Varhaisista kokemusten vaikutuksesta

Oon elänyt vuosia vanhempieni luona ja saanut kestää riitelyä harva se päivä, ja aina samoja juttuja ! Isä on melkein alkoholisti ja taipuvainen vähintäänkin ylirutinoituneisiin, ellei pakkomielteisiin tehdä asiat aina samalla tavalla. Isä peittää melkein kaikki tunteensa, ei koskaan ole mua halannut taikka sanonut rakastavansa. Äiti taas on lähes TÄYSIN vastakkainen tunteiden näyttämisen suhteen. Ylihuolehtivainen ja ahdistukseen sekä syyllisuudentteisiin taipuvainen, voisi sanoa melkein hänen olevan ahdistusneuroottinen. Silti virheistään huolimatta ihana ihminen, jolta oon paljon ottanut mallia.
Vanhempani on sitten "luoneet" tällaisen luonnonoikun, feminiinisen miehen, androgyynin, miehen joka joskus leikkisästi pitää itseään puoliksi naisena ja puoliksi miehenä. Ihmisen joka haluaa auttaa ihmisiä, ja on kaikkien yllätykseksi lähtemässä psykologiatieteen saralle eikä tekniikan alalle. Ihmisen joka rakastaa naisia myös, ei pelkästään ulkoisen kauneuden ja seksuaalisuutensa takia, vaan myös niiden ajatusmaailman takia ja herkkyyden nähdä kauneutta ympärillään kaiken tän pinnallisuuden lävitse, vaikka osaavat miehetkin nähdä kauneutta. Ihmisen jonka tärkeimpiin päämääriin kuuluu kauneuden etsiminen elämästä ja sen maksimoiminen...

Oon sekopää mieheksi mun pitäs olla muija tällä sielulla :)

Sielu, miksi menit miehen ruumiiseen ?

Why, oh why ! :)

*naurua*
5456
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Miksi et saisi olla tunteellinen mies ? Miksi mies ei voisi olla kiinnostunut muista ihmisistä ja vuorovaikutussuhteista ?
Nyky-yhteiskunta ei onneksi rajaa miestä ja miehen mallia enää tiukasti tiettyyn stereotypiaan vaan myös mies saa nykyisin näyttää tunteesta, siis ne positiivisetkin.
Monet vanhempaa sukupolvea olevat miehet ovat kuitenkin eläneet ajassa, jolloin heidän tuli olla kovia ja karskeja, tunteita ei saanut näyttää. Nyt he ovatkin hieman hukassa, kun vaimo ja yhteiskunta vaatiikiin aivan muuta kuin sitä, minkä mallin he ovat varhaisessa lapsuudessaan saaneet.
Ole tyytyväinen sielunelämästäsi. En usko että se on ristiriidassa kehominäsi kanssa. Nykymieheltähän vaaditaankin myös kuvaamasia ominaisuuksia. =)

Äänestä

Mistä mä oikeen löytäsin ittelleni sun kaltasen miehen???En varmaankaan perinteiseen tapaan baarista. Kaikki miehet tuntuvat nykyään kammoksuvan feministejä ja muijien "herkkyyttä"..
Ole tuollainen,jos koet itsesi onnelliseksi,"vientiä" sinulla tulee ainakin olemaan naisten keskuudessa...

Äänestä
  • äitisi kanssa?

    Äänestä

  • Alkuperäisen tekstin kirjoittanutihminen olisi voinut olla minä. Myös minun äitini oli ylihuolehtiva ja isä etäinen. Lopputuloksena minäkin pohdin identiteettiäni vuosikaudet. Homo en missään tapauksessa ollut, enkä ole. Mutta perinteinen seksuaalisuus, jossa mies iskee naisen ja on se ottava osapuoli oli minulle aina vieras, enkä ikinä oikein harrastanut yhden illan suhteita. Vakavammat suhteet tuppasivat kehittymään enemmän henkevään kuin seksuaaliseen suuntaan.

    "Vientiä" ei siis todellakaan ollut, sillä suhteen onnistuminen olisi edellyttänyt tytöltä aikamoista itsenäisyyttä ja aloitteellisuutta. Useimmat nuoret tytöt haaveilevat atleettisesta ja miehekkäästä miehestä, joka taivuttelee heidät tahtoonsa ja jämäkkään suojelukseensa. Romanttiset ja haaveelliset runopojat saavat yksin kirjoittaa oodeja elimelleen.

    Yliopistolta minä sitten vaimoni vihdoin löysin ja hän on tietysti aika maskuliininen, itsenäinen ja määrätietoinen tapaus; harrastaa tietokoneita, scifiä jne. Minä taas olen viihtynyt paremmin kotiäidin roolissa, ottanut pääasiallisen vastuun lasten hoidosta, ruoan laitosta jne.

    Kutsukaa vaan tohvelisankariksi: Itse en itseäni sellaiseksi koe, vaan olen oikein tyytyväinen elämääni ja niin näyttää olevan myös vaimoni. Sehän on lapseillekin tärkeää, että vanhemmat ovat tyytyväisiä elämäänsä ja voivat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan sellaisina kuin ovat.

    Äänestä

Panen kopian aikaisemmasta kirjotuksestani samasta aiheesta:

Psyko, 12.6.2003 klo 15.32
Sen minkä
perhe kieltää sitä ei lapset tiedosta vaan virtahepo on olohuoneessaan täysin tiedostamaton syistä ja seurauksiata. Hän voi vaan huonosti ja pahimmassa tapauksessa jopa tehty perheen ongelmalapseksi tai muuten vaan syntipukiksi. Virtahepo tuntee velvollisuuden tunnetta suojella, huolehtia ja hoivata juuri eniten sitä henkilöä perheessä joka on se joka aiheuttaa ogelmat.
Jos virtahepo uskaltaa, tai saa tukea tarpeeksi ulkopuolisislta niin hän ei olekkan enää virtahepo, vaikka kärsiikin nyt vuorostaaan omantunnontuskista.
Siksi halusin sanoa ettei kukan täällä kirjoittanut ole enää virtahevon asemassa vaan jo ylemmällä tietoisemmalla tasolla rakentamassa omaa minäänsä.Ja sitä ei voi rakentaa muuta kuin yhteisvaikutuksessa toisten ihmisten kanssa (perheen ulkopuolisten). Juuri siitä syystä ei virtahevolla ole toivoa ennenkuin hän muuttaa pois vanhempiensa luota.Koulu ja ystäväpiiri ja myöhemmin työkaverit ovat erittäin tärkeitä tässä kehitysprosessissa. Kaikki muistaa kai sadun "Ruma ankanpoikanen". Kun ankanpoikanen sai uuden perheen mikä hyväksyi hänet sellaisena kuin hän on, hän alkoi kukoistaa ja viihtyä.
Se vaatii valtavaa rohkeutta katkaista sukupolvesta toiseen kulkeneita lojaalisuusketjuja ja olla oma itsensä ja huolehtia omista tarpeistaan. Se ei ole itsekkyytää vaan juuri se oikea ja terveellinen tapa toimia.Näin toimiessa tulee vetämään puoleensa tervellistä seuraa ja elämä hymyilee.Eikä ole suurempaa riskiä että oma perhe ja omat lapset tulisisvat voimaan huonosti.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jay (m) kirjoitti:

Oon elänyt vuosia vanhempieni luona ja saanut kestää riitelyä harva se päivä, ja aina samoja juttuja ! Isä on melkein alkoholisti ja taipuvainen vähintäänkin ylirutinoituneisiin, ellei pakkomielteisiin tehdä asiat aina samalla tavalla. Isä peittää melkein kaikki tunteensa, ei koskaan ole mua halannut taikka sanonut rakastavansa. Äiti taas on lähes TÄYSIN vastakkainen tunteiden näyttämisen suhteen. Ylihuolehtivainen ja ahdistukseen sekä syyllisuudentteisiin taipuvainen, voisi sanoa melkein hänen olevan ahdistusneuroottinen. Silti virheistään huolimatta ihana ihminen, jolta oon paljon ottanut mallia.
Vanhempani on sitten "luoneet" tällaisen luonnonoikun, feminiinisen miehen, androgyynin, miehen joka joskus leikkisästi pitää itseään puoliksi naisena ja puoliksi miehenä. Ihmisen joka haluaa auttaa ihmisiä, ja on kaikkien yllätykseksi lähtemässä psykologiatieteen saralle eikä tekniikan alalle. Ihmisen joka rakastaa naisia myös, ei pelkästään ulkoisen kauneuden ja seksuaalisuutensa takia, vaan myös niiden ajatusmaailman takia ja herkkyyden nähdä kauneutta ympärillään kaiken tän pinnallisuuden lävitse, vaikka osaavat miehetkin nähdä kauneutta. Ihmisen jonka tärkeimpiin päämääriin kuuluu kauneuden etsiminen elämästä ja sen maksimoiminen...

Oon sekopää mieheksi mun pitäs olla muija tällä sielulla :)

Sielu, miksi menit miehen ruumiiseen ?

Why, oh why ! :)

*naurua*

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu