Kertokaahan ihmiset mitä olette mieltä siitä että ihmistä pidetään väkisin sairaslomalla vaikka tuntisi ja kokisi olevansa työkykyinen?
Väkisin pidetään sairaslomalla!
Morningsunlight
9582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nii-in. On se kauheata, joutuu penskojen kanssa kotona luuhaamaan. Onko palkallista sairaslomaa?
Eipä ole tilanteessa tosiaankaan kehumista kun sairauteni vuoksi lapset ovat toistaiseksi sijaisperheessä, koska koin itseni heille uhkaksi silloin kun en vielä tiennyt tarkemmin sairauteni kuvasta ja nyt vasta viimevuoden alusta minulle löydettiin oikea lääkitys josta on todella paljon ollut minulle apua. Olen ollut nyt kolme vuotta sairaslomalla ilman palkkaa kuntoutus tukea saan kyllä, mutta enpä ole voinut itselleni ammattiakaan opiskella saati pystynyt hakemaan töitä, kun minulle ei siihen anneta edes mahdollisuutta vaan aina jatketaan sairaslomaa ja sekös mua ahdistaa vielä entisestään enemmän. Mitäs olet mieltä tästä?
Jos saat töitä niin ei mikään estä sinua menemästä töihin. Jos joku palkkaa töihin.
Jos on sairaslomalla näin pitkään kun olen nyt ollut niin kyllä se ahdistaa ja mulle sanoivat kumpikin sekä lääkäri että kotiinkuntouttaja että sairaslomalla et saa hakea kumpaankaan mutta nyt kun mulla tämän vuodelopussa sairasloma loppuu niin aion todellakin hakea joko töihin tai opiskelemaan enkä aio enää olla lääkäreiden pompoteltavana, jos mulla olis lapset kotona niin mulla olis tekemistäkin paljon enemmän enkä ehtisi tylsistyä, mutta nyt tilanne on valitettavasti toistaiseksi tämä. Mutta periksi en todellakaan aio antaa, aion mennä vaikka läpi harmaan kiven jos on pakko.
Rajatilassa on tavallista, että henkilö ei näe itsessään mitään vikaa, koska minuus puuttuu. Tässä on kuitenkin se kääntöpuoli, että rajatilahäiriöinen näkee muissa sen verran paljon vikaa, että voi olla työympäristön kannalta aikamoinen rasite.
Jos tilanne näyttää pahalta, on ymmärrettävää, ettei lääkäri voi tehdä niin moraalitonta päätöstä, että ohjaisi henkilön työelämään.
Mutta lääkitykseni on auttanut minua oikeasti todella paljon jopa sukulaiseni ja monet ystävänikin ovat huomanneet minussa suuren muutosen siihen mitä olin vielä muutama vuosi sitten, enää en edes hermostu niin helpolla kuin noin kolme vuotta sitten ja tosiaan jos en olisi vuonna 1999 hakeutunut hoitoon olisin yhä tietämätön sairaudestani silloin olin todellakin tosi huonossa kunnossa ja jos en olisi silloin tehnyt päätöstä hakeutua hoitoon niin en silloin välttämättä olisi täällä nyt puhumassa ja kertomassa tilanteestani, minulla on ollut aina se vika että syytän liian usein itseäni sellaisesta mitä en oikeasti ole edes tehnyt ja se häiritsee todella paljon elämääni. Jopa tähän asti kaikki mies suhteeni ovat epäonnistuneet ja olen syyttänyt siitäkin itseäni vaikka välttämättä ei olisi edes ollut aihetta sellaiseen.
nykyaikainen työelämä on kovaa, eikä siellä silkkihansikkain käsitellä ketään, ei edes kuntoutujaa.
Eikä rahakaan tule helpolla, sen voin sanoa.
Luulen, ettei sinua pidetä "väkisin"sairaslomalla, vaan se on sinulle hyväksi. Tilasi vain pahenisi työssä, vaikka tunnetkin nyt olevasi kunnossa.
Ja ilman ammattitaitoa, olisit vain toisten heittopussina ja pinon alimmaisena. Se on totuus.
Opiskele rauhassa ammatti ja hakeudu vasta sen jälkeen työhön, niin olet varmempi ja tunnet itsesi tasavertaiseksi toisten kanssa.
Voimia ja iloa kesään!
En pidä itseäni erityisen rohkeana, mutta äitini on aina opettanut että elämästä selviää jos on valmis laittamaan kaikkensa peliin ja tietyissä asioissa olen ehkä joskus vähän liiankin periksi antamaton mutta syy siihen on vain se että haluan saada jossain vaiheessa lapseni kotiin, ikävöin heitä valtavasti ja aina kun katselen heidän kuviaan minulle tulee kyyneleet väkisinkin silmiin, sillä vaikka he ovatkin sijaisperheessä tällä hetkellä niin rakastan heitä siitä huolimatta pyyteettömästi ja enemmän rakastan heitä kuin itseäni ja olisin valmis antamaan ihan mitä tahansa jos vain voisin saada heidät mahdollisimman pian kotiin. Monen ihmisen on kovin vaikea ymmärtää sitä että sairauden vuoksi joutuu väliaikaisesti luopumaan jostain todella rakkaasta asiasta kuten minä lapsistani ja he ovat todellakin elämäni valo joka pitää minua pinnalla kaiken kannustuksen lisäksi ja kaikki se auttaa minua tässä minun paranemis prosessissa. Voin vakuuttaa että jos jokainen meistä saisi tarpeeksi kannustusta ja tukea niin varmasti selviäisimme paremmin elämässä eteenpäin ja auttaa ottamaan ensimmäiset askeleet uuteen tulevaisuuteen joka voi meillä kaikilla olla parempi niin halutessamme. Aurinkoista elämää kaikille niille jotka jaksavat meitä sairaita auttaa jaksamaan tätä rankkaa elämänkoulua.
Sosiaalietuudet ovat niin huonoja, että kannattaa pyrkiä kyllä töihin. Jos vain kykenee ja pääsee.