Monet ovat sanoneet minua ihan normaalin näköiseksi, silti ihmiset katsovat oudosti ja vinoon. Monet nauravat. Muutama päin näköä sanonut rumaksi. Omaan äitiini en voi luottaa tässä asiassa, kun kysyin tietenkin hän omaa lastaan kehui. Ystäviltäni olen kysynyt, mutta kysymällä ei saa totuutta... Joskus itken ihan tosissani sydän särkyneenä... en voi mitään... kyyneleet silmissä vieläkin.
Miksi olen ruma?
Miksi olen ruma?
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitten kauniita? moni vain luulee itsestään liikoja.
eikä ulkonäölleen mitään voi. jokainen on oma itsensä. älykääpiöitä joka tapauksessa, jotka jotakuta nimittelee. itsekin tätä koin koulussa (eri syystä, mutta kuitenkin.)
Rumuuskin on niitä lähinnä katsojan omiin mielipiteisiin ja uskomuksiin perustuvia asioita, niinpä sinun olisi ensin vähän tarkemmin määriteltävä mitä tarkoitat rumuudella.
Itse totean joka kerta peiliin katsoessani, että olen maailman rumin nainen. Se on vaan se tieto siitä, miten arvoton on. Hirviö, ällöttävän ruma "ihminen".
Itsetuntoa tai -luottamusta ei ole, piileksin asunnossani ja käyn ihmisten ilmoilla vaan pakollisilla asioilla. Ja silloinkin tunnen muiden halveksivat katseet itsessäni.
Pahinta on, kun ei edes yksin ollessaan pysty rentoutumaan, kun oma olemus ahdistaa niin kovasti. Minussa ei ole mitään kaunista, tuskin edes sitä surullisen kuuluisaa "sisäistä kauneutta".
Haluaisin haihtua pois tästä maailmasta. :(
Ei se ulkonäkö kaikkea merkitse. Kyllä sellaistakin ihmistä voi rakastaa ihan oikeasti, joka ei täytä tämän sairaan yhteiskunnan "kauneuskäsityksiä" - ja se on minun mielestäni tärkeämpää, siis että vähemmän sen "kauneus"-standardin mukainen ihminen saa kokea itsensä hyväksytyksi. Sanon sen nyt suoraan, että minulle ei merkitse mitään, minkä näköinen ihminen on, jos ystävystymisestä puhutaan.
Aina niitä tyhjäpäitä löytyy, jotka arvottavat ihmiset vain ulkonäön mukaan - ja ne kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kaikki eivät onneksi tee niin, ja se kannattaa pitää mielessä, ja etsiä ystävikseen ihmisiä, jotka ovat valmiita hyväksymään sinut juuri sellaisena, kuin olet. Kauneuskäsitykset kun eivät kuitenkaan koskaan ole täysin objektiivisia, vaan ne vaihtelevat hyvin paljon eri ihmisten välillä.
Vielä minun pakko mainita exäni. Hän piti itseään - omien sanojensa mukaan - "hirveän näköisenä", ja totta on kyllä, ettei hän täytä tämän läpimädän yhteiskunnan yleisiä kauneusstandardeja. Mutta minä rakastin häntä siitä huolimatta, koska hän on muuten niin hieno ja miellyttävä ihminen. No, se juttu päättyi sitten kyllä muista syistä yhteisestä sopimuksesta - mutta minä rakastan häntä edelleen, ja ulkonäöstään huolimatta.
Muista siis, että ulkonäkö ei merkitse kaikkea - ei lähellekään. Tämä on niin kuluneen kuuloista, mutta se sisin on oikeasti se tärkein. Sieltä se todellinen kauneus löytyy, eikä siitä ulkoisesta, joka kuitenkin rapistuu iän myötä.