Onko avaruudessa kun maasta lähdetään joku raja, missä vetovoima vetää vielä puoleensa, eli voiko ihminen olla esim. niin, että jalat vielä tippuis, mutta yläruumis ei? Siis jos ei ole minkäänlaista liikettä suhteessa maapalloon, ei siis kiertoradalla. Mitenkä siten kun tuon gravitaation vaikutuksen etäisyys pitäisi olla pitkä ellei ääretön, kuinka nopeasti se heikkenee kun eihän pallolta tarvi korkealle nousta niin ei enää joudu sen valtaan ja tipu takas maahan?
Gravitaatio
Potrmik
13941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei, tosin monta kappaletta voi vetää sinua puoleensa yhtäaikaa. Nytkin tiput mm. kohti aurinkoa, mutta sinulla on niin paljon vauhtia, että menet siitä ohi.
Geostationäärinen rata .
http://fi.wikipedia.org/wiki/Geostationaarinen_rata
Tuollahan ei ole minkäänlaista liikettä suhteessa maapalloon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lagrangen_piste
Onhan tietysti Lagrangen pisteet. Esim. paikka jossa Maan ja Kuun vetovoimat kumoavat toisensa.
radalla maapallon vetovoima kohdistuu sinuun aivan samoin kuin muillakin radoilla. Geostationäärisellä radalla kierrät kierroksen kerran vuorokaudessa, joten suhteellinen paikka maan pinnan suhteen pysyy samana.
Koska Kuu ja Maa vetävät eri suuntiin et kuitenkaan liiku niiden suhteen mihinkään (kovin nopeasti). Olet kuitenkin molempien gravitaatiokentässä (ja samalla Auringon ja Linnunradan ja paikallisen galaksijoukon gravitaatiokentässä tippumassa jonnekin Suurta Attraktoria kohti).
"jalat putoaisivat mutta yläruumis ei"
Se lienee mahdotonta, mikäli jalat ovat kiinni ylävartalossa. Jalkojen putaminen kohti planeettaa vetäisi yläruumistakin mukanaan.
Tiettävästi jokaisen kappaleen gravitaatio ulottuu äärettömään saakka. Tietysti se on kaukana erittäin heikko, ei edes nykykeinoin mitattavissa.
Se taas, että avaruudessa on pisteitä, joissa kappaleeseen kohdistuvien gravitaatiovoimien resultantti on hetkellisesti nolla, on mahdollista ja se toinen asia.
Pystyykö tuon gravitaation heikkenemisen jotenkin laskemaan? Tuntuisi siltä, että se heikkenee sitä nopeammin mitä kauemmas siirrytään kohteesta? Jep jep, totta se gravitaatio veisi yläruumiinkin mennessään jos jalat lähtisivät, mutta onko sellasta paikkaa esi. ilmakehän rajamailla jossa ihminen ei putoa maahan, mutta metrin alempana putoasi jos kierto nopeus pysyisi samana?
Huuhaata: Lähes minkä tahansa rakennuksen katon reunalla on sellainen kohta, että yhdessä paikassa ei putoa, mutta metrin siirryttyään putoaa. Avaruudessa noin jyrkkiä vaihteluja ei tietenkään ole. Eikä ilmakehällä ole mitään selkeää ylärajaa.
Asiaa: ISS-avaruusasemalla on ns. mikrogravitaatiota. Täydellinen painottomuus vallitsee vain aseman painopisteen paikkeilla. Mutta koska asema on iso, vaikuttaa kauempana painopisteestä aina jonkin suuntainen pieni gravitaatio. Mutta siis todella pieni, siksi sitä kutsutaankin mikrogravitaatioksi.
Tietty vakiokorkeus maasta edellyttää tiettyä kiertonopeutta kaikkialla. Lisäksi hyvinkin korkealla ne muutamat yläilmakehän molekyylit jarruttavat kappaleen menoa, mikä saa aikaan sen, että ilman ratakorjausta jokainen kiertoradalla oleva kappale päätyy lopulta putoamaan maata kohti. Useimmat eivät tosin päädy maahan, vaan palavat kokonaan pölyksi yläilmakehässä.
Tarkkaan ottaen kiertoradan korkeus maan keskipisteestä ei säily kierroksen aikana vakiona, sillä gravitaation suuruus eri paikoissa vaihtelee. Tuo vaihtelu lienee parin sadan kilometrin korkeudessa maan pinnasta lentävillä satelliiteilla useita kymmeniä metrejä ideaaliradasta laskettuna.
http://www.space.edu/projects/book/chapter5.html
120-130 mailin korkeuteen on vähintään mentävä ja annettava vauhtia 7.7 km/s niin pysyy radalla. Jonkin aikaa - ainahan ilmanvastus (vaikka korkealla onkin harvaa ilmaa) hidastaa vauhtia ja pikkuhiljaa alkaa vajoamaan.
Muutaman tuhannen kilometrin korkeudella satelliitti voi pysyä ylhäällä vuosisatoja.
Eikös matalat satelliitit juuri ole vähän yli sadan km korkeudessa - kaikkihan ne lentää 90 min per kierros - niin kuin sukkulakin. Rata voi tietysti olla elliptinen.
Eiks se mene niin, että jos tuo gravitaation vaikutusetäisyys on ääretön, niin joka kohteeseen vaikuttaa koko ajan lähes ääretön määrä eri gravitaatioita. Toki äärellinen, mutta kuitenkin niin suuri on kappaleiden määrä maailmankaikkeudessa, että suotta tuommasta lukua keksimään kun ei sitä kukaan pysty tajuamaan.
Ise asiassa ilmanvastus lisää satelliitin nopeutta kiertoradalla.