Tuolla ateismi-palstalla oli keskustelua eläinen uskonnollisuudesta ja joku heitti kommentin, että simpanssit tanssivat sadetansseja. En viitsinyt sillä palstalla kysellä asiasta enempää, mutta löytyisikö täältä ketään, jolla olisi asiasta jotain tietoa.
Siis tanssivatko simpanssit sadetansseja ja mitenköhän moinen on tutkittu?
Siis tanssivatko simpanssit sadetansseja ja mitenköhän moinen on tutkittu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä tutkijan silminnäkijäkuvauksia sade- ja vesiputoustansseista:
http://www.janegoodall.com/chimp_central/chimpanzees/behavior/rain_dance.asp
Ei luonnon ihmeistä innostuminen niin, että pistää tanssiksi minun mielestäni ole osoitus uskonnollisuudesta.
Amerikan suurpetotutkijat ovat kertoilleet esim. harmaakarhujen usein pysähtyvän pitkäksi aikaa auringonlaskun aikaan kukkulan tai vuoren länsirinteelle istuksimaan ilman loogista syytä. Ihailevatko ne auringonlaskun kauneutta aivan kuten me ihmisetkin?
"Ei luonnon ihmeistä innostuminen niin, että pistää tanssiksi minun mielestäni ole osoitus uskonnollisuudesta."
"..esim. harmaakarhujen usein pysähtyvän pitkäksi aikaa auringonlaskun aikaan kukkulan tai vuoren länsirinteelle istuksimaan ilman loogista syytä. Ihailevatko ne auringonlaskun kauneutta aivan kuten me ihmisetkin? "
Uskonnollisuuden määrittely, niin että se käsittäisi muunkinlaisen psyykkisen tilan, kuin sovinnaisen riittien harrastamisen, voisi olla aiheellista. Minusta mikä tahansa "irrationaalinen" poikkeaminen käytöksessä eloonjäämis-, lisääntymis-, menestymishakuisesta puuhastelusta voi olla jonkintasoista "henkisyyttä" tai uskonnollisuutta, sisältää esim eksistentiaalista pohdiskelua, olemisen ihmettelyä, myös omalla tasollaan simpanssin ja harmaakarhun mielessä. En yhtään ihmettelisi, jos vanha, kokenut harmaakarhu laajaa, tuttua maisemaa ja auringonlaskua katsellessaan kokisi syvää yhteenkuuluvaisuuden tuntua luonnon kokonaisuuden kanssa, ilman mitään symboolista ajattelua ja minätunnetta.
Zen-tradition mukaan villieläimillä on luonnostaan spontaani buddha-luonto, ilman mitään yrittämistä. Tämän saman aavistaa Burrougs Tarzan-kirjoissa. Ehkä juuri tämä piirre niissä minua poikasena lumosi.
Tai voisihan se olla myös kulttuurisuutta. ;)
No, itseasiassa olen kanssasi samaa mieltä, että muidenkin eläinten kuin ihmisten osoittama ihmettely ja kunnioitus luonnon ihmeitä kohtaan on eräänlainen esiaste henkisyydelle ja mahdollisesti myös uskonnollisuudelle. Se elintila ja ilmiöt, mitä ei sillä hetkellä ymmärretä, täytetään henkiolennoilla ja jumalien tahdolla.
Simpanssit, harmaakarhut, norsut ja miekkavalaat ovat monien muiden älykkäiden eläinlajien kanssa paikallisen ravintopyramidin huipulla usein myös joutilaita kelaamaan muutakin kuin jokapäiväistä elantoa ja hengissäpysymistä.
Elääköhän valaiden keskuudessa legenda Saatanasta, joka valaanpyyntialuksen muodossa jahtaa uhriaan ja kiinni saadessaan kadottaa hänet jonnekin "ylös"?
Kiitos linkistä. Luin sen ja olipahan mielenkiintoista. Selitys, että simpanssit reagoivat ilman sähkövarauksen muuttumiseen ennen sadetta, on ihan uskottava. Ne tanssivat, sillä tietävät sateen alkavan. Mutta miksi se tieto saa ne juuri tanssimaan? Mielenkiintoista. "Ihmisyyden" alkukaikuja, kenties..?
Harmaakarhun kauneuden ihailukyvystä en tiedä, mutta kahden koiran omistajana tiedän miten koirakin voi hiljentyä auringonlaskua -tai nousua luonnossa katsellessaan. Tosin se kai laumaeläimenä tekee samaa mitä laumanjohtajakin eli minä, jää siis rauhallisesti katselemaan näkymää :)
Mahdollisesti simpanssit, tuntiessaan ukkosmyrskyn mahdollisesti kohta tulevan, jo valmistautuvat koitokseen, koska vasta sen varsinaisen trooppisen kuuron iskettyä salamoineen ja rankkasateineen ne panevat pystyyn kunnon rumban voimannäyttöineen, huutamisineen ja yhteistansseineen.
Me ihmisetkin kyllä tunnemme tulevan ukkosen mm. käsivarren ihokarvojen noustessa pystyyn ja ilman käydessä 'painostavaksi'.
Simpanssien vesiputoustanssi on myös erikoinen, koska siinä ottavat simpanssin pienet aivot mittaa kohteesta, joka on 'elävä', mutta ei kuitenkaan ole, vaan ihan tavallista vettä, jonka vesiputoustanssia esittävä simpanssi usein käy myös tarkistamassa juomalla sitä. :D
Siinä Jane Goodallin sivuilla on myös juttua simpanssien erityisestä suhteesta käärmeisiin. Useimmat ihmisapinat, ihminen mukaanluettuna, pelkäävät käärmeitä aivan suhteettoman paljon, mutta jotkut simpanssiyksilöt erityisesti ovat haltioituneita käärmeiden seuraamiseen. Ovatko käärmeet näiden älykköjen mielestä jotain 'eläviä oksia'? Mikä saa ne elämään ja miksi kaikki oksat eivät ole kuten ne?
Niin, artikkelin mukaan jotkut simpanssiyksilöt jäävät lähistölle tarkkailemaan havaitsemaansa käärmettä. Ehkä ne haluavat oppia vihollisen käyttäytymisestä?
Simpanseilla olisi artikkelin mukaan myös oma "sana" käärmeelle. Sama varoitushuuto aina, kun on kyse käärmeestä. Yleensä lauma pötkii silloin pakoon, mutta jotkut "biologit" ;) jäävät käärmettä tarkkailemaan pitkäksikin aikaa.
Simpanssissa ja ihmisessa todellakin on paljon samaa =)