Realistinen ajattelutapa

Olen tässä viime aikoina miettinyt, mitä on ajatella realistisesti, kun ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ajatella realistisesti on ajatella vain omia etujaan tehdessään päätöksiä.

Loppujen lopuksi miltein kaikki muut ihmiset ovat kilpailijoita, jotka yrittävät menestyä elämässä. Toisen menestys on sinulta pois: kun toinen saa hyvää palkkaa, se tarkoittaa, että jos menet samaan yritykseen tekemään työtä saat todennäköisemmin pienempää palkkaa tai et välttämättä paikkaa ollenkaan. Jotkut ihmiset taas eivät ole kilpailijoita. Näitä ovat esim. ystävät. Heitä taas pitää käyttää mahdollisimman paljon hyväkseen kohottaakseen elämänlaatua. Myös ystävät tosin ovat kilpailijoita, mutta näistä on pidettävä huolta, sillä rikas ystävä tarkoittaa kalliiden asioiden jakamista kanssasi.

Pelkkä omien etujen ajattelu ei kuitenkaan tarkoita, ettei viitsisi tuhlata aikaa auttaakseen mummoa kadun yli. Jos siitä tulee hyvä mieli, elämänlaatu kohenee. Tällöin mummon auttaminen on hyödyllistä itselleen.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka kirjan. Tässä oli kuitenkin kaksi pääajatusta. Että keskustelua kaipaisin.
115994
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Realistisen ajattelun ydin on siinä, että henkilö projisoi psykoottisen osan itseään ympäristöön ja täten luulee, että tietty ajattelutapa, jota juuri hän käyttää, on realistinen.

Se, kun ihminen näkee toiset kilpailijoina, johtuu henkilön persoonan psykoottisuudesta. Tämä johtaa siihen, että henkilö vetää ympäristönsä mukaan fantasiaansa, jolloin hän saa perustelun omalle "realistisuudelleen".

Äänestä

sinun realistinen ajattelusi tähtää tuolla? Mikä siis on asiasi ydin?

Onnellisuuteen... vai mihin se tähtää?

Äänestä
  • Kaikki perustuu siihen, että oma elämä olisi mahdollisimman menestyksekäs ja onnellinen.

    Äänestä

  • sfhihgö kirjoitti:

    Kaikki perustuu siihen, että oma elämä olisi mahdollisimman menestyksekäs ja onnellinen.

    nimella itsekkyys?

    Äänestä

  • myos, kirjoitti:

    nimella itsekkyys?

    erittäin yhteisöstä riippuvainen, siltä odotetaan moraalin sääntöjen noudattamista. (tästähän koko juttu on kyse: hylätään kaikki "sisäiset äänet", jotka evoluutio on meille kehittänyt) Tämän takia pelkän itsensä ajattelu ei herätä myönteisiä ajatuksia muissa yksilöissä. Eli kyllä, on se itsekkyyttä.

    Äänestä

  • ihminen on kirjoitti:

    erittäin yhteisöstä riippuvainen, siltä odotetaan moraalin sääntöjen noudattamista. (tästähän koko juttu on kyse: hylätään kaikki "sisäiset äänet", jotka evoluutio on meille kehittänyt) Tämän takia pelkän itsensä ajattelu ei herätä myönteisiä ajatuksia muissa yksilöissä. Eli kyllä, on se itsekkyyttä.

    itsekkäitä paskiaisia vastaan. Ehkä sekin on itsekkyyttä, mutta ainakin on mukava olla itse toteuttamassa karman lakia. Mikään ei ole nautinnollisempaa kuin kostaa juuri itsekkäille - vaikka jonkun toisen puolesta - jos ei omasta puolesta. Tuomari tulee, tuomari tuomitsee.

    Äänestä

  • myos, kirjoitti:

    nimella itsekkyys?

    Siinä tapauksessa kaikki maailman ihmiset ovat itsekkäitä.

    Aika usein muiden auttaminen saa oman olon tuntumaan paremmalta. Siksi siis autetaan. Ihmiset pärjäävät paremmin ryhmänä, minkä takia tällainen ominaisuus on ihmisiin kai joskus kehittynytkin.

    Joskus taas auttamalla muita saa heidät arvostamaan enemmän auttajaa, jolloin onni kasvaa paremman "sosiaalisen aseman" kautta.

    Auttaisitko kilpailijoitasi, jos et itse tuntisi oloasi pahaksi heidän kärsiessään, ja tietäisit että et saa heiltä kiitosta apusi jälkeen?

    Äänestä

  • jupsjups kirjoitti:

    Siinä tapauksessa kaikki maailman ihmiset ovat itsekkäitä.

    Aika usein muiden auttaminen saa oman olon tuntumaan paremmalta. Siksi siis autetaan. Ihmiset pärjäävät paremmin ryhmänä, minkä takia tällainen ominaisuus on ihmisiin kai joskus kehittynytkin.

    Joskus taas auttamalla muita saa heidät arvostamaan enemmän auttajaa, jolloin onni kasvaa paremman "sosiaalisen aseman" kautta.

    Auttaisitko kilpailijoitasi, jos et itse tuntisi oloasi pahaksi heidän kärsiessään, ja tietäisit että et saa heiltä kiitosta apusi jälkeen?

    auttaisi toista, jos on mukana itse tilanteessa. Mutta jos kyseessä onkin punaisen ristin rahakeräys? Realistisesti ajatellen lahjoittamasi euro ei vaikuta sinuun miltein ollenkaan. Saat hyvän mielen maksimissaan minuutiksi. Paljon halvemmaksi kävisi vuokrata vaikka joku komedia, jolloin hymyilyttää paljon enemmän. Lahjoitus on yksi näisä tapauksista, jolloin saatan kysyä itseltäni, että toiminkohan nyt realistisesti vai hyväuskoisesti.
    Nyt joku saattaa väittää, että tällainen paskaihminen varmaan roskaa koko ajan, kun ei yksi roska paljoon paina, mutta ainakin itselleni tulee enemmän tai vähemmän paha mieli, jos pakottaisin itseäni roskaamaan tahalleen.

    Äänestä

Rohkeaa puhetta. Harva uskaltaa myöntää ajattelevansa itsekkäästi.
Tämä on nykypäivän realismia. Oman onnen tavoittelu muiden onnen kustannuksella. Näin se menee. Seuraukset eivät liene kenellekään epäselviä.

Äänestä

Rohkeaa puhetta. Harva uskaltaa myöntää ajattelevansa itsekkäästi.
Tämä on nykypäivän realismia. Oman onnen tavoittelu muiden onnen kustannuksella. Näin se menee. Seuraukset eivät liene kenellekään epäselviä.

Äänestä
  • ihmeen seuraukset? jos luulet, etten ole sosiaalinen ihminen, niin minulla on pelkästään koulussa 9 ystävää

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ksdghsg kirjoitti:

Olen tässä viime aikoina miettinyt, mitä on ajatella realistisesti, kun ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ajatella realistisesti on ajatella vain omia etujaan tehdessään päätöksiä.

Loppujen lopuksi miltein kaikki muut ihmiset ovat kilpailijoita, jotka yrittävät menestyä elämässä. Toisen menestys on sinulta pois: kun toinen saa hyvää palkkaa, se tarkoittaa, että jos menet samaan yritykseen tekemään työtä saat todennäköisemmin pienempää palkkaa tai et välttämättä paikkaa ollenkaan. Jotkut ihmiset taas eivät ole kilpailijoita. Näitä ovat esim. ystävät. Heitä taas pitää käyttää mahdollisimman paljon hyväkseen kohottaakseen elämänlaatua. Myös ystävät tosin ovat kilpailijoita, mutta näistä on pidettävä huolta, sillä rikas ystävä tarkoittaa kalliiden asioiden jakamista kanssasi.

Pelkkä omien etujen ajattelu ei kuitenkaan tarkoita, ettei viitsisi tuhlata aikaa auttaakseen mummoa kadun yli. Jos siitä tulee hyvä mieli, elämänlaatu kohenee. Tällöin mummon auttaminen on hyödyllistä itselleen.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka kirjan. Tässä oli kuitenkin kaksi pääajatusta. Että keskustelua kaipaisin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu