Apua viiltelyyn ja masennukseen?

Kerrot asiasta jollekin, hän kehottaa hakemaan apua. Soitat jonnekin, sieltä kehotetaan hakemaan apua.

Haetko sinä apua? Onko sinulla rohkeutta mennä kertomaan asioistasi ja sanoa "minä tarvitsen apua"?
Toivottavasti teillä on. Minulla ei ole.
7642
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Jos olet alaikäinen,sinut voidaan VIEDÄ hoitoon,mutta jos jo aikuinen,se ei olekkaan niin yksinkertaista.Jos ja kun pystyt kirjoittamaan tänne,uskon,että olet niin tosissasi,että ylität myös kynnyksen hakea apua ja ymmärrät olevasi avun tarpeessa.Tiedätkö mistä hakea ja miten toimia?Olet varmasti yksi niistä onnellisista joka pystytään pelastamaan,toivon todella niin.

Äänestä

Jos olet koululaisikäinen, hakeudu koulusi psykiatrille. Jos olet jossakin oppilaitoksessa, hakeudu oppilaitoksesi psykiatrille. Hakeudu todellakin psykiatrille, äläkä psykologille.
Jos olet jo aikuinen, hakeudu lääkärisi kautta psykiatrille.
Ymmärrät varmaan, että viiltely ei ole ihan "normaalia", eikä tervettä käyttäytymistä, vaan se on sairasta. Se on oire jostakin mielesi, ehkäpä tilapäisestä, sairastelusta. (Ehkäpä sairautsei nimi onkin depressio, kuten otsikossasi ilmaiset) Hankkiudu psykiatrille apua saamaan, jotta sairautesi selviää ja saat asianmukaista hoitoa. Jos jätät sairautesi hoitamatta, tulet oireilemaan muilla tavoin senkin jälkeen, kun viiltelysi loppuu.
Hoitamalla itsesi tulet kuntoon.

Äänestä
  • "Jos olet koululaisikäinen, hakeudu koulusi psykiatrille"

    Koulussa ei ole psykiatreja vaan koulupsykologeja.

    "Hakeudu todellakin psykiatrille, äläkä psykologille. "

    Outoa puhetta, koska usein psykologit pystyvät autttamaan paremmin kuin psykiatrit....toki riippuu vähän tapauksesta...

    Äänestä

Hei!
Olen 31 vuotias yksinhuoltajaäiti Kuopiosta.
En tiedä sinusta mitään, mutta jos haluat jakaa ajatuksiasi niin mielelläni niitä luen.
Olen elänyt itse vaikean lapsuuden ja nuoruuden, ja jos en muuta niin voisin olla vaikka "olkapää"
jos haluat?
Tämä on sinun kannalta varmasti turvallista, koska emme tunne toisiamme.
Mutta jos asioiden purkaminen sinua yhtään auttaa
niin se on hyvä asia.
-Tuula-

Äänestä

Aloitin tupakoinnin ja viinan juonnin 13 vuotiaana. 14 vuotiaana humalapäissäni viiltelin vasempaan käsivarteeni n. 10 syvää haavaa, jotka olisi pitänyt tikata. Jätin ne hoitamatta. 14 vuotiaana join joka viikonloppu. 15 vuotiaana minut tuomittiin ensimmäisen kerran rattijuoppoudesta. 16 vuotiaana pahoinpitelystä. 18 vuotiaana kahdesti rattijuoppoudesta, ja ampuma-aserikoksesta.21 vuotiaana jälleen rattijuoppudesta tuomio, ym. 22 vuotiaana toistaiseksi (toivottavasti ikuisesti) viimeinen tuomio rattijuopoudesta ja varkaudesta.

Amfetaminia ja hassista käytin ensi kerran 16 vuotiaaana. Olen kärsinyt koko elämäni masennuksesta, siis teini-iästä asti. Olen nyt 26v.

Isäni oli väkivaltainen juoppo, joka hakkasi äitiä.

Äänestä
  • Huomasin vahingossa mieltä askarruttavan kirjoituksesi...En tiedä miksi kerroit tarinasi- et kertonut mikä nykyinen elämäntilanteesi on ja oletko selviytynyt noista asioista. Oletko hakenut apua ja saanut? Itselläni on myös rankkoja lapsuuden kokemuksia takana ja parannellut 20 vuotta itseäni- nyt olen 35. Terapioista on ollut apua, mutta silti lapsuuden muistot tulevat fyysisinä tuntemuksina stressitilanteissa... On aina vaan yritettävä vakuuttaa itselle, ettei tuntemuksilla ole enää todellisuuspohjaa. Ihmismieli on kuitenkin nähtävästi sellainen, että se mikä on vahingoittunut joskus, niin sen kanssa saa tehdä työtä loppuelämänsä. Itselleni usko on antanut voimaa nousta pahimpien kriisien yli... Mutta ilman ystäviä en kuitenkaan olisi koskaan selvitynyt. Toivottavasti sinulla on hyviä tukijoita! Pidäthän huolta itsestäsi!

    Äänestä

Moi!!Mullakin ei ollut rohkeutta sanoa kellekään tai hakeman apua,mutta kerroin meijan maikalle ja hän sitten soiti sinne nuorisopsykiatorille ja varasi mulle ajan.käy nuorisoprykiatorilla ja sano hänellä sen jutun.Hän ymmärtä.Jos et kehta mennä suoran nuorisopsykiatorille niin sano opelle tai teijan koulun terkarille että halusit varata ajaan nuorisopsykiatorille,niin ope tai terkkari hoita homman.
Jos saan olla uteljas,miks sä oot masentunut tai viiltelet ittes??

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Goaway. kirjoitti:

Kerrot asiasta jollekin, hän kehottaa hakemaan apua. Soitat jonnekin, sieltä kehotetaan hakemaan apua.

Haetko sinä apua? Onko sinulla rohkeutta mennä kertomaan asioistasi ja sanoa "minä tarvitsen apua"?
Toivottavasti teillä on. Minulla ei ole.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu