Tähän kysymykseeni on liian helppo vastata vitsillä tai herjalla, joten humoristit älkää turhaan vaivautuko. Ihan selväjärkinen tyyppi olen. Toivon jonkun fysiikantuntijan asiallista vastausta, "huuhaa-versiot" olen jo kuullut.
Eli mitä itse asiassa näen, kun näen liikkuvien autojen vetävän perässään eräänlaista "energiakenttää"? Se on himmeä vaalea varjo, kuin hento huntu, joka tulee auton jatkeena. Samanlaisen himmeästi hohtavan kentän näen ihmisten ympärillä, ja mitä nuorempi henkilö, sitä laajempi ja hohtavampi kenttä. Jos henkilö liikkuu, kenttä seuraa mukana, ja voi muuttua hetkeksi "liekkimäiseksi" jos henkilö esim. kääntyy nopeasti. Jälkikuvasta ei ole kyse, se on jo todettu.
Onko tämä tuttu ilmiö kellekään? Olen asiasta kysellyt aina silloin tällöin, mutta tähän saakka kaikki ovat vain ihmetelleet ja olleet sitä mieltä, että minulla on yliaistillisia kykyjä, ja sitä en helposti niele.
Eli mitä itse asiassa näen, kun näen liikkuvien autojen vetävän perässään eräänlaista "energiakenttää"? Se on himmeä vaalea varjo, kuin hento huntu, joka tulee auton jatkeena. Samanlaisen himmeästi hohtavan kentän näen ihmisten ympärillä, ja mitä nuorempi henkilö, sitä laajempi ja hohtavampi kenttä. Jos henkilö liikkuu, kenttä seuraa mukana, ja voi muuttua hetkeksi "liekkimäiseksi" jos henkilö esim. kääntyy nopeasti. Jälkikuvasta ei ole kyse, se on jo todettu.
Onko tämä tuttu ilmiö kellekään? Olen asiasta kysellyt aina silloin tällöin, mutta tähän saakka kaikki ovat vain ihmetelleet ja olleet sitä mieltä, että minulla on yliaistillisia kykyjä, ja sitä en helposti niele.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Joissakin valaistuksessa näkee esim omasta kädestään helposti sellaisen vaalean hunnun seuraavan.
Kelloradion punaiset numerot näyttävän hyppivan kellossa, jos joku toinen siirtää hämärässä kelloa. siinä punaisen vaste aika silmässä poikkeaa muusta väristä. Samoin sopivissa oloissa tulee sinertävä kahdeksikon puolikas kyljelleen, valaistuksen rajalle
Ihan kuin erottaisit lämpösäteilyn.
Jotkut eläimethän pystyvät sen erottamaan ja niillä vaikuttavana tekijänä on jokin proteiini,joka vaikuttaa silmiin ja näkevät infrapunasäteilyn,jospa sinäkin.
osuu ja kuulostaa kaikkein loogisimmalta, kiitos. Onpa jännä juttu! Olen huomannut ihmisten ympärillä olevan kentän laajenevan ja hohtavan voimakkaammin kun he innostuvat tai kiihtyvät jostain. Nouseeko ihmisruumiin lämpötila voimakkaissa tunnetiloissa? Vastaavasti jos valokenttä on jostain kohtaa vartaloa kapeampi tai puuttuu kokonaan, on henkilöllä siinä arka tai sairas kohta, jumittuneet lihakset tms. Tulehtunut alue kyllä yleensä aina kuumottaa omassa kropassa, mutta onkohan se sitten vain pinnallinen tuntemus ilman, että lämpösäteily vähenee.. Tätä asiaa täytyy tutkia lisää...
tuli mieleeni asia, joka ehkä tukee tätä lisää: minulla on varsin valoherkät silmät, oleskelen mieluiten hämärässä ilman keinovaloa. Valaistuksen on oltava epäsuoraa ja esim. loisteputkivalaisimia en siedä lainkaan, silmiä alkaa särkeä ja vetistää. Töissäkin istun ikkunan ääressä ja työskentelen luonnonvalossa aina kun se on mahdollista. Jos yöllä nousen ylös, en koskaan laita valoa päälle vaan liikun pimeässä.
Miltä tämä alkaa kuulostaa..?
Mitä näkemäsi kuva on, selviää vain testaamalla.
Milloin näet kuvan, näetkö pimeässä kun muut eivät näe mitään?
Jos et näe, ei se ainakaan "lämpökuva" ole.
Jos infrapunaa, niin näkyisi myös kameralla.
Mitä näet yhdellä silmällä?
Auto on "kuollut" esine, ei pitäisi olla mitään "energiakenttää".
Näetkö sen kuolleella, vaikka eläin?
Ihmisten ympärillä olevan valokentän näen sekä pimeässä että valossa. Pimeässä kenttä näyttää varsin aavemaiselta kun se seuraa ihmisen liikkeitä ja mukautuu niihin, jolloin sen muotokin muuttuu. Välillä jokin kohta valokentästä "jää jälkeen" liikkeistä ja seuraa liekkimäisenä perässä. Oikeastaan näkyä voisi kuvata juuri niin, että ihminen on ikään kuin vaaleissa liekeissä.
Valoisassa kenttä näkyy myös, mutta ei aina yhtä selvästi kuin pimeässä. Tosin mm. valkoista taustaa vasten ihminen hohtaa erityisen selvästi ja joskus kirkkaassa kohdevalossa joku suorastaan säkenöi.
Toisen silmän sulkeminen ei haittaa kentän näkemistä, päinvastoin se joskus jopa tarkentaa sitä. En juuri ole kuolleita eläimiä nähnyt, joten en pysty sanomaan, näkisinkö valoa niiden ympärillä. Enkä tiedä näenkö pimeässä sen paremmin kuin muutkaan, mutta kuljen ja liikun pimeässä kyllä varmemmin ja nopeammin kuin useimmat muut, tällaisen käsityksen olen saanut. Toisaalta sitten taas hämäränäköni on mielestäni erityisen huono, esim. autoa ajaessa huomaan, etten hahmota tietä ja maisemia kunnolla kun hämärä alkaa laskeutua.
On vielä eräs kummallisuus, joka ei välttämättä liity tähän millään lailla, mutta kuka tietää.. Saan nimittäin sähkölaitteet sekaisin. Tarvitaan vain, että olen hiukan ärtynyt, jännittynyt tai kiihtynyt, ja jos lähelläni (n. 2 metrin säteellä) on jokin sähköllä toimiva laite, se menee epäkuntoon tai sammuu. Saa epäillä ja nauraa, mutta totta tämä on, olen aina ollut herjan ja vitsien kohteena tämän vuoksi. Tänään viimeksi parkkihallin automaatti sekosi kun tuli minun vuoroni syöttää lipuke sille. Muille se kyllä toimi ennen ja jälkeen minun!
Kysymys kuuluukin: voisinko minä olla jotenkin sähköisesti varautunut ihminen (saan sähköiskuja mitä kummallisimmista paikoista kesälläkin), väärällä tavalla latautunut tai jotain? Jospa valokenttäilmiökin on sähkömagneettinen juttu, jonka näen? Vai olenko sittenkin jostain Uranukselta peräisin...
"Valoisassa kenttä näkyy myös, mutta ei aina yhtä selvästi kuin pimeässä. Tosin mm. valkoista taustaa vasten ihminen hohtaa erityisen selvästi"
Tämän perusteella rohkenen väittää, että kyse on samasta ilmiöstä kun silloin, kun katsoo jotain suuria kontrasteja ja laittaa silmät kiinni. Silloin kuvan näkee hetken vielä sen jälkeenkin. Se miksi suurin osa ihmisistä ei tuohon kiinnitä huomioita on se, että aivoilla on tapana häivyttää itsestään näkökentästä epäoleellisia asioita. Mutta jos ihmisen huomio kiinnittyy jatkuvasti asiaan, aivot ei enää käsittele sitä epäoleellisena. Itsekin näen nyt eräänlaisia valoisia ääriviivoja tummista esineistä hämärässä huoneessa, mutta minun piti hetken harjoitella sitä. Voihan se toki olla, että puhut jostain ihan muusta.
Ei mahdotonta.. Ehkä aivoni tosiaan ovat jostain syystä kiinnittäneet ilmiöön aina enemmän huomiota ja sitä kautta kehittäneet siitä melkeinpä ylimääräisen aistin. Mitäköhän Darwin tähän sanoisi... ;)
Tätä "aistiasi" on todella vaikea ymmärtää, mitä "suuretta" tämä liekkikuvio voisi ilmaista.
Silmässähän on tappisoluja jotka aistivat väriä, sekä sauvasoluja jotka aistivat valon voimakkuutta.
Eri tappisolut vastaanottavat eri aallonpituutta eli eri värejä. On hyvin mahdollista että osa tappisoluista olisivat jotenkin muuntuneita vastaanottamaan aallonpituuksia spektrin ulkopuolelta. Näkyvän valon ulkopuolellahan on ultravioletti (UV) ja infrapuna (IR) joita tavallinen ihmissilmä ei havaitse.
Jälleen voisit testailla, näetkö esim. kaukosäätimen infrapuna LEDin vilkkumisen. Säteilijätyyppiset kaasulämmittimet säteilevät myös voimakkaasti infrapunavaloa.
Uskon kuitenkin että näkemäsi "liekkikuvio" tai varjokuva johtuu silmän sauvasolujen häiriintyneestä toiminnasta. Sauvasolut näkevät vain mustavalkoisena ja esimerkiksi beeta-karoteenin tai A-vitamiinin puutos voi häiritä sauvasolujen toimintaa. Tuntuisi kuitenkin siltä, että sauvasolut ovatkin päinvastoin yli aktiivisia tai toimivat yliteholla.
Mutta en ole silmälääkäri enkä neuro-oftalmologi vaan Insinööri, joten ajattelen asiaa putkiaivoillani. -> Jos kuvassa on vikaa, täytyy vian olla vastaanottimessa/anturissa eli siis silmässä.
En missään nimessä ajattele että olisit hullu, kaikille asioille löytyy aina jokin järkeenkäypä selitys.
Vaikea on ymmärtää niin. Itse olen tätä koko ikäni pähkäillyt aika ajoin, sitten taas kyllästyn ja annan olla kun yksiselitteistä vastausta ei vaan löydy. Pakko myöntää, että kun joskus ihmisen ympärillä näen oikein komeat valoliekit, niin kyllä sitä aina välillä lähtee miettimään ilmiölle jotain "henkisempää" selitystä.
Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että näköaistini on vaan jotenkin erilainen, herkempi. Ja kun täällä nyt jo maine on mennyt, niin mainitsenpa vielä tämänkin: en tiedä onko muilla tätä (kun ei oikein kehtaa ottaa tällaisia puheeksi), mutta silmät suljettuina voin toisinaan nähdä kolmiulotteisia, äärimmäisen teräviä, selkeitä ja kirkkaanvärisiä esineitä ja muita kohteita. Tämäkin näkeminen on tahatonta; kuva alkaa itsestään hahmottua pimeyteen (kun siis silmäni ovat kiinni) ja kun keskityn siihen, se terävoityy pikkuhiljaa ja on lopulta ihastuttava näky - en pysty näkemään niin terävästi edes silmälaseillani.
Tuohon olen miettinyt selitykseksi unohtuneita muistikuvia, jotka rentoutuessani putkahtavat esiin jostain pitkäkestoisen muistin sopukoista. Kuvat voivat olla mitä tahansa keinuhevosesta mutteriin, välillä en edes tunnista näkemääni esinettä. Ne eivät ole liittyneet mihinkään asiaan tai tapahtumaan mitä olisin vastikään kohdannut, tai mihinkään tietoiseen muistikuvaan, siksi ne niin oudoilta tuntuvatkin. Kyllä niitä kelpaa katsella, ei siinä mitään, mutta miksi ihmeessä niitä näen..?
En ole huomannut, että näkisin kaukosäätimen infrapunaa, mutta aion sen vielä testata tarkemmin. Hauskasti juuri muistin, että kun olin lapsi, äitini laittoi minut aina joskus infrapunalampun valoon jos olin nuhainen tai jotain. Voi aikoja, voi tapoja... Mutta entäpä jos silmäni jotenkin vaurioituvat siinä?
käyny niin et kun vaikka keskellä yötä menee vessaan ja näyttää siltä että näkisi ihan hyvin pilkkopimeässä ja näkee että tossa on ovi ja se että se on auki ja sit kun kävelee siitä ovestaa odottaakin yllätys... ovi onkin kiinni. Eli näkee muistin avulla ja muistaa että ovi on auki vaikka se on kiinni.
Ehkä tässä on sama juttu kuin humalaisella, että näet esineet kahtena, mutta se toinen kuva vaan on kovin himmeä. Koeta peittää toinen silmä, jos ei enää näy varjokuvaa niin tässä voisi olla selitys.
erilaisia ilmiöitä havaintovälineessä, eli silmässä, silmän mykiössä, silmänesteessä taikka verkkokalvolla. Viimekädessä kyseeseen voisi tulla myös näköhermojen ja tulkitsevien hermojen toiminta (siis aivot). Onko kyseessä virhe vai siunaus? Sitähän moni muukin kysyy, kun näkee näkyjä...
Oletko käynyt optikolla ja silmäsi toimivat kunnolla, ei ole siis hajataittoisuutta, likinäköä, jne.
Muista myös, että silmät eivät voi nähdä heti kunnolla, kun käännät katseesi vaikkapa autoon taikka henkilöön, koska mykiön akkomodaatio ei ole äärettömän nopeaa. Ottaa siis aikansa ennenkuin silmä on tarkentanut. Nuoret henkilöt käyttävät kyseisen ajan yleensä silmien voiteluun... he räpäyttävät silmiään samalla kun käänmtävät katsettaan ja silmät tarvitsevat aikaa kohdistuakseen uudelleen (tätä ei moni edes itse tiedä). Vanhemmilla henkilöillä akkomodaatio on jo hukassa ja he pistävät lukulasit taskuunsa nöyränä, tietäen kuolevaisuutensa ja rajallisuutensa... jne. jne.
Jos katselee paljon telvisiota, niin voi jäädä päälle "tuijotus". Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö unohtaa akkomodaatioon tarkoitetun ajan ja yrittää käyttää silmiään heti, vaikka ne vaativat kohdistamista (ja voiteluräpäytyksen). Onhan nimittäin niin, että telvisiossa (monitorissa) silmä kohdistuu aina samalle etäisyydelle ja kyseistä "räpäytystä" ei tarvita vaikka katselun kohde ohjelmassa muuttuu (Kamera on kohdistettu jo kuvaaja toimesta paikalleen).
Todennäköisintä on, että "vika" (toimintarajoite) on havaintovehkeissä, jollei ilmiö ole pysyvä, eikä sille ole mitään järkevää selitystä (siis vaikkapa pölypilvi auton perässä).
ihan pienenä ollessani näin ainakin oman ihoni pinnan läheisyydessä noin millin paksuisen sinertävän säteilykentän, jota silloin ihmettelin.
Mitähän lienee ollut?
Isompana ei ole näkynyt enää.
menkää hörhöilemään rajatiedon palstoille!
Käytän silmälaseja, olen lievästi likinäköinen mutta hajataitteisuutta on, samoin hiukan piilokarsastusta. Näköni on vastikään tarkistettu, samoin silmänpaineet (normaalit). Tämä valokenttäilmiö on minulla ollut niin kauan kuin muistan eli lapsuudesta saakka. Silmälasit sain 13-vuotiaana ja pidän niitä jatkuvasti. Lasienhan pitäisi korjata näkövirheet, joten ei kai esim. hajataittoa voi syyttää tässä tapauksessa. Myöskään nuoruuden silmäjuttuja ei valitettavasti voi ottaa huomioon, sillä lähestyn jo viittäkymmentä..
Näen autojen valohunnun ihan siten, kun vaikkapa bussipysäkillä seistessäni katselen ohiajavia autoja. Ymmärrän, mitä tarkoitat mykiön akkomodaatiolla, mutta siitäkään ei tässä ole kyse. Olen eri tavoilla testaillut tätä ilmiötä, siirtämällä katseeni aina seuraavaan autoon, antamalla auton vain tulla näkökenttääni ilman että siirrän katseeni (tuijottamatta kuitenkaan)- "valovarjo" näkyy aina. Niin aurinkoisella säällä kuin harmaassa sadekelissäkin (siinä meni pölypilviteoria). Parhaiten näen ilmiön hiukan kauempaa, en aivan autojen lähellä.
kun näit tämän niin olitko vihainen jostakin tai muuten poissa tolaltaan?
> Käytän silmälaseja, olen lievästi likinäköinen
> mutta hajataitteisuutta on, samoin hiukan
> piilokarsastusta.
> Parhaiten näen ilmiön hiukan kauempaa, en
> aivan autojen lähellä.
No kyllä tämä silloin viittaisi nimenomaa likinäköisyydestä yms. johtuvaksi ilmiöksi. Kun kohde ei tarkennu verkkokalvolle, niin sen ääriviivoista tulee juurikin epämääräisiä ja utuisia. Eli niiden ympärillä leijuu "aura".
Ei, siitä tässä ei missään tapauksessa ole kyse, onhan se kohteiden epätarkkuuskin minulle tuttua kun otan rillit pois. Siis jos ihmisten ympärillä näkyy hehkuva valokenttä, joka toisinaan suorastaan liekehtii, niin se ei ole likinäköisyyttä. Tulee vaikutelma jostain energiasta. Ja autoja seuraava valovarjo on vähän kuin sumuspoileri, sukkulan muotoinen, pääasiassa auton yläosassa näkyvä ilmiö. Silmän häiriö aiheuttaisi varmasti kokonaisvaltaisemman näkövirheen, vai mitä.
Kokeile laittaa silmät kiinni. Näetkö vielä sen jälkeenkin mitään?
Entä näetkö mitään reunoja kuolleissa esineissä?
Oletan että silmäsi on tutkittu koska ilmeisesti olet tätä ilmiötä pohtinut pitempäänkin.
Kyllä minäkin joskus näen kehiä erilaisten esineiden ympärillä, mutta se johtuu viasta näköelimissä. Minulla on runsaasti pigmenttihiukkasia silmänesteessä mikä aiheuttaa (käsittääkseni) tuollaisen varjoilmiön. Näen myös valolähteiden ympärillä spektrin. En aina, mutta silloin kun "pilkkuaktiviteetti" on huipussaan. Minulla on myös ylipainetta silmässä...saattaa olla toinen syyllinen ilmiöön. Tämä on silmälle vahingollinen tauti ilman hoitoa.
Ks. vastaukseni edelliselle; silmäni on tutkittu ja hyvät lasit on jatkuvassa käytössä.
Minullakin on joskus noita pigmenttihiukkasia näkökentässä, mutta ei ole tullut mieleenikään, että ne olisivat jotenkin syypäitä ilmiöön. Esim. ihmisen ympärillä näkyvä valokenttä on toisinaan niin laaja ja eläväinen, että ajatus optisesta harhasta tai pigmenttihukkasten aiheuttamasta näköhäiriöstä ei oikein tunnu osuvalta. Vaikeaksi menee tämä tulkinta nyt..
Tarvitsen sinua kokeisiini. Ota yhteys Huskinkautta ja kysy hullua neurista ja silmälasilääkäriä
Testaa silitysraudoilla pimeässä (johto irti ennen testiä).
Ihmisen näkösoluista on löydetty eräitä poikkeamia ja aika yleistä on esim. punaisten värien näkeminen eri tavalla kuin muut (osa siis näkee enemmän punaisten sävyjä kuin muut). Periaatteessa voisi ajatella että jokin reliktinä esiintyvä ominaisuus voisi laajentaa näön spektriä tavanomaista laajemmaksi. Linnut näkevät ainakin ultravioletin, mutta en muista miten infrapuna käyttäytyy eri lajeilla. Joka tapauksessa ominaisuuden olisi pitänyt esiintyä ennen kuin erkanimme tuota haaraa edustavista lajeista.
Vaikea sanoa, enkä oikein usko sähkökenttien vaikutukseen. Lähinnä vaikuttaa näön poikkeamalta tai sitten näkökeskuksen epätavalliselta toiminnalta.
olet hullu
Oon 12v tyttä ja nään ton valkoisen hohteen vai mikä nyt onkaan miksi nään sen?:o ja miten voisin parantaa näkemistäni että nään paljon selvemmin?