Luin Fred Adamsin kirjan "Elämää multiavaruudessa" ja kiinnostuin; siinä on uusi vastaus kysymykseen "missä ne kaikki ovat?"
Adamsin mukaan vesi voi kerääntyä vain planeetoille, jotka oat riittävän kaukana keskustähdestään. Meidän Aurinkomme kokoisilla tähdillä se tarkoittaa niin etäisiä planeettoja, että niillä ei puolestaan ole riittävästi kiviainesta.
Punaisilla kääpiöillä on todennäköisesti jään peittämiä kiviplaneettoja. Niille taas ei riitä tarpeeksi lämpöä keskustähdestään. Ei hätää; punaiset kääpiöt ovat hyvin pitkäikäisiä ja muuttuvat hitaasti sinisiksi kääpiöiksi, lämmittävät enemmän ja planeettojen jäät sulavat. Sen jälkeen näillä planeetoilla on kylliksi aikaa kehittää monimuotoista elämää, ennen kuin sininen kääpiö sammuu. Tosin me emme silloin enää ole täällä, meidän Aurinkomme on jo muuttunut punaiseksi jättiläiseksi ja syönyt meidät.
Mitä arvelette?
Adamsin mukaan vesi voi kerääntyä vain planeetoille, jotka oat riittävän kaukana keskustähdestään. Meidän Aurinkomme kokoisilla tähdillä se tarkoittaa niin etäisiä planeettoja, että niillä ei puolestaan ole riittävästi kiviainesta.
Punaisilla kääpiöillä on todennäköisesti jään peittämiä kiviplaneettoja. Niille taas ei riitä tarpeeksi lämpöä keskustähdestään. Ei hätää; punaiset kääpiöt ovat hyvin pitkäikäisiä ja muuttuvat hitaasti sinisiksi kääpiöiksi, lämmittävät enemmän ja planeettojen jäät sulavat. Sen jälkeen näillä planeetoilla on kylliksi aikaa kehittää monimuotoista elämää, ennen kuin sininen kääpiö sammuu. Tosin me emme silloin enää ole täällä, meidän Aurinkomme on jo muuttunut punaiseksi jättiläiseksi ja syönyt meidät.
Mitä arvelette?
Vastaukset 4
Vanhimmat
edelleen on, että ihminen on muuttanut kauemmas pois auringon läheisyydestä sitä mukaan kun se kuumenee ja näin ollen aurinko ei olisi syönyt ihmistä.
Maapallo on jo siinä vaiheessa hylätty, mahdollisesti myös Mars, jne. Viimekädessä värjöittelemme jollain keinotekoisella avaruusasemalla, sopivalla etäisyydellä auringosta. Tämän jälkeen on vielä mahdollisuus pärjätä avaruudessa suurella emoaluksella, joka tuottaa itse lämmön ja energian, esim. ydinreaktorilla. Aurinko on siis pullossa ja purkissa avaruusaseman uumenissa.
Toinen vaihtoehto aina on, että ihminen lajina kuolee sukupuuttoon ennen esitettyä kehitystä jostain syystä. Esimerkkinä tällaisesta kehityksestä ovat vaikkapa dinosaurukset.
Ja kolmas vaihtoehto on esittämsi "tyhmän" ihmisen malli, jossa hän on kykenemätön säätelemään ympäristöään ja poistumaan maapallolta ja tuhoutuisi auringon laajenemisen seurauksena. Itse kyllä veikkaisin kahta edellä esittämääni vaihtoehtoa, koska auringon laajenemiseen on niin tavattomasti aikaa. Ennen sitä joko häviämme taikka keksimme ratkaisun.
Huomenna joko sataa vettä, tai sitten ei sada.
...kertoo, että Adamsin hypoteesi ei pidä paikkaansa: http://www.avaruus.fi/ . Yhdeltä "kuumalta Jupiterilta" on löytynyt vesihöyryä.
Ja vastahan tässä muutama viikko sitten löytyi punaista kääpiötä kiertävä vähän Maata isompi planeetta, vieläpä elämälle sopivalta lämpövyöhykkeeltä. Juttu löytyy samaa sivua alaspäin selaamalla, ja herättihän se huomiota muuallakin mediassa.
Aina voi spekuloida, millaista elämää sellaisella planeetalla voi kehittyä. Yksi puute sellaisessa ympäristössä on: Koska niin suppeaa rataa kiertävä planeetta kääntää aina saman puolen emotähteensä päin, ei siellä ole minkäänlaisia vuoden- eikä vuorokaudenaikoja. Niin ollen on hyvin todennäköistä, ettei siellä mahdollisesti kehittyvillä olennoilla ole juuri minkäänlaista ajantajua. Mahtaako tuo olla niille minkäänlainen haitta?
Mitähän muuten tässä yhteydessä tarkoittaa termi "siniset kääpiöt"? Valkoiset kääpiöt ovat alkuvaiheessaan hyvin kuumia ja sinisiä, mutta elämää niiden ympäriltä ei sitten enää löydy.
Muutama vuosi sitten oli Sky & Telescopessa juttu, jossa pohdittiin elämän mahdollisuuksia punaisten kääpiöiden planeetoilla. En nyt yhtäkkiä löydä sitä juttua (pahvilaatikossa vintillä), mutta muistaakseni joku oli laskenut, että 0,1 Auringon massainen (?) tähti pysyy punaisena jättiläisenä jotain 6 miljardia vuotta ja sen valovoima on silloin samaa luokkaa kuin Auringolla nykyään. Käytännön havainnoilla tuota ei voi varmistaa, koska vanhinkaan tähti tuosta painoluokasta ei vielä ole poistunut Hertzsprung-Russellin diagrammin pääsarjasta.
Minusta tuntuu, että 4 miljardin vuoden päästä ei ole olemassa sellaista olentoa kuin ihminen - ei yksi eläinlaji varmaankaan voi selviytyä evoluution kamppailussa niin kauaa.