Mikä ihmeen ylemmyyskompleksi on yliopisto-opiskelijoilla ja erityisesti lääketieteen opiskelijoilla? Jo ensi treffeillä asenne on ''minä olen jotain, sinä et''. Tulkaa samalle tasolle muiden ihmisten kanssa, samaa ilmaa hengitämme!
Minun yskimisestä ei jumaliste tarvitse tehdä diagnoosia ruokaravintolassa!!!
Minun yskimisestä ei jumaliste tarvitse tehdä diagnoosia ruokaravintolassa!!!
Vastaukset 26
Vanhimmat
päivänä pelastavat henkesi sairaalassa?
Käsitit nyt ilmeisesti väärin. Tilanteena puhuttiin nyt treffeistä, ei siitä, mitä kukin tekee työssään.
Luetunymmärtämisessä vaikeuksia?
Olisit kysynyt siltä, montako vuotta kului ja montako kertaa piti lukea pääsykirjat ;) Aika moni nimittäin pyrkii lääkikseen jopa kuusikin kertaa ja harvoille ovet avautuvat ekalla kerralla.
Suomeen kantsis ihan oikeesti saada sellainen järjestelmä, jossa tiedekuntiin voi pyrkiä/hakea vain pari kertaa elämänsä aikana. Jos on lahjaton, ei siitä miksikään muutu ulkoa pänttäämällä; siellä lääkiksen kokeessa on paljon sellaisia, jotka luulevat, että sen Galenoksen ulkoluvulla voi myös pärjätä sitten lääkiksessä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun fysiikka, kemia ja matikka käyvät päälle, alkaa ilmetä vaikeuksia ja niistä ei todellakaan selvitä pelkällä ulkoluvulla. Ilmankos suomessa opiskellaankin niin pitkään...
tyhmä mikä tyhmä
Minua vain ärsyttää suunnattomasti kun joku -85 syntynyt alkaa hyppiä silmille ja ei ihan aikuisten oikeasti tiedä vielä asioista mitään, mutta kuvittelee tietävänsä
Kannattaa pysytellä hoitsuissa. Tai ensihoitajissa.
pikkutytön/ pikkupojan kanssa treffeille? Ai siksi, kun se opiskelee läääääkiksessä!!! :D :D
kun amikset eivät provosoidu?
Mun mielestä aiheen aloittajalla on pointti. Jos haluan tavata lääkärin, niin meen Mehiläiseen. Siinä voi sitten jutustella henkeviä samalla kun hengittelee syvään kylmä stetoskooppi lapaluiden välissä. Ai että oikein yskä? No en olis saatana itte arvannut, anna viikko saikkua niin pääsen etelään! Tos-kemiin. :)
Mulla hitsaa aina kiinni kun joku alkaa jo kohta uuden ihmisen tavattuaan tivata "mitä sä teet työkses?". (Näitä kyselijöitä on sitten miehiä ja naisia) Jos se kysymys tulee sillä asenteella, että mahdetaanko olla samalla alalla, niin ok. Jos se tulee mittariasenteella, niin yleensä totean "työasioissa voit soitella firman aukioloaikoina numeroon xxx-xxxxxxx". Kysyisi suoraan mitkä tuloni ovat ja mikä mahtaa olla koulutukseni.
Jos mä päädyn kertomaan mitä teen työkseni, niin suurin osa nyökyttelee "joojoota" ymmärtämättä hevon kusta mitä sitten oikeastaan teen. Työkeskustelua ei siitä enää jatketa. Ajanhukkaa on työstä puhuminen vapaa-ajalla.
Vastakysymykseni ei ole "entä sinä?"
Ko. käytös ikävä kyllä kuuluu monen muunkin tiedekunnan ensimmäisten vuosien opiskelijoiden tunnusmerkkeihin. Yliopistoon pääsy on niin iso juttu, että maalaisjärki vähän siinä sumenee. Käytetään paljon sivistyssanoja, puhutaan alan slangia, jne. jne. Aina ei huomata, että käytös voi saada koomisiakin piirteitä.
Tunnistan sen itsessänikin ollessani nuori fuksi vuosimallia 1988.
Niin se vain on, että aika ja elämä on monella se paras opettaja. Elämä opettaa nöyryyttä ja asiat loksahtavat omille paikoilleen.
Kun itsevarmuus kasvaa, ei tarvitse enää päteä.
Ja kukaan ei ole niin viisas kuin toisen vuoden yliopisto-opiskelija...
Sen jälkeen ne alkaa rauhoittua..
ole aikamoista yleistämistä? Olen itse opiskellut vuoden lääketiedettä enkä pidä sitä jotenkin "paljon parempana" opiskeluaiheena puhumattakaan siitä, että sen takia saisin jonkun ylemmyyskompleksin. Se nyt sattuu vaan olemaan se asia, jota tahdon opiskella / josta haluan itselleni ammatin.
Sitä paitsi ainakin minusta on vain hienoa tavata ihmisiä, joilla on erilaiset kiinnostuksen aiheet.
Valitan, jos sinulla on ollut huonoja kokemuksia asian saralta, mutta ei me kaikki tuollaisia olla :)
on todennäköisesti niitä huonolla itsetunnolla varustettuja huonosti koulutettuja miehiä, jotka menevät treffeille omaten jo valmiiksi ennakkoasenteen ylimielisistä yliopisto-opiskelijoista. Tämän jälkeen hän sitten tulkitseekin kaiken mitä toinen sanoo, koppavana v..uiluna.
Jahas hienostopillu kuvittelee olevansa jotain...vaikka pohjimmiltaan on samanlainen pillu kuin kaikki muutkin
olet ihan tavallinen mulkku!
Miks joku lääketieteen opiskelu olisi muka niin hienoa? Itse en arvosta sitä juuri ollenkaan. Ei ole todellakaan mitenkään ylevää käsitellä kaiken maailman inhottavia sairauksia, sellainen on minusta ns. alemman luokan ihmisten työtä.
Mutta kai joidenkin sellaistakin hommaa täytyy tehdä. Ihmisten sairauksista ja vaivoista on nykyisin tehty vain iljettävä rahastuskeino, ja tuntuu että suuri osa lääkikseen hakeutuvista on vain rahanteosta kiinnostuneita moukkia.
No ainakin sen olen treffeissä huomannut, ettei naiset kovin helposti kiinnostu miehestä jolla on vain ammattikoulutausta. Vaikka muuten päällepäin näyttäisi yhteensopivilta se mitä toinen hakee...siis jos naisella on lukiotausta tai lukiotausta ja opiskelee jotain yliopisto tai amk-opintoa. Muutamat deitit tuntui töksähtävän tuohon. Kun itselläni on amis opintoja ja mahdollisesti jotain toista toisen asteen tutkintoa ehkä voisi opiskella lisäksi, ainakin mahdollisuus on harkinnassa. Mutten tosiaan lähde opiskelemaan ylioppilaaksi tms. muka lisätäkseni potentiaalisten kiinnostuneiden määrää. Koska työ jota teen hallitsen sen hyvin ja työtä riittää niin paljon kun jaksaa tehdä. Yleensäkin tälläset opiskelu asiat täytyy mun mielestä olla itsestään ja omasta mielenkiinnosta ko. opintoja kohtaan lähteviä eikä sellasia, että niihin on hakeuduttu jonkin muun syyn takia kuin aidon kiinnostuksen perusteella. Minkäs tekee jos ei ole "lukupäätä" eli mielenkiintoa riittäisi opiskella jotain missä on paljon teoriaa ja vähemmän käytännössä tekemistä. Kaikissa toisen asteen opinnoissa on aika käytäntö painotteista se opiskelu. Sitten kun lähtee eteenpäin suorittamaan vaikka eat-tutkintoja siis erikoisamattitutkintoja. Ne on pitkälti paperille tapahtuvaa opiskelua, joka ei sovi kaikille jotka tykkää opiskella nimenomaan käytännössä tehden ja sopivassa suhteessa mukana myös teoriapuolta.
Kyllähän monet esmes.lähihoitajaksi opiskelleet on ihan peruskoulu amis pohjalta lukeneet eikä läheskään kaikki käyneet lukiota siinä välillä.
on kymmeniä tuhansia opiskelijoita ja sinne mahtuu kaikenlaisia tapauksia. Kun nyt yleistämään alettiin, niin sanoisin, että suuremman numeron (negatiivisessa mielessä) yliopistolaisten ja muiden välillä tekevät jälkimmäiset. Itse en opiskeluaikana enkä valmistuttuanikaan ole arvostellut/arvioinut ihmisiä koulutuksen perusteella.
näin tekee eli jos nainen on itse käynyt lukion haluaa myös miehen joka on käynyt lukion. Ei tämä mikään yleistys ole sen kummemmin mutta näin se näyttää usein menevän. Vaikea sanoa onko ne sitten keskenään samantason opiskelleet samalla aaltopituudella paremmin vai mitä, kun itselläni ei sen pidempää juttua ole muotoutunut korkeamman koulutuksen kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneen naisen kanssa kuitenkin useampia tavannut, ihmisiä joiden kanssa kaikki ne kriteerit on täyttyneet mitä henkilö etsii ilmoituksessaan. Nytkin suoritan opparilla yhtä osiota. Yleensä kun tälläinen lukeneempi kysyy koulutuskuvioista kummasti loppuu viestittelyt sen jälkeen vaikka ihan normaaleja työntekijätason koulutuksia ovat. Kuten varastotyöt ja siivoustyöt. Pidän käytännön läheisistä tavallisista duunari-tason töistä.
Linkki jo kerran aiemmin kirjoittamaani kommenttiin. Naiset vaan on hulluja, eika niilla ole minkaanlaista itsekritiikkia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001778&posting=22000000027669696
Jokainen kaipaa kaltaistaan ja opiskelu muokkaa ihmistä. Faktoja josta ei pääse pakoon.
just samaa mielta. ei tulisi mieleenkaan katella erilaista ihmista puolisoksi. niin paljon tutkimuksiakin tehty aiheesta noita faktoja puoltamaan. jos se on jollekin ongelma, niin aina voi kouluttaa myos itseaan. tai hankkia puoliso omanlaisesta kohderyhmasta.
po. "lika barn leka bäst"
Onko se sinulle menetys, jos jotkut ovat ylimielisiä tärkeilijöitä? Et kai jää kaipaamaan sellaisten ihmisten seuraa?
tohtoritason ystäviä. En todellakaan jää jalkoihin keskusteluissa vaikka olen vain ylioppilas. Itse asiassa tykkään keskustella esim. kosmologiasta, historiasta tai mistä vaan. Tosin kirjahyllystä löytyy 450 kirjaa. Opiskelu minua vaan ei kiinnostanut.
No höpö höpö. Se on jokaisen omasta asenteesta kiinni, miten toisen statuksen ottaa itseensä. Mä olen "duunari", ammattikoulutus pohjalla, teen myyntitöitä. Seurustelen valmistuvan lääkärin kanssa.
- Ja tavattiin treffien kautta.
Alussa tunsin alemmuutta, kuvittelin kumppanini olevan jotenkin kunnianhimoisempi ja elämässään takuuvarmasti menestyvämpi kuin minä.
Joten ongelma oli minulla, hän ei missään tilanteessa Koskaan korostanut itseään, tai tuonut mitenkään esille olevansa Muka parempi ihminen.
Tottakai on noitakin "nirppanokkia", jotka yliopisto-ihmisinä kuvittelevat jotenkin olevansa tavallista kansaa parempia, vaikka tavallista kansaa he ovat siinä missä muutkin. Mutta toisaalta, näitä ihmisiä kyllä löytyy jokaisesta "ryhmittymästä".
Itse olen sitä mieltä, että ne, jotka yleistävät halveksuen niitä, jotka ovat Halunneet tavoitella jonkun tietyn ammatin, joka vaatii enemmän opiskelua ja aikaa, ovatkin salaa vain kateellisia. Kateellisia paremmasta palkasta, titteleistä yms.
Meillä jokaisella Suomalaisella on kuitenkin samat lähtökohdat, meillä on ilmainen peruskoulutus, mahdollisuudet valita jatkokoulutus. Meillä ei ole lukukausimaksuja. Meillä on eroja lahjakkuuksissa. Toiset hitsaavat uskomattoman siistiä jälkeä, toiset pelastavat ihmishenkiä sairaaloissa.
Noin niinkuin karkeasti kärjistäen.
Jos joku treffikumppani on itseään täynnä, tai muuten käytökseltään/persoonaltaan turn off, -ei pidä vetää kaikkia samaan muottiin.