miten olette jaksanneet ja saaneet kaiken voiman taistelemiseen siita etta saatte olla toistenne kanssa ja elaa yhdessa?? ei tietenkaan kaikilla ole samaa tilannetta ollutkaan mutta monella varmasti..
Itse olen aivan loppu ja taisteltu on ja mietittu yritetty ja toivottu etta ihme tapahtuisi..
Eli olen kihloissa maailman ihanimman miehen kanssa ja olemme kummatkin nyt suomessa.
olemme asuneet miehen kotimaassa etela-amerikassa vuoden. minun oli pakko palata suomeen silla toita ei minulle loytynyt jne.mitaan mahdollisuutta ei ole elaa ilman toita ja muuta ns.järkevää tekemista yhdessa maailman vaarallisimmassa maassa. Tuleva mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvin toimeen tuleva, hänellä on loistava työpaikka omassa kotimaassaan. En voi palata hanen kotimaahansa koska viisumi on mennyt umpee ei ole rahaa eika valmista asuntoa enaan (kaikki oli edellisen tyopaikan bonuksena). täällä minulla oma kamppa ja kaikki valmiina. töita saisin heti vaan kun haluan. Mutta mieheni joka on kunnianhimoinen ahkera kielitaitoinen puhuu 5eri kielta mutta vain suomen alkeet mutta kehittyy koko ajan.
nyt siis ongelma on etta miten pystymme jatkamaan yhdessa?? hänellä ei ole oleskeluluoaa suomessa, ei viellä työpaikkaa, kouluun pääsystä ei tietoa, eikä olla naimisissa vielä eika ole papereita täydestä 2sta vuodesta jolloin olisimme asuneet yhdessä,eika lapsia. Nyt han on lahtemassa takaisin kotimaahansa ja tulevaisuudesta ei ole tietoa. en voi palata hanen kotimaahansa enaan tana vuonna. ja jos han tulee suomeen miten saamme yhteisen elämämme täällä alkuun.. (hän siis töita,oleskeluluvanjne)??
kuinka jaksamme taistella ja toivoa etta selviamme jos mitaan valoa ei ole tunnelissa.. tämä tilanne on piinannut meita nyt 6kk ja ratkaisua ei ole näkyvissä, emme ole löytaneet oikeaa ratkaisua ja nyt alkaa olla jo aika vahissa siihen kun han palaa töihin kotimaahansa. (on valmis lopettamaan heti jos vaan saamme jostain vastauksen pystymmeko me elamaan taalla) han ei haluaisi tietenkaan menna tekemaan mitaan hanttihommia aluksikaan. mutta pakkohan se on jostain aloittaa.
kertokaa kokemuksia samanlaisista kokemuksista jos loytyy?
taistelun tahtoa ja paljon rakkautta tassa taytyy olla pelissa etta jaksaa jóten nostan kaikille hattua ketka ovat selvinneet tasta taistelusta ;)
hyvaa kesan jatkoa kaikille!!!
Itse olen aivan loppu ja taisteltu on ja mietittu yritetty ja toivottu etta ihme tapahtuisi..
Eli olen kihloissa maailman ihanimman miehen kanssa ja olemme kummatkin nyt suomessa.
olemme asuneet miehen kotimaassa etela-amerikassa vuoden. minun oli pakko palata suomeen silla toita ei minulle loytynyt jne.mitaan mahdollisuutta ei ole elaa ilman toita ja muuta ns.järkevää tekemista yhdessa maailman vaarallisimmassa maassa. Tuleva mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvin toimeen tuleva, hänellä on loistava työpaikka omassa kotimaassaan. En voi palata hanen kotimaahansa koska viisumi on mennyt umpee ei ole rahaa eika valmista asuntoa enaan (kaikki oli edellisen tyopaikan bonuksena). täällä minulla oma kamppa ja kaikki valmiina. töita saisin heti vaan kun haluan. Mutta mieheni joka on kunnianhimoinen ahkera kielitaitoinen puhuu 5eri kielta mutta vain suomen alkeet mutta kehittyy koko ajan.
nyt siis ongelma on etta miten pystymme jatkamaan yhdessa?? hänellä ei ole oleskeluluoaa suomessa, ei viellä työpaikkaa, kouluun pääsystä ei tietoa, eikä olla naimisissa vielä eika ole papereita täydestä 2sta vuodesta jolloin olisimme asuneet yhdessä,eika lapsia. Nyt han on lahtemassa takaisin kotimaahansa ja tulevaisuudesta ei ole tietoa. en voi palata hanen kotimaahansa enaan tana vuonna. ja jos han tulee suomeen miten saamme yhteisen elämämme täällä alkuun.. (hän siis töita,oleskeluluvanjne)??
kuinka jaksamme taistella ja toivoa etta selviamme jos mitaan valoa ei ole tunnelissa.. tämä tilanne on piinannut meita nyt 6kk ja ratkaisua ei ole näkyvissä, emme ole löytaneet oikeaa ratkaisua ja nyt alkaa olla jo aika vahissa siihen kun han palaa töihin kotimaahansa. (on valmis lopettamaan heti jos vaan saamme jostain vastauksen pystymmeko me elamaan taalla) han ei haluaisi tietenkaan menna tekemaan mitaan hanttihommia aluksikaan. mutta pakkohan se on jostain aloittaa.
kertokaa kokemuksia samanlaisista kokemuksista jos loytyy?
taistelun tahtoa ja paljon rakkautta tassa taytyy olla pelissa etta jaksaa jóten nostan kaikille hattua ketka ovat selvinneet tasta taistelusta ;)
hyvaa kesan jatkoa kaikille!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saattehan te olla toistenne luona.. Hae ihmeessä oleskelulupaa miehesi kotimaahan jossa hänellä on loistava työpaikka ja jossa hän puhuu 5. eri kieltä.
Parin vuoden avioliiton jälkeen hän saa varmasti olekeluvan Suomeen ja te voitte muuttaa Jakomäkeen tai Hervantaan, ja miehesi pääsee huippuosaamaan luovaan ellen jopa sanoisi pyyhkivään työhön, esim. SOL tai ISS yrityksiin.
Mikä teillä on ongelmana?
Sanot että: "Tuleva mieheni on korkeasti koulutettu ja hyvin toimeen tuleva, hänellä on loistava työpaikka omassa kotimaassaan."
Mikset ano oleskelulupaa miehesi kotimaahan jos teillä siellä kaikki kunnossa?
mitään mahdollisuutta elää ilman töitä miehesi kotimaassa. Miehelläsi on siellä kuitenkin loistava työpaikka. Ettekö te pysty elämään molemmat miehen palkalla? Eläväthän monet isot perheetkin yhden ihmisen palkalla.
Miehesi olisi valmis luopumaan työpaikastaan ja kotimaastaan, miksi et sinä?
Ihmeiden varaan ei kananta elämäänsä rakentaa.
Miksi ette pysty elämään miehesi kotimaassa hänen palkallaan (ainakin toistaiseksi), jos hänellä on kerran loistava työpaikka, kuten kerroit? Eikö etelä-amerikassa ole muutenkin paljon vain toinen perheen aikuisista töissä, eikä elämisen kustannukset yhtä korkeita kuin Suomessa?
Entäs joku kolmas maa? Joku euroopan maa, jonka kieltä puhutte molemmat sujuvasti? Löytäisikö miehesi jostain hyvän työpaikan?
Miten olisi Espanja tai Portugali? Kumpi on miehen äidinkieli? Tai mitä muita kieliä hän nyt sitten puhuukin. Ranskaa, saksaa, englantia? Mitä kieliä itse puhut?
Minä ja ulko-EU-mieheni muutimme yhdessä Sveitsiin vain siitä syystä, että molemmilla oli sujuva saksankielentaito ja molemmille löytyi sieltä hyvä työpaikka. Eihän se kädenkäänteessä käynyt eikä ihan tarkalleen yhtä aikaa, mutta kun on pitkäntähtäimen yhdessäolosta kyse niin ajoimme asian määrätietoisesti läpi.
Miten teillä on mennyt siellä? Minun mieheni haluasi kanssa muuttaa Sveitsiin, kun osaa saksaa todella hyvin ja saisi töitä sieltä. Ongelma olen minä, osaan vain englantia ja työllistyminen olisi varmaan aika huono minun kohdalla. Luulen ettei mieheni palkalla eläisi koko perhe, voi ei, ongelmaa...
Mutta muuten, siellä varmaan kalliit vuokrat? Ja yleensä elintaso? Entä lasten koulut? Huh huh... Tai on kait siellä kansainvälinen koulu.
Mieheni haluaisi todella muuttaa sinne...
Ammatista riippuen täytyy kielitaito löytyä. Tunnen kylläkin graafikon joka pärjää alallaan englanniksi, samoin eräs tuttu kampaaja on töissä lentokentän kampaamossa, hän ei puhu kuin vähän saksaa, mutta asiakaskuntakin on kansainvälistä. Eli ihan nyrkkisääntöä ei tähän asiaan löydy. Suhteellisen kallista tietenkin on, verotus on melko alhainen ja siten tulot korkeat, mutta paljon sitten joutuu maksamaan omasta pussista. Kansainvälisiä kouluja tietenkin löytyy, mutta usein on ok laittaa lapset paikalliseen kouluun, oppivat kielen yleensä todella nopeasti. Rahaa säästyy sitten taas lomamatkoissa kun pienen ajomatkan päässä maat ja maisemat vaihtuvat nopeasti ;-) Ulkomaille muutto voi olla myös pitemmän tähtäimen suunnitelma ja unelma, ei tarvitse ihan heti kylmiltään lähteä seikkailemaan. Kotimaassa voi jo aloittaa kielen opiskelun ja käydä paikan päällä lomailemassa ja tutustumassa.
Taidat tosiaan olla sekaisin miettimisestä, kun sun kysymyskin oli niin sekava. Mä tekisin näin: Menisin naimisiin, ja oletettavasti saisin viisumin miehen kotimaahan. Asuin siellä hänen kanssaan, koska jos hän on köyhässä maassa korkeasti koulutettu, on hänellä varma työpaikka hyvä palkka. Voisimme siis elää hänen palkallaan ja ehkä olisi varaa turvalliseen asuinpaikkaankin. Vapaa-aikani opiskelisin mieheni äidinkieltä ja tutustuisin kulttuuriin (menisin vaikka ruoanlaitto yms. kursseille). Mies voisi sielläkin opiskella Suomea: kirjoista, äänitteistä ja minun kanssani. Kun olisimme olleet tarpeeksi kauan naimissa (ehkä vuosi ja pari), voisimme muuttaa Suomeen pysyvästi. Väliaikana tietysti olisimme vierailleet pitkiä aikoja esim. kesälomat ja pitäisimme yhteyksiä sukuun, kulttuuriin. Sitten ei viranomaiset voi pitää avioliittoamme lume-juttuna. Ja mullaha on Suomen kansalaisena aina oikeus muuttaa ns. takaisin ja aviopuolisolle on myönnettävä viisumi.
Tai sitten jos ei tämä miellytä/sovi. Niin panisin oman elämäni mahdollisimman kuntoon. Menisin töihin, opiskelisin ehkä lisää, harrastaisin ja säästäisin. Säilyttäisin mielenterveyteni ja en haaskaisi elämääni. Yleensä myös vois olettaa, että korkeasti koulutettu henkilö pitää enemmän fiksusta ja pärjäävästä, kuin elämänhallintansa kadottaneesta. Ja oikeasti, masennukseen ei kannata sairastua, siitä on vaikea toipua. Silloin viimeistään menee kaikki pilalle. (Ja tämä ei nyt ole mitään pilkaa, vaan oman kokemuksen kautta tullutta tietoa.)
Pitäisin yhteyttä mieheeni ja dokumentoisin kaikki viranomaisia varten, jotta taas hälventäisin epäluuloja lume-liitosta. Lume-liittoksihan riittää sekin, että epäillään toisen osapuolen avioliiton motiiveja Yleensähän se on se muuttaja, jonka motiivit on syynin alla (ja syystäkin). Sinisilmäisesti rakastunut henkilö saisi suorastaan kiittää sitä, että motiivit tutkitaan. (olis munkin ex-liitto jäänyt solmimatta). Hankkisin sen pysyvän asunnon, varman työpaikan ja palkan (vaikka pienenkin), jotta voisin vakuttaa viranomaisest kyvystäni auttaa puolisoni elämän alkuun. Eli opiskelisin kieltä ja hän siis edelleen siellä kotimaassaan (jos on jo pari akateemista tutkintoa ja 5 eri kieltä opittu) se on oikestaan aika helppoa. On turha ylläpitää myyttiä Suomen vaikeuesta. Espanjankielen taitoisille aika helppoa, kun kirjoitetaan ja luetaan suurin piirtein samalla tavalla ja verbitkin taipuu sijoissa. Lomailisin mieheni maassa (hän voi maksaa liput, kun tienaa hyvin).
Kyllä se siitä, mutta ei saa jäädä ruikuttamaan. Kun katsoo sun viestisi kirjoittamisen aikaa, voi tietysti ymmärtää itsesäälin ja epätoivon. Yksin yöllä ei kannata miettiä. Tee konkreettinen suunnitelma. Kyllä se siitä onnistuu. Tai muista myös se, että mahdottoman edessä joskus kannattaa luovuttaa. Elämä jatkuu, vaikkei elämänsä suurta rakkautta saisikaan. Jos siis haluaa. Hyvää loppukesää.
välillä sanoista puuttuu ää pilkut välillä niissä on ää pilkut ja öööpilkut on aina.
Miehellä on loistava työpaikka ja korkeasti koulutettu, puhuu 5. kieltä. Eihän tuollaisella hemmolla ole mitään ongelmia saada töistä ihan mistä maasta vaan, siis Suomestakaan.
Vai onko ne 5 kieltä jotain viidakon heimokieliä ja korkea koulutus luku- ja kirjoitustaito? Vähän sellainen fiilis tuosta tuli tai sitten keksit koko jutun itse.
Joku tuossa aikaisemminkin jo ehdotti samaa, mutta jos poikaystäväsi on espanjankielisestä maasta, voisiko muutto yhdessä Espanjaan olla vaihtoehto? Hänelle löytyisi töitä omalla äidinkielellä kaikilla muilla kielillä, joita puhuu.
Vaikka itse et kieltä puhuisikaan, niin esimerkiksi Barcelonasta tai Madridista on helppo löytää vaikka englanninkielistä työtä. Ja suomenkielisiä puhelintukiakin etsitään koko ajan...
Lisäksi hyvät lentoyhteydet sekä Etelä-Amerikkaan että Suomeen päin. ;)