Järki vs. tunteet

WandaS

Nyt se sitten tuli. Ajatus siitä ettei poikaystäväni ehkä olekkaan se elämäni mies! Aloitimme seurustelun aika nuorina (tai no, minä 19 hän 22), nyt takana 6 yhteistä vuotta. Viime aikoina huomaan ajattelevani että haluan vielä elää ja hankkia kokemuksia! Samaan aikaan poikaystäväni on ahdistunut koska on mielestään "siinä iässä" että pitäisi olla lapsia hankkimassa jne. Apua!

Eroajatus satuttaa ja toisaalta oman elämän sinkkuaika kutkuttaa. Ero toisesta tuntuu todella vaikealta, varsinkin kun ei ole oikein mitään syytä erota... järki sanoo että elä nuoruutta nyt, kokeile kaikkea ja samalla tunteet ovat vielä niin kiinni tässä poikaystävässäni... tiedän katuvani kumpaakin päätöstä jälkeenpäin; poikaystäväni on minulle rakas ja tärkeä, mutta milloin elän nuoruuttani ja tiedän mitä haluan jos en nyt?!

Tuntuu lisäksi että arki ja elämä ylipäätänsä on tällähetkellä tylsää ja niin tavallista... emme tee oikein mitään yhdessä ja kaipaisin taas rakastumisen tunnetta! :) ..huomaan itseasiassa ihastuvani puolituttuihin, työkavereihin jne... mikä pisti ensimäiset hälytyskellot soimaan!

Jos lähden niin poikaystäväni löytää varmasti pian uuden. Ajatus tästä satuttaa ihan mielettömästi! :(

6

1298

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Rasmus-Nalle

      Tein päätöksen ja lähdin. Lähtö kadutti jälkeenpäin mutta varmasti jääminenkin olisi kaduttanut. Elämä on valintoja.. Edellisessä suhteessa myös ihastuin lähes päivittäin tuttuihin ja tuntemattomiin. Ihmisiin, joita näin ostoskeskuksissa, baareissa, ihan joka paikassa. Nyt sinkkuna en ole ihastunut pitkään aikaan kehenkään, enkä oikeastaan haluakaan. Tästä nyt ei varmaan ole paljon apua mutta etpä ole ainakaan yksin ongelmiesi kanssa.=)

    • elää-.-.-

      Mielestäni sinun pitää uskaltaa laittaa stoppi poikaystävän vauvakuumeelle !!! Tunnen monta naista jotka ovat tehneet lapsia vasta 35-v just sen vuoksi ettei sit tule näit iltalehden otsikoita joissa 3-v seisoo räntäsateessa pelkässä t-paidassa kun äiti on juomassa nuoruutta takaisin kapakassa.
      Sano miehllesi että hän joutuu odottamaan vielä 6 vuotta. Että haluat nyt mennä ja elää nuoruutta.. kerro toi 3-v juttu, ei se muuten ymmärrä mitä tarkoitat !!!!
      Jos se ei hänelle käy niin sit, sori, ero tuli. Mutta ei ainakaan pieni lapsi silloin kärsi siitä jos miehesi huomaakin kuin on kiva mennä ulos pitkästä aikaa.....ja lapsi on yksin kotona. Näit on jokapäivä sossun huostaanotto kokouksissa

      M-40

    • eikä silti kannata erota

      Te voitte hyvinkin olla "oikeat" toisillenne, vaikka tulee tuollaisia tuntemuksia. Ainakin sinusta saa sellaisen kuvan, että rakastaisit miestäsi. Oletko koskaan kuullut siitä, että monille tulee 7 vuoden kohdalla kriisi, kun elämä käy arkiseksi? Ei se välttämättä vaihtamalla parane vaan voi olla sama homma edessä uudenkin kanssa 7 v. päästä. Kannatta pysähtyä miettimään, olisiko ongelma ratkaistavissa jollakin muulla konstilla kuin erolla.

      Sinä haluaisit elää nuoruutta, mennä ja kokeilla uusia asioita. Se on ihan normaalia. Miksi et mene? Aloita jokin uusi opiskeluprojekti tai harrastus. Siellä näet uusia ihmisiä ja saat virikkeitä. Tai keksi jotain muuta uutta elämääsi yksin tai miehesi kanssa. Kun toinen puolisoista virkistyy ja saa uutta energiaa, saattaa jopa tapahtua uusi rakastuminen. Vauvan hankitaa kannattaa tosissa lykätä vielä jokunen vuosi, kunnes kumpikin haluaa sitä ja näkee miten suhde tuosta kehittyy.

      Yhdellä nuorena avioituneella ystävättärelläni oli vasta aviokriisi ja olin varma että heidän suhteensa on lopussa. Mies kyllästytti ja ärsytti ja elämä oli pelkkää arkea. Ratkaisu löytyikin siitä, että mimmi osti harrikan. Alkoi löytyä uusia (naispuolisia)ystäviä, joita tapailee viikonloppuisin ja nyt rouva puhkuu intoa maanantaisin kun tulee töihin. Mieskin on taas yhtäkkiä ihan ok;)

    • vaikka

      yhdessä poikaystäväsi kanssa nuoruutta yhdessä. Teidän kuuluukin periaatteessa olla nuoria vielä. Ei kannata mummoutua, vaikka parisuhteessa onkin :) Tee sellaista, mitä haluat tehdä, ja anna poikaystäväsi tehdä asioita joista hän haaveilee (ei pettämistä, tai lapsien tekoa ilman todellista haluasi siihen :) Parisuhde ei estä elämää, vaan on osa sitä. Luulen että poikaystävällesi iskee sama nuoruuden kaipuu jossain vaiheessa, jos ette vietä nuoruusaikaa. Sopikaa, että nyt on aika tehdä asioita, joita haluttaa tehdä, ja tehkää niitä suhteenne sisällä. Se voisi oikeastaa olla jopa palvelus kumpaakin kohtaan teistä.

    • lähes

      samat fiilikset ku sulla.Mä oon aika todellisessa umpikujassa,enkä tiedä ollenkaan mitä tehdä.Lähinnä odotan,että poikaystäväni ottaisi tämän meidän suhteen puheenaiheeksi.Mutta sitä saan luultavasti odottaa aika pitkään...Tuntuu että hän esittää ettei muka huomaa,miten huonosti meillä menee.Tuntuu että se ei huomaa että miten oudosti minä käyttäydyn.Ja tosiaankin mietin vaan sitä,että mikä vittu mua vaivaa.Mulla olis mies,joka olis luotettava ja tosi hyvä isä lapsille(sit joskus),mutta musta tuntuu että kaikki on vaa nii tylsää...Mutta mietitääs tosinpäin;mitä ihmeen järkeä on sit siinäkää ettei oo ketää jonka kaa nukkua ja lähtee jonneki(paitsi kaverit tietty),mutta ei kukaan asu sun kaa yms. ja mitä järkee on siinä että tyyliin meet baariin ja kattot josko siellä kehittyis jostai jotain jne.?
      Elämä on tavallaa paljo helpompaa kaksin,mut toisaalta yksin sun ei tartte kertoo missä oot minne meet mitä aiot...Eikä tartte ajatella että ei saa tehdä sitä eikä tätä ja se ja tuo ja tämä on väärin sitä poikaystävää kohtaan...
      Mulla on ennenkin tullu tällanen olo,et olis parempi olla yksin.Me ollaan pariinkin otteeseen erottu aiemmin,mut sit aina palattu yhteen.Viime ero tapahtui melkein 2v sitten ja silloin poikaystävä muutti pois ja minä asuin muutaman kuukauden yksin.Sitten kun taas palattiin yhteen,oli jonkun ajan päästä edessä muutto toiselle paikkakunnalle,täysin tuntemattomaan.Kummallakaan ei ollut täällä yhtään tuttua,vain toisemme.Se ehkä jopa lähensi meitä.Hankimme myös toisen koiran ja olemme ostaneet yhteisiä huonekaluja yms. Yhdessä ollaan siis oltu noin 6 vuotta. Siinä ajassa ehtii ns.kasvaa toiseen kiinni,siksi irtipäästäminen tuntuu niin vaikealta.Mä vaan mietin,että entäs jos tää ei oo oikea ratkaisu,entäs jos sama homma on edessä jonkun muun kans sitten vuosien kuluttua??Pitäiskö mun vaan työntää noi sinkkuajatukset romukoppaan ja ykinkertaisesti pakottaa itteni sopeutumaan tähän parisuhde-elämään??Mä tiedän,että menetän paljon jos me erotaan.Ehkä senkin ymmärtää täysin vasta joskus...Mutta minkäs teet kun välillä ahdistaa nii helvetisti ja tuntuu etten rakasta sitä ihmistä pätkääkään(vai tuleeko noi fiilikset vaan siitä että ku kaikki on nii arkista ni vaan luulen etten rakasta/välitä??) enkä välitä missä se on tai mitä se tekee...Tuntuu kamalalta,miten mä edes voin tehä niin mun poikaystävälle.Sille ihmiselle jonka oon tuntenu koko elämäni.Siltä ainakin tuntuu.Ja se ei ees ymmärtäis jos sanon haluavani erota.Se ei ymmärtäis jos sanon etten ehkä olekaan vielä valmis sitoutumaan loppuiäkseni.Me ei olla menty kihloihin,vieläkään.Mä täytin just 2o vuotta,poikaystävä täyttää 23v. Mun nuoruus on menny tässä suhteessa eläessä. Kaiken lisäksi mä olen mokannut niin monta kertaa,poikaystvä ei edes tiedä niistä ja oikeastaan vaan pelkään millon mokaan taas.Se on kun lähtee jonneki kavereiden kans ni aivot jää narikkaan.Hävettääki nii vitusti.Nyt kai pitäis vaan saada selville mitä haluan.Mut ku en tiedä!
      Ja ongelmia tettää tää asunto(esim.takuuvuokra),koirat,huonekalut..kaikki!
      Huh,huh...

      • hattivathi

        merkkaavia asioita. Asunto, koirat ja huonekalut on järjestelyasioita. Oletkohan puhunut kumppanin kanssa miltä susta tuntuu.
        Asiat kannattaa ottaa rauhassa esille, niin että kerrot omista tunteista, ja että sulla ei ole hyvä olla ja kysyt minkälaisia ajatuksia hänellä on viime aikoina ollut teidän jutusta. Älä kuitenkaan aloita syyttelemään toista asioista joita suhteestanne mielestäsi puuttuu vaan puhu niistä myönteisemmin, kuten mitä haluaisit tehdä kumppanisi kanssa ja mihin toivoisit jotain uutta.

        Omalla kohdallani takana on 3,5 vuoden suhde, joka oli alusta alkaen tuhoon tuomittu näin kun jälkikäteen sitä ajattelee. minulla ja ex-kumppanillani oli ja on edelleen aivan eri elämänarvot ja mitä haluamme saavuttaa elämässä. Minulle kumppanuus = kaksi itsenäistä ihmistä jakamassa elämänsä. Kaipasin koko seurustelun ajan jotain yhteistä harrastusta, vaatimattomasti odotin sitä päivää että menemme pelaamaan tennistä yhdessä. ( sitä päivää ei koskaan tullut. )
        Minulla oli suhteessa paha olla, olin loukkaantunut kun mieheni teki ystäviensä kanssa sellaisia asioita mitä minä olisin halunnut tehdä hänen kanssaan. Hän tarvitsi minusta hermolomaa, vaikka minun mielestä olisimme tarvinneet yhdessä irtioton arjesta lähtemällä lomalle yhdessä.
        Jos en olisi itse ollut vahva, (todella vahva) silloin kun päätin ottaa asiat puheeksi, olisimme varmasti vieläkin siinä onnettomassa suhteessa riitelemässä mitättömistä asioista.

        Asunto, koirat ja huonekalut ovat seikkoja jotka järjestyy silloin kun täytyy. Mieti enemmän nyt tulevaisuutta ja sitä oletko onnellinen tässä hetkessä ja tilanteessasi.

        Itselläni on vielä rankka suruaika meneillään (miksipä muuten näitä tarinoita täällä lukisin) enkä ole totta puhuakseni osannut vielä edes päästää irti poikaystävästäni. Eihän se voikkaan olla helppoa, kun on viimeisen 3,5 vuoden aikana jakanut kaiken hänen kanssaan. Hän on ollut ainut jolle olen osannut itkeä ja avautua ja on sitä edelleen. Erostamme on kuitenkin vasta muutama kuukausi joten en oletakaan että suru on vielä ohitse. Hassuinta tässä on se että olen tavannut monta ihanaa miespuolista henkilöä näiden parin kuukauden aikana, mutta en voisi kuvitellakaan että nukkuisin heidän vieressä tai suutelisin, en edes halua ajatella pidemmälle. Nyt opettelen elämään yksin, etsin harrastusta (etten vain taas rupea syömään yksinäisyyden tunteeseeni) ja yritän löytää taas sen kadonneen minän, sen tytön joka oli 3,5 vuotta sitten innokas lumilautailija ja kova tanssimaan ja pitämään hauskaa. Onneksi ympärilläni on aitoja ystäviä lapsuuteni ajoilta saakka, joiden kanssa voin olla ja puhua tunteistani.

        Neuvoni sinulle on kuitenkin se että puhut miehesi kanssa ja kysyt häneltä onko hän tyytyväinen juttuunne ja haluaisiko hän jotain enemmän. Samalla voit kertoa omista tunteistasi ja mikä sinua ahdistaa.
        Toivon että teillä olisi enmemmin edessä ymmärrystä ja yhteistä aikaa ja että pystyisitte paikkaamaan yhdessä ne tyhjiöt mitä sinulla on sisälläsi, kuin että päätyisitte samaan ratkaisuun mihin minä ja kumppanini.
        Suhteet ovat aina omanlaisiaan eikä niitä voi verrata toisiinsa. Pyydän sinua luottamaan omiin tunteisiisi. Kukaan muu ei voi sinulle kertoa vastausta vaan se sinun täytyy löytää sisältäsi. Toivon sinulle voimia koetuksiisi, mitä ikinä päätätkin suhteenne kohdalla.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4245
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3468
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1806
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1683
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1435
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      939
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      846
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      827
    Aihe