Tää kuuluisi varmaankin äiti/isä osastolle, mutta kokeillaaan nyt täällä kuitenkin.
Eli kysymys kuuluu: "Millaisia kokemuksia on n.8-12 vuotiaiden poikien pyöräkäyttäytymisestä" -eli miten on lastenne pyörät ovat kestäneet käytössä. Meillä 3 "romua" takapihalla. osia irtoilee tai niitä pitää irrottaa kun kuulemma rämisee, kumit jarruteltu sileiksi jne..
Onko nykyajan pyörät vaan niin heikkoa laatua vai onko tosiaan vikaa käyttäjässä??
Eli kysymys kuuluu: "Millaisia kokemuksia on n.8-12 vuotiaiden poikien pyöräkäyttäytymisestä" -eli miten on lastenne pyörät ovat kestäneet käytössä. Meillä 3 "romua" takapihalla. osia irtoilee tai niitä pitää irrottaa kun kuulemma rämisee, kumit jarruteltu sileiksi jne..
Onko nykyajan pyörät vaan niin heikkoa laatua vai onko tosiaan vikaa käyttäjässä??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun lapsilla on kestäneet pyörät ihan ok.
Meillä on sellainen kulttuuri kaikenlaisten harrastus- ja käyttövälineiden kanssa että jos rikot, korjaat kanssa. Se antaa kummasti motivaatiota pitää fillaristakin huolta kun tietää että rikotun renkaan joutuu itse vaihtamaan. Ja jos ei vaihda, on ilman pyörää sitten.
Tiedän, tämä kuullostaa useimmista kamalalta, kuinka lapsilta voi tuollaista vaatia? Ihan hyvin. Köyhän ei ole vara ostaa halpaa ja sitten kun jotain on hankittu se pidetään käyttökunnossa. Muuten ollaan ilman. Helppoa ja lapsikin ymmärtää.
Eli kun seuraavan kerran jokin osa rämisee, opasta sen kiinnittämiseen eikä pois ottamiseen. Ja ota pois käytöstä sellaiset pyörät joilla ei ole turvallista ajaa. Niin ja ketjut pois sellaiselta joka lähtee ilman kypärää. Se on ehdoton sääntö tuon ikäisten vipeltäjien kanssa, että itseä ei ehdointahdoin särjetä.
tuon ikäisillä kestä metrinen ratakiskonpätkäkään päivää pidempään...jos eivät saa rikki niin hukkaavat ;)
Eivaisoikeesti laadukkaita (lue: kestäviä) nuorisopyöriä on todella hankala saada. Markettivärkit kestävät tuunausta ja hyppyricrossia todella huonosti ja lopputuloksena onkin kasa romuja siellä nurkan takana.
Sisareni hankki pojalleen (8v) täysjoustofillarin ja minä haukuin hulluksi. Tämä puolusteli, että eipä tarvitse pojan hävetä kulkupeliään koulussa ja kavereiden kesken. No alle kuukauden takavaihtaja oli paskana ja muutakin renkkaa oli siellä täällä...ja poika ajeli mieluummin vanhalla pikkupyörällään.
Sain ylipuhuttua hankkimaan napavaihteisen suht tavallisen nuorisopyörän ja se on toistaiseksi vielä ehjänä.
Summaten: Laadukkaita nuortenfillareita on vaikea löytää ja markettivärkit renkkaavat eivätkä kestä muutenkaan nuorison hurjaa menoa. Hanki siis piltille mahdollisimman yksinkertainen menopeli jossa ne renkkaavat kohteet on minimoitu.
No johan lohdutti kummasti, kiitos! Kiva tietää ettei oma poitsu ole ainoa pyörän romuttaja. Kaikki lähipiirissämme eivät oikein ymmärrä romun määrää. Vetoavat että kyllä heillä ennen pyörät kesti. No, vanhat helkamat olivatkin vähän toista. Oma vanha helkamakin 25 vuoden takaa palvelee mökkipyöränä vielä todella hyvin. eipä ole poikani sitä romuksi saanut.. vielä ainakaan =) Minkä merkkinen on muuten se siskosi pojan napavaihteinen??
minulla kun on tämä VADE...eli varhaisdementia...en tosiaankaan muista merkkiä. Hyvä arvaus voisi olla Cresent. Sekin vain siksi, että omat tiefillarini ovat aina olleet cressuja. Selvitämpä merkin ja mallin ja vastaan kun palaan lomareissultani.
se on. Titania Monaco noin koko nimeltään. Menevän näköinen värkki mutta nyt on kuulemma alkanut etujousituksen stefasta (tiiviste) valskaan hieman. Muuten toimii hienosti.
pistetään pyörä mieleen...
mukavaa loppukesää!!