Olisi mielenkiintoista tietää, jos palstalla sattuu olemaan psykologeja?
Voiko psykologi uskoa Jumalaan?
crocoodiile
312140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kerrohan ensin, miksei psykologi voisi uskoa jumalaan? Eikö psykologi ole samanlainen ihminen kuin muutkin, jolla on samanlainen yksityiselämä kuin muillakin ihmisillä?
Ajattelin vain, kun psykologit tutkivat ihmisen mieltä, niin luulisi heidän hakevan selitystä myös siihen, miksi ihminen uskoo jumalaan.
vaikka toisaalta, luenhan minäkin biologiaa(evoluutioteoria mukana), ja uskon Jumalaan.
Itse vastasitkin tuohon kysymykseen... Usko ja tiede eivät sulje toisiaan pois, sillä eihän uskon asioita voi mitenkään liittää tieteeseen, ja toisin päin. Sehän se ero juuri on, että uskova ihminen USKOO jotain, joka ei vaikuta arkisesti ajateltuna kovinkaan todennäköiseltä. Jos vaikkapa Jumalan olemassaolosta saataisiin varmuus, niin ei tarvitsisi uskoa, eikö niin?
...että luonnontieteilijä uskoo Jumalaan. Usein juuri biologit, kemistit, diplomi-insinöörit yms. ovat kirkkoon kuuluvia ja uskovat yliluonnollisten toimijoiden olemassaoloon.
Kyllä sellainenkin ihminen voi uskoa Jumalaan. Jeesus sovitti meidät kaikki ihmissielut. Mutta psykiatria, psykologia, on vastoin Jumalaa. Psykiatrian "määritelmä" ihmisestä sanoo, että ihminen on korkeammantasoinen eläin, ja ihmisellä ei ole sielua! Jumalan sana sanoo, että Jumala loi ihmiset JA eläimet, ja Jumala teki ihmisestä ELÄVÄN SIELUN. Jeesus tuli pelastamaan ihmissielut.
(Suomen maallinen laki kieltää eläimiin sekaantumisen, joten kuinka psykiatria loukkaakaan meidän rakkaita aviopuolisojamme, joihin olemme yhtyneet - Siis jos olemme eläimiä :O )
Ok, vaihdetaan kysymyksen asettelua hieman, eli kuinka moni palstan psykologeista/psykologiaa opisekelevista uskoo Jumalaan? Olisi mielenkiintoista tietää?
Kiitos jo etukäteen!
Olen pyrkinyt opiskelemaan psykologiaa yliopistoon ja päättänyt vielä joskus päästäkin sinne.:) Avoimessa yliopistossa olen suorittanut psykologian perusopinnot ja suoritan varmaan vielä tulevaisuudessa lisää opintoja avoimessa jos en tänä vuonna pääse opiskelemaan.:)
Olen itse pohtinut esittämääsi kysymystä aiemmin. Minulle usko Jumalaan on tullut kodin kautta; äitini on helluntailainen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että omaksuisin kritiikittä äitini näkemykset Raamatusta, uskosta ja Jumalasta, vaan pyrin pohtimaan asioita.
Jossain vaiheessa mietin, voiko tiedettä opiskeleva uskoa Jumalaan, tai ainakaan sanoa sitä ääneen. Jos myöntää uskovansa Jumalaan, leimataanko haihattelijaksi tms.
Tulin siihen tulokseen, että tiede ja uskonto eivät ole ristiriidassa. Jos uskon alkuräjähdykseen ja evoluutioon, uskon vastauksiin kysymykseen "miten?". Ne eivät kuitenkaan vastaa kysymykseen "miksi?". Miksi-kysymykseen ateisti vastaa "sattumalta" ja että alkuräjähdyksessä tarvittava energia vain syntyi itsekseen universumissa. Jumalaan uskova voi ajatella, että alkuräjähdys ja evoluutio olivat Jumalan aikaansaamia asioita. Näenkin uskon eräänlaisena valintana; olen valinnut uskoa siihen, että esim. alkuräjähdyksessä tarvittava energiamäärä tuli Jumalasta, ei itsekseen. Tämä valinta ei ole mitenkään ristiriidassa tieteen tulosten kanssa.
Esimerkiksi tutkijalla yleensä on ja tulisikin olla eettisiä näkemyksiä ainakin tutkimuksen teosta. Ne voivat pohjautua esimerkiksi kristinuskoon tai humanismiin tai johonkin muuhun uskontoon. Etiikalla kun on usein perusta jossakin aatteessa (ei tietenkään aina). Tosin etiikalla ja moraalilla on ilmeisesti myös perusta neurobiologiassa; (esim. aivojen peilineuronit voivat olla osa empatiakyvyn ja sitä kautta etiikan perustaa). Tiedettä pitää kuitenkin tehdä mahdollisimman arvovapaasti ja puolueettomasti, siis ei niin, että pyrkii saamaan tietyntyyppisiä tuloksia. Ainakaan kristinuskon Jumalalla ei ole mitään totuuden etsintää vastaan; päinvastoin, osa Raamatun sanomaa on totuuden vilpitön etsintä. Jos Jumala on olemassa, tieteen tulokset eivät hänen olemassaoloaan syö. On turha pelätä sitä, että vilpitön tieteenteko romuttaisi uskon.
On myös mahdollista tarkastella tätä kysymystä filosofisena kysymyksenä. Eräs tapa ajatella on se, että uskonto ja tiede käsittelevät ontologialtaan erilaisia kysymyksiä, ja niiden paradigmat ovat ainakin jossain määrin yhteismitattomia, eikä niitä sen takia voi suoraan verrata tai arvioida kumpaakaan ajattelutapaa toisen kautta.
Mm. suomalainen psykologian professori Markku Ojanen uskoo Jumalaan. Hänellä on nettisivut joissa hän kertoo myös ajatuksistaan uskosta. Käy siellä jos kiinnostaa. Sivun löydät laittamalla vaikka googleen hakusanaksi Markku Ojanen. En muista osoitetta ulkoa.:)
olen pohtinut hyvin paljon uskon asioita viime vuosina, lukiessani psykologiaa yliopistossa. kaikki on hyvin teoreettista, tiedettä, ja suhtautuminen koko psykologiaan tieteenä on minulla hyvinkin ambivalenttista.
uskon jumalaan. kuten edellinen kirjoittaja sanoi, alkuräjähdys ja evoluutio on LÄHTÖISIN JUMALASTA. En kiellä evoluutioteoriaa, darwin fiksuna sen älysi ensimmäisenä. eikä darwinkaan tietääkseni kieltänyt jumalan olemassaoloa?
Uskon syvästi ja koko sydämestäni, että kaikki mitä tässä universumissa tapahtuu, on Jumalasta lähtöisin. Ja Saatanasta.
Ihmiset tekee valintoja. Teot ovat seurauksia valinnoista, useimmiten. Ja, Jumala on niin rakkaudellinen että antoi meille viisauden ja valinnan mahdollisuuden. Siksi maailma on paha - koska me ihmiset valitsemme väärin asioita!
Noniin, meniköhän plaaplaaksi :)
On se kyllä surullista huomata, että tulevan psykologin (jos totta) kriittinen ajattelu on sillä tasolla, että sitä ei ole. Täysin mielivaltaisia oletuksia (Jumalasta ja Saatanasta)perustuen pelkkään mielikuvitukseen sekä sokeaan uskoon. Rakennatko uskosi joidenkin perusteltavissa olevien taustaoletusten varaan (esim. "...näistä olosuhteista seuraa, että mikään olio ei voi olla olemassa muutoin kuin Jumalan luomana" tai jotain muuta vastaavaa) vai luotko mielikuvituksesi avulla maailmasta mukavan merkityksellisen ja turvallisen paikan ja havaitset sitten sen lainalaisuuksien sopivan henkilökohtaiseen fantasiaasi? Toivottavasti et tee tiedettä samalla tavalla. Miksi omien uskomustesi kyseenalaistaminen ei ole mahdollista? Olisi varmaan paikallaan pohtia myös niitä tekijöitä, mitkä ovat saaneet aikaan erilaisia uskomuksia ja miten osa niistä on päätynyt sinun todellisuuden tulkinnaksesi.
ettei sillä oikeasti tarvitse ole väliä tällä maan päällä, onko Jumalaa olemassa vai ei. Sillä kyllä on merkitystä moneen asiaan, uskooko. Usko on mahtava asia ja voima, jos sellainen on. Ja usko on juuri sitä mitä se on. Uskoa. Ei tiedettä. Tämänkin olen oikeastaan vasta opppinut hyväksymään. Ikävä kyllä oma uskoni Jumalaan on aina vaan enemmän hiipumaan päin. Rukoilen silti paljon, ja puhun "Jumalalle", sillä oikeastaan se on puhetta itselle. Varsinkin kristinuskossa on niin paljon järkeä, että sen oppien mukaan, jos nyt ajatellaan ihan perusajatuksia, on hyvä elää jokaisen, tekee sen sitten uskonsa takia tai ihan vain itsensä parasta ajatellen.
Että näin lyhyesti kommentoin.
T: Kaikesta elämästä ja maailman lainalaisuuksista kiinnostunut psykologi, joka ei näe suurta ongelmaa uskonasioiden ja tieteen yhdistämisessä.
miksi ihmisen tarvitsee ylipäätään rakentaa kuvitelma toimiamme seuraavasta ja arvioivasta jumalasta, joka sitten palkitsee hyvät teot ja jeesuksen tunnustamisen taivaspaikalla ja tuomitsee pakanat helvetin liekkeihin. Lause "usko on uskoa" on yleinen argumentti uskovaisten keskuudessa, mutta ihmettelen edelleen miksi uskon perusteita ei sovi kyseenalaistaa. Kyllähän ihminen pohtii myös käytännön toimiensa syitä ja niiden suhdetta ympäröivään maailmaan. Ihmiset eivät sokeassa uskossaan kykene omaan ajatteluun vaan rakentavat turvallisuuden tunteen nojaamalla toisten valmiiksi muovaamaan oppijärjestelmään ja omaksuvat sen sisällön totuutena. Mielestäni kypsä ihminen kykenee hyväksymään myös maailmaan kuuluvan epävarmuuden ja hyväksymään sen tosiasian, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta. Toisaalta on inhimillistä täyttää näiden vaikeiden kysymysten jättämä epävarmuus henkilökohtaisella fantasialla ja löytää oman olemisen varmuus jonkin ulkoisen huolehtijan suuremmasta suunnitelmasta. Olisi kuitenkin samalla myös hyvä ymmärtää, että tällä uskolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa (paitsi oman kuvitellun) ja ottaa vastuu omasta elämästään. Ihmisen tulisi kyetä itsenäiseen ajatteluun ja muodostamaan omat moraalisääntönsä suhteessa yhteisön tapoihin ja lakeihin. Minulle kenenkään usko ei sinällään ole ongelma, mutta kriitisen ajattelun puute ja sokea heittäytyminen mielivaltaisten kuvitelmien valtaan jaksaa kyllä ihmetyttää. Toki tieteentekijä voi pitää uskonsa tiukasti erillään tieteellisistä näkemyksistään, mutta esimerkiksi psykologin asiakastyössä tai tutkimustyössä on ongelmallista jos näkee maailman ihan oikeasti jumalan ja saatanan temmellyskenttänä :). Itse olisin taipuvainen korostamaan ihmisen oman elämän olosuhteita, luoteenpiirteitä, kasvatusta ja valintoja, joissa en näe pienintä hitustakaan jumalallista tai saatanallista johdatusta.
T: Totuuden ystävä
Niin, kirjoitin vain tuon yhden kommentin, johon kommentoit. En tiedä luulitkokaan niin, mutta selvensin nyt kuitenkin, koska tuntui ettei omaa sanomistani ollut ihan ymmärretty.
Olen samaa mieltä kanssasi tuosta kriittisyydestä ja omien aivojen käytöstä. Siitä aina "paasaan". Mutta olen myös oivaltanut, miten uskon voi valita (enkä nyt tarkoita uskontoa tai edes pelkästään uskoa jumalaan tms.), vaan sitä, että jos ihmistä auttaa uskoa esim. ikuiseen rakkauteen tai ihmisten hyvyyteen, jotka ovat sellaisia asioita, joihin ei oikeastaan tieteen avulla pystytä vastaamaan, voi olla hyvin rationaalisesti perusteltua vain päättää uskoa niihin, jos ne tekevät elämästä helpompaa. Kun meille, jopa meille kriittisimmille skepptikoille on kerran sellainen hieno ominaisuus muodostunut :).
Olen nimittäin itse luonteeltani ollut turhankin taipuvainen aina etsimään sitä jotain "objektiivista" totuutta, vaikka elämisen kannalta on usein järkevämpää hyväksyä epätietoisuus joistain asioista, ja jopa uskoa vastoin kokemuksiaan jossain määrin. Tätähän optimistiset ihmiset nimenomaan tekevät! Ja varsinkin psykologian asiakastyössä (no, sitä on tietysti kovin monenlaista) olennainen osa kuitenkin on usein sitä, että ihmisten kanssa etsitään kullekin parhaita tapoja elää ja katsoa maailmaa. Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa! Psykologia on siitä upea tiede, että vaikka tieteen tekeminen noudattaa erittäin tarkkoja sääntöjä, käytännön sovelluksessa jokaisen on paitsi tiedettävä paljon ihmisen lainalaisuuksista, myös osattava nähdä ja heijastella kaikenlaisia, hyvin subjektiivisiakin rajapintoja, ja hyväksyttävä se, että koska tutkimuskohteena on niinkin mahdottoman monimutkainen ilmiö kuin ihmisen elämä, yksioikoisia ratkaisuja ei ole.
Ymmärsin kyllä, mutta viittasin samalla myös aiemmassa keskustelussa esiin nousseisiin ajatuksiin ja pohdin sitten yleisesti uskon perusteita. Keskeinen ajatukseni oli nimenomaan uskon ja uskomusten kriittinen tarkastelu ja sokean, auktoriteetteihin nojaavan uskon kyseenalaistaminen. En kaipaa matemaattista laskukaavaa rakkaudelle tai ystävyyden neurofysiologista karttaa (vaikka ne mielenkiintoisia olisivatkin :) ) vaan tähdennän juuri tuota mitä sanoit rationaalisista, toimivista uskomuksista. Voi olla täysin perusteltua uskoa ihmisten hyvyyteen ja havaita se vielä todeksi omissa ihmissuhteissaan, yksittäisistä pettymyksistä huolimatta. Mielestäni persoonallisen jumalan rationaaliset perustelut ovat melko vähissä, mutta toisaalta jos joku tuntee tarvitsevansa sellaisen oletuksen elämälleen tunteakseen turvaa niin ei se minua haittaa. Surullista on kuitenkin samojen oppijärjestelmien aiheuttamat ahdistukset ja pelot, jotka liittyvät kuolemanjälkeiseen rangaistukseen tai muuhun vastaavaan. On myös ikävää jos ihmisen moraalisen toiminnan motiivit ja maailmankatsomus rakentuvat pelon piiskaamana. Olen samaa mieltä kanssasi psykologian asiakastyön ja tieteen tekemisen luonteesta. Kommentillani viittasin "tulevan psykologin" ajatukseen, että "kaikki on lähtöisin jumalasta ja saatanasta". Mielestäni tälläinen maailmankatsomus on kyseenalainen myös näiden subjektiivisten rajapintojen tarkasteluun, vaikka perimmäistä todellisuutta ei tavoiteltaisikaan. En luonnollisestikaan tarkoita, että psykologin pitäisi pyrkiä kriittisellä ajattelulla ja omilla näkemyksillään murskaamaan asiakkaan uskomukset ja todistamaan nokkelalla päättelyllään niiden epäloogisuus, vaan sitä, että äärimmäisen vahva sitoutuminen uskonnollisiin näkemyksiin ei edistä omaa ajattelua ja avoimuutta, joita molempia psykologin työssä tarvitaan. Edellisen kommenttini tarkoitus ei siis ollut hyökätä sinua vastaan, vaikka jatkoinkin viestiketjua suoraan sinun viestiisi. Halusin vaan jatkaa aiheesta ja kommentoida myös aiempia näkemyksiä. Pahoittelen sekaannusta. :)
Jos uskoo evoluutioteoriaan, mutta myös Jumalaan, niin se ei ole kristinuskoa.
Olen miettinyt näitä jumalajuttuja todella paljon viime vuosina minäkin, ja yrittänyt löytää uskon, mutta mitä enemmän mietin, sitä varmempi olen, että jumalaa ei ole olemassa. Liian paljon ristiriitoja. Esim. tällainen ajatus tuli mieleeni tuosta mainitsemastasi vapaasta tahdosta: jos jumala on kaikkivoipa, se tarkoittaa sitä, että hän näkee myös tulevaisuuteen. Se taas tarkoittaa sitä, että tulevaisuus tiedetään ennalta, eli ihmisillä on kohtalo. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että ihmisillä ei ole vapaata tahtoa. Sitä paitsi: mistä jumala on lähtöisin? Kuka hänet on luonut? Jos hän pystyy mihin tahansa, niin miksi maailma ja elämä ovat niin epätäydellisiä?
Eräässä dokumentissa uskova nainen sairastui pahasti, minkä jälkeen hänelle jouduttiin tekemään operaatio, jossa hänen elintoiminnot lakkautettiin puoleksi tunniksi. Sydän ei lyönyt silloin, veri ei kiertänyt, aivosähkökäyrä näytti toimintojen loppuneen. Hän oli siis kuollut tuon puoli tuntia. Leikkauksen jälkeen hän ei enää uskonut jumalaan. Tila oli ollut samanlainen (yllätys, yllätys) kuin ennen syntymää tai syvässä tajuttomuudessa, eli ei minkäänlainen. Jos jumala hallitsee elämää, niin miksi tuo tapahtuma? Halusiko hän kenties, että nainen menettää uskonsa?
Tulevana psykologina varmasti tiedät, että monet käyttäytyvät "syntisesti" jo ihan puhtaasti sen takia, että heidän geeniperintänsä on tietynlainen (ja esim. otsalohkon vajaatoiminnan takia vaikea kontrolloida impulsseja). Eikö olisi jumalalta hiukkasen kohtuutonta luoda ihminen jo valmiiksi syntymästään saakka helvettiin tuomittuna? Ja missä ihmeessä menee raja syntisten ja ei-synnittömien ihmisten välillä? Kaikki ihmiset nimittäin tekevät ja ajattelevat kaikennäköisiä juttuja.. Nyt siis puhun kristinuskosta, en tiedä uskotko sinä kristinuskon jumalaan.
Tosin, silloin kun ajattelen näitä juttuja (elämää , maailmankaikkeutta), en voi muuta kuin olla äärimmäisen ällistynyt. Mutta se, että tätä kaikkea on vaikea ymmärtää, ei tarkoita sitä, että sen pakko olla jonkun henkiolennon luomaa. Totuus on, että mistään yliluonnollisesta ei ole YHTÄÄN todistetta.
Todella vaikeita, sen myöntää varmasti jokainen.
Vapaa tahto, hmm?
Uskon että ihmisellä on sellainen. OLen siis kristitty, ja uskon että ihminen on Jumalan kuva, eli ihmisellä on vain pieni ripaus ja käsitys siitä miten Jumala "ajattelee". Tämä kaikki muu mitä Jumalassa on, on selvittämätöntä, jota me emme voi tajuta. Ateismi-palstalla kun mainitsin tuosta, että emme voi käsittää tätä Jumalan muita 'ominaisuuksia', sain heti lähes tulikuumaa siirappia niskaani: "Miten Jumalassa voi olla sellaista mitä meissä ei ole??!?!?!". Mutta kun vain voi olla. "Miten voit väittää olevan jotain mitä et tiedä edes mitä se on?!". Tiedänhän minä. Tiedän että se on sitä mitä me emme voi käsittää. Tämän jälkeen minut pakotettiin kertomaan, mitä tämä 'asia jota me emme voi käsittää' on. No, se asia on se, että se on semmoinen asia jota me emme voi käsittää. Se on määritelmistä kaikista selvin. Jostain syystä ateistit eivät suostuneet nielemään tätä, he uskoisivat Jumalaan vain, jos Jumala olisi sellainen jota he voisivat sataprosenttisesti ymmärtää.
Käsite 'epätäydellisyys' on suhteellista. Mitä on sitten 'täydellisyys'?
Loppuun totean; jos nyt kyseenalaistamaan pitää ruveta kaikkea, niin minkä ihmeen takia ei kyseenalaisteta kyseenalaistamista? Miksi siis kaikki pitää kyseenalaistaa?
Minä uskon Jumalaan, mutta en usko Raamattuun kirjaimellisesti. Raamattu on ihmisten käsialaa ja aikansa mukaista tulkintaa. Vertauskuvallista ja osittain vääristynyttä tarinaa.
En sitten tiedä, ehkä en ole kristitty...? Vaikka ajattelin olevani.
"Jos uskoo evoluutioteoriaan, mutta myös Jumalaan, niin se ei ole kristinuskoa."
Perustele.
Raamatun mukaan Jumala loi maailman. Varsinaisesta prosessista ei ole tarkkoja tietoja.
Viestisi ei ollut minulle, mutta vastaan muutamiin kohtiin.
"On se kyllä surullista huomata, että tulevan psykologin (jos totta) kriittinen ajattelu on sillä tasolla, että sitä ei ole."
Eli siitä, että henkilö uskoo Jumalaan, voidaan vetää se johtopäätös, että henkilö ei osaa ajatella mitään kriittisesti? Onkohan tämä oletus nyt looginen?
"Täysin mielivaltaisia oletuksia (Jumalasta ja Saatanasta)perustuen pelkkään mielikuvitukseen sekä sokeaan uskoon."
Eli jos ihmisellä on mielikuvitusta, hän ei voi tehdä hyvää tiedettä.;D
Miksi nimenomaan usko on sokeaa? Mielestäni se on hokema, joka tulisi perustella tarkemmin. On myös tavallaan sokeaa uskoa siihen, että vain uskonvastainen ajattelu on kriittistä ja uskominen sokeaa. Yhtä hyvin voisi sanoa, että on ongelmallisesti lajikeskeistä uskoa, että ihminen on universumin älyllisin olento. Tämä on myös kriittistä ajattelua. En itse usko esim. ufoihin, kummituksiin yms. paranormaaleihin ilmiöihin, mutta ymmärrän, että tämä on ihmiskeskeinen ajatus.
"luotko mielikuvituksesi avulla maailmasta mukavan merkityksellisen ja turvallisen paikan ja havaitset sitten sen lainalaisuuksien sopivan henkilökohtaiseen fantasiaasi"
Suurin osa ihmisistä pyrkii luomaan maailmastaan merkityksellisen, turvallisen ja mielekkään ainakin jollakin tavalla. Sitäpaitsi uskonnottomuuskin voi olla turvallisuuden tunteen lähde.
"Miksi omien uskomustesi kyseenalaistaminen ei ole mahdollista?"
Kyseenalaistatko myös itse omia näkemyksiäsi?
Ei minulle ainakaan ole ongelma pohtia saman pään sisällä tieteen teorioita ja uskonnollisia kysymyksiä. Tiede ja usko käsittelevät ontologisesti eri asioita, eikä niiden viitekehyksiä tarvitse vertailla. Tieteen tekemiselle on eri kriteerit kuin uskonnolle, eikä näiden asioiden erottelu ole mielestäni ongelma.
Psykiatria puhuu "lukihäiriöstä" ym valheellisista "sairauksista", mutta lieneekö sinulla sitten uskontohäiriö eli osaamattomuus uskoa. Sitähän nämä niin sanotut häiriöt ovat: huono lukutaito yms, jopa matematiikkahäiriö, joka on jo nimityksenä aivan naurettava.
Sitä paitsi Jumala antaa uskon. Mutta sitä voi myös itse pyytää.
Kaikki, mitä tunnut kaipaavan ja uskot puuttuvan uskovilta, löytyy nimenomaan Jumalan yhteydessä. Se on sekä todellisuudentajuista että myös lepoa ja yhteyttä tämän kaiken ulkopuolella. Ihmiset, jotka haluavat hallita ja käyttää oman mielensä valtaa, kieltävät uskon siksi, että sitä he eivät voi hallita. Jumala ja usko Jumalaan on aina enemmän kuin mikään ihmisoppi. Se on psykistrien ja psykologienkin pakko myöntää. Ja Jumala rakastaa myös heitä palavasti, kaikkia ihmisiä!
Tuot esille hyvin selkeästi sen, että nimenomaan psykologia on tarkasta määriteltyä ja ohjailtua! Missä on SINUN oma ajattelukykysi? Tai siis kyky on varmasti, mutta käytätkö sen tuon kaltaisen opin toteuttamiseen? Se ei edistä elämää ja terveyttä, sitä vastoin elävän Jumalan sana ja usko edistävät.
Psykiatria ja psykologia KÄYTTÄÄ uskoa houkutellakseen ja tarkastellakseen ihmistä, mutta se on alhaista. Muistakoot, että kyllä Jumala joka elämämme hetki näkee ja tutkii meitä jokaista, ja sitä ei tarvitse pelätä niin kuin vahingoittavia psykiatrisia ja psykologisia touhuja.
Et huomaa yliluonnollista. Myös se maailma on todellinen. Meidän ei tarvitse pelätä Jumalan tähden sitä.
En ole psykologi, mutta voin sen verran kommentoida että ihan kuka ihminen tahansa voi tulla uskoon, eli toisin sanoen kyllä voi.
Aivan oikein, koska se on Jumalan teko! Kiitos Hänelle.
Tottakai voi, ei usko vähennä sitä, että voi tehdä havaintojaihmisen toiminnasta eikä se vähennä istä, että voi tahdä tieteellistä tutkimusta. Usko ei ole asia, jota oikeasti uskova edes haluaa käsitellä tieteellisenä ristiriitana, se on asia, josta saa voimaa. Itse en edes yritä tulkita sitä onko uskoni ristiriidassa työni kanssa, enemmänkin ne tukevat toisiaan.
Ikävä, että käytät Jumalan voimaa psykiatriseen toimintaan. Psykiatria tuhoaa, ei paranna. Kaikkea ei voi sovittaa yhteen, vaikka haluaisi kuinka.
Kuka tahansa kaikissa rehellisissä ammateissa voi uskoa elävään kolmiyhteiseen Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä luonnossa ja ihmiskunnan historiassa, mutta erityisesti Raamatussa ja Pojassaan Yeshuassa.
Nimim. est-ethic mainitsi jo esimerkkinä kristityistä psykologeista Markku Ojasen. Tässä lisää vain muutama nimi, joita voi samoin hyvin hakea verkosta – ja löytyy: Salme Blomster, Marjo Kankkonen, Mirja Sinkkonen, Pirkko Viherkoski. Heidän ammatillisesti päteviä, mutta samalla kristilliseen arvopohjaan perustuvia vastauksiaan kyselijöille on julkaistu vuosien ajan kristillisissä lehdissä (Askel, Sana jne.) ym. foorumeilla.
Kristityksi voi myös kääntyä jo, vaikka toimii epärehellisessä ja epävanhurskaassa, jopa jumalattomassa ’ammatissa’ (esim. huume- ja asekauppiaat, ihmiskauppiaat, pornobisneksessä toimivat, prostituoidut, parittajat, kyseenalaisten lääkkeitten, tupakan ja viinan toimittajat, moraalittoman rihkaman, viihteen ja pelimateriaalin tuottajat, huijaritehtailijat, tyhjänmyyjät, ammattivarkaat, palkkamurhaajat, IT-rikolliset yms.).
Mutta Kristuksen tunnustamisen jälkeen ei voi pitkään jatkaa epävanhurskaassa ’ammatissa’ ilman, että on sovittamattomassa ristiriidassa totuuden ja vanhurskauden kanssa ja kaatuu tinkimättömään tuomioon.
Muista, että Jumala on pyhä eikä salli pilkata itseään – ei varsinkaan sillä, että Pyhän Hengen temppeliä käytetään Perkeleen palvelukseen. Se, joka tunnustaa syntinsä ja kääntyy sen tieltä pois, saa armon, koska Yeshuan veriuhri Golgatalla riittää sovinnoksi miljardien Jumalan kuvien (ihmisten) edestä, mutta jumalattoman ja kääntymättömän tie päätyy ikuiseen pimeyteen ja turmioon.
En ole ehtinyt vielä käsitellä ao. teemaa omilla sivuillani, mutta teen sen, kun ehdin – ja sinä, uskova sisar ja veli, edistät esirukouksillasi lopunajallista evankeliumin julistamista todistukseksi vielä monille tässä tuhon ja kaaoksen partaalla hoippuvassa maailmassa.
Kunnia yksin Jumalan Pojalle! Häpeä kaikille valehtelijoille ja vanhurskauden vihollisille! Pelastus jokaiselle, joka kuulee Jumalan Pojan äänen!
Niin, psykiatrikin voi kääntyä pahoilta teiltänsä tekemään hyvää!
Jotkut sillä alalla toimineen ovat OMANTUNNON syistä luopuneet "ammatistaan". Kiitosaihe!
Psykologia, psykiatria ja Jumala, Jeesus, ovat kuin päivä ja yö, pimeys ja valkeus!
Jeesus toi ihmisille elämän ja valkeuden, psykiatria, psykologia toi pimeyden ja sairauden (pahan ja haisevan hengen).