Taiteen metafyysiset premissit

Tehdessämme yhä uudelleen itsellemme tai julkisesti seuraavan kysymyksen; onko joku säveltäjä parempi kuin joku toinen ja millä kriteereillä argumentoiden, osoittaa sekin yhä uudelleen vain sen, että meidän itsemme kaltaisen normaaliälyisen ihmisen tieto ja tietokyky, ts. äly pysähtyy suhteisiin tulematta milloinkaan puhtaasti objektiiviseksi näiden tahtoa ja sen tarkoitusperiä palvelevien olioiden välisien suhteiden muodostaessa hyödyllisten ja käytännöllisten, ei kuitenkaan teoreettistn tietojen, pääsisällyksen ja juuri tämä tahto, varsinainen minuus itse, jonka työkaluna vaikuttimien ja motiivien välittäjänä, olioiden ja objektien välisten suhteiden tiedoitsijana vertailuja suhteessa tahtoon itseensä suorittaesaan ja niin muodoin sen tarkoitusperiä ajaesaan vailla ideoiden ja puhtaan objektiivisen ja subliimin taiteen ja musiikin käsittämisen edellyttämää tiedoitsevan subjektin puhtautta tahtomisen ollessa tajunnasta poistungettu älyn ylivoimaisuuden painosta, sillä missään tarkoituksellisessa ajattelussa äly ei ole tahtomisesta vapaa koska tahto, sen luonnollinen juuri, sanelee sen teeman ja johtaa sitä omine intentoineen ja subjektiivisine näkemyksineen esim, ilmentyen juuri kaikenlaisten vertailujen suorittamisena osaksi suhteessa toisiin objekteihin osaksi tiedoitsevan tahtoon ja joka on esteenä kyvyllemme tarkastella maailma ja olioita puhtasti objektiivisesti ja nauttia näiden henkien objektiivisuudesta, ts. siitä puhtaudesta jolla jokin taiteelinen objekti heillä on mielteenä tahdosta erottautunut ja ikään kuin haihtunut pois tästä objektista tahtona, siinä määrin kuin jokin nerokas havaitsevan, syvän ja objektiivisen tiedon täydellisyydellä varustettu luova henki ja äly ikäänkuin persoonan ulkopuolelta tulevana geniuksena persoonasta erottautuen on objektiinsa mielikuvituksensa, tietokykynsä ja havaintokykynsä puitteissa kyennyt sublimoitunutta ja objektivoitunutta tunnetta valamaan