Aika ikävä ongelma. Olen vihdoinki löytäny ihanan miehen piiitkän sinkkuilun jälkeen. Olen rakastunut häneen.
Vielä parisen viikkoa sitten olin ihan varma että nyt on se oikea löytynyt.. Mutta nyt mulla on alkanut tulemaan sellasia tunteita että ei tämä tuu jatkuun kauaa ja välillä ärsyttää koko ajatus hänestä. Mutta silti tunnen rakkautta häntä kohtaan.
Sinkkuaikani ei ollut kivaa aikaa. Sain kokea paljon pettymyksiä ja hyväksikäyttöä. Nyt kun tämän miehen kanssa tavattiin oli niin ihana tunne, kun joku oikeasti välitti ja välittää ja rakastaa ja itse pystyy tuntemaan samoin. Olemme puhuneet yhteenmuutosta, mutta kun asia otettiin pöydälle ihan kunnolla, menin paniikkiin ja päässä alko pyöriä ja huipata.
Onko tämä sitoutumiskammoa vai mitämitä.. Kun en edes tykkää olla sinkkuna. ahistaa!
Vielä parisen viikkoa sitten olin ihan varma että nyt on se oikea löytynyt.. Mutta nyt mulla on alkanut tulemaan sellasia tunteita että ei tämä tuu jatkuun kauaa ja välillä ärsyttää koko ajatus hänestä. Mutta silti tunnen rakkautta häntä kohtaan.
Sinkkuaikani ei ollut kivaa aikaa. Sain kokea paljon pettymyksiä ja hyväksikäyttöä. Nyt kun tämän miehen kanssa tavattiin oli niin ihana tunne, kun joku oikeasti välitti ja välittää ja rakastaa ja itse pystyy tuntemaan samoin. Olemme puhuneet yhteenmuutosta, mutta kun asia otettiin pöydälle ihan kunnolla, menin paniikkiin ja päässä alko pyöriä ja huipata.
Onko tämä sitoutumiskammoa vai mitämitä.. Kun en edes tykkää olla sinkkuna. ahistaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puolikyynistä pikkupohdintaa peniksenkantajalta näin aamuyöstä...
Yksi asia mitä en tule ikinä ymmärtämään on se että nainen on mielstään täysin varma että on rakastunut, mutta silti ilmaisee itseään kuin haluaisi juosta ja lujaa... Tuntuu ilmenevän juuri sellaisten miesten kanssa joiden kanssa elämässä ei ole mitään "draamaa"... Toinen ääripää esiintymälle on hakkaavat nersistit jne. Olen alkanut muodostamaan ajatusta siitä että nainen on "oikeasti" onnellinen kun on rkastunut mieheen jonka kanssa on "sopiva" määrä draamaa että "parisuhdetaidot" saavat lentotunteja ja ompeluseurassa riittää puheenaiheita...
Takaisin asiaan... Huonolla elämänkokemuksella näksin tilanteen näin:
* "Kiltti mies syndrooma"... Pelimiesten ja petetyksi tulemisen jälkeen tulee aina kiltin miehen vuoro. Eli ripustaudutaan edellisen vastakohtaan... Tärkeimpinä ominaisuuksina "arvostaa minua" ja "ei ikinä pettäisi minua"... ym. kivoja ominaisuuksia.... mutta ne ei ole niitä "jalat alta", kipinöivä kemia tyylisiä tekijöitä... Eli jonkin ajan päästä kiltti mies saa kierrätettynä sen pahan mitä nainen edellisestä suhteesta sai... Eli kyseessä mies joka ei saa ensivaikutelmalla alakerran kosteustasoa nousemaan, vaikka muuten kaikki on polittisesti korrektilla tavalla kunnossa.... Täydellinen mies kulissien ylläpitoon.
* Edellinen lievempänä, mutta liian nopeana versiona. Eli se saattaa olla se oikea mies, mutta heikko itsetunto ja edellisen kierroksen haavat pakottavat takertumaan turvalliseen liian nopeasti.
* Ensimmäinen oikeasti vakava suhde? Yhteenmuutto siis...? Sillon kuuluukin pelottaa...
Ajatuksesi ovat kuin omasta päästäni. Itse olen seurustellut hieman yli vuoden poikaystäväni kanssa ja tuntuu, että nyt se oikea on löytynyt. Mutta sillointällöin,nykyisin ehkä liian usein, tulee olo,että haluaisin vain erota koska en ole varma tunteistani. Olen yrittänyt miettiä mistä tällainen tunnevaihtelu,mutta en saa mitään tolkkua itsestäni!Yhtenä päivänä rakastan häntä mielettömästi,toisena päivänä itken kun olen niin epävarma tunteistani. Olen pahoillani,että viestistäni ei löydy sinulle vastausta kysymykseesi,mutta yksin et ainakaan ole ajatuksinesi :)
Myös minulla on ollut samanlaisia tuntemuksia useinkin...oon seurustellut poikakaverini kans kolmisen vuotta.molemmat ollaan pohjoisemmasta kotoisin ja minä asun edelleen samassa pitäjässä, poikakaveri lähti melkein heti seurustelun alkuvaiheessa etelä-suomeen töiden perään ja kaukosuhde on siis ollut melkein koko ajan. edellisestä kiinnostuksen kohteestani en juurikaan toipuillut ja ollaan vieläkin kavereita. nyt olisi edessä muutto etelämpään päin lähemmäs poikakaveria ja mahollisesti siellä yhteenmuutto, välillä uudet tuulet tuntuvat tosi hyviltä ja joskus tulee sellainen olo etten halua lähteä kotoani yhtään mihinkään, ja tunnen epävarmuutta että haluanko poikakaverini takia muuttaa kauas. muuten en sitä todennäköisesti tekisi. joskus tulee jopa mieleeni että teenkö virheen, ja huomaan vuoden päästä että minun olisi kuulunut olla esim. sen toisen miehen kanssa... vuosi sitten kesällä meillä oli ero aika lähellä muiden syiden takia ja silloin olo oli tosi paha kun hoksasin kuinka paljon puoliskoani rakastankaan. mutta silti vain on joitain juttuja mitä pelkään tulevaisuuden suhteen...
Toisaalta taas olen tosi monta samantyylistä juttua kuullut ja tuntuu että kaikki johtuu siitä että ihmiset vertailevat omia suhteitaan toisten suhteisiin ja luulevat että toisilla on paremmat miehet/naiset ja heillä tulee epävarmuus omansa suhteen.