyl mä näin ku te juttelitte, mitäs muuta touhusitte? Yritä siinä sitte selitellä, kertoa että voi ihmiset ihan vaan vaihtaa kuulumisia ilman mitään taka ajatuksia. Suhteen loppu vaiheilla en saanut enään pitää yhteyttä edes parhaisiin ystäviini, koska hänen mielestään en tarvinnut ystäviä ja heiltä voi saada vaikka huonoja vaikutteita ym..... Sen jälkeen aloin miettimään että haluanko elää miehen kanssa, jota ikävä kyllä rakastin ihan liikaa, vai katkaisenko kaikki ystävyys suhteet ja elän "yksinäni" kuuntelemassa syytöksiä olemattomista asioista!! Vaikka oli vaikea päästää irti hänestä, sain pitää ystäväni ja kokea monia asioita ilman "kieltoja". Jokainen saa olla sen verran itsekäs kun on kyse omista tunteista ja elämästä jonka jokaisen tulisi elää itselleen, ei muiden mielipiteitä varten.
Jää ihmeessä yhteen nykyisen miehesi kanssa! Onhan teillä se yhteinen koirakin. Sairaaloinen mustasukkaisuus ja dominointi,siis ALISTAMINEN, kuulostaa todella upealta! Sinullahan oikein unelmien parisuhde ja luvassa on vaikka mitä ihanaa jatkossakin. Eiköhän nöyryytys muutu tuosta henkisestä alistamisesta vielä kunnon perheväkivallaksi. Nyrkin iskuja on varmaan tulossa tulevaisuudessa.
Et kai tosissasi mieti jäätkö vai lähdetkö...
lähde nyt ihmeessä menee,ku vielä voit!Ota koira mukaas ja muuta sinne toiselle paikkakunnalle töiden perässä!Löydä uusi,ihana rakkaus ja elä sellaista elämää kun itse tahdot :) Tässä on sulle aivan loistava tilaisuus repäiste ittes irti tuollaisesta paskasta ja alottaa uus elämä,ilma kaikkea tuota.