Kun uusia asioita opitaan, saattaa joskus opettajiltakin mennä jauhot väärään pussiin. Lueskelin tuossa hiljattain kahvin historiasta länsisuomessa sen rantautuessa sinne. Tarjoilutapoja oli useita, samoin valmistusmetodeja. Kahvin käytön oppiminen on ollut tosi hankalaa, mikäli historian kirjoihin on uskominen. Kahvia keitettiin mm. raaoista pavuista. Eräät taas tarjosivat kahvin poroja, heitettyään ensin keitinliemen pois niistä. Kahvinkeiton ohjeita antoi mm. v.1849 Kokki-Kirja otsakkeella Kahweeta. Ohjeen mukaan kahvinpavut pestään huolella ennen polttamista; jauhetuista kahvinpavuista tehdään sen jälkeen kylmään veteen sekoitettuna pullossa eräänlaista sumppivettä, josta siivilöinnin jälkeen saadaan kahvinkeitossa saatavaa lientä. Tästä liemestä ja kaksinkertaisesta määrästä puhdasta vettä, keitetään kahvi. Mahtoiko Gustav Paulig on ohjeen takana. Samantapaisia juttuja tuli mieleeni kun noita tarinoita lueskelin. Minulla oli urani alkuaikoina keittiösä apulainen. Olin keittänyt bearnaisekastikkeen yrttiliemen ja sulattelin kattilassa voita jatkaakseni soosin tekoa. Pyysin apulaista siivilöimään keitoksen ja tuomaan sen minulle. Näin tapahtuikin, mutta sain kulhossa eteeni maustekasvit eli siis sipulin rakunan ja persiljan pippureineen kaikkineen, tarvittava mausteliemi oli siivilöity viemäriin. Samoin nykyään niin tuttu ja pidetty Lasagne ei suinkaan seitsemänkymmentä luvun alussa ollut lainkaan niin tuttu edes ammattilaisten joukossa. Muistan elävästi erään Tamperelaisen, vieläkin hyvin tunnetun keittiömestarin ihmettelyn lasagnelevyjen suhteen.
Hän liotti levyjä kylmässä vedessä, kunnes ne pehmenivät ja vuokaruoan tekeminen sattoi alkaa. Eräs muisto on kuusikymmentluvulta. Saimme määräyksen liittää annoksiin jäävuorisalaattia. Koska salaattilajike oli aivan uusi, eikä kukaan ollut edes kuullut sellaisesta. Pohdimme asiaa porukalla, kunnes jollakin välähti, hei laitetaan revittyä salaattia Gn kippoon ja sinne vettä ja pakasteeseen. Siitä sitten lohkotaan palasia , sellaista täytyy olla jäävuorisalaatin. Kyllä naurua piisasi, kun asia selvisi.
Nykyajan kaikkitietäville ja osaaville trendikokeillehan tällaisia kömmähdyksiä ei tietenkään satu.
Hän liotti levyjä kylmässä vedessä, kunnes ne pehmenivät ja vuokaruoan tekeminen sattoi alkaa. Eräs muisto on kuusikymmentluvulta. Saimme määräyksen liittää annoksiin jäävuorisalaattia. Koska salaattilajike oli aivan uusi, eikä kukaan ollut edes kuullut sellaisesta. Pohdimme asiaa porukalla, kunnes jollakin välähti, hei laitetaan revittyä salaattia Gn kippoon ja sinne vettä ja pakasteeseen. Siitä sitten lohkotaan palasia , sellaista täytyy olla jäävuorisalaatin. Kyllä naurua piisasi, kun asia selvisi.
Nykyajan kaikkitietäville ja osaaville trendikokeillehan tällaisia kömmähdyksiä ei tietenkään satu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun perunaa yritettiin saada leviämään Suomeen. Perunaa kasvatettiin pienessä piirissä ja kehuttiin, miten on maukas ja ruokaisa kasvi. Rahvas sitten kävi varkaiten varastamassa perunan varsia ja lehtiä, ja syödä rouskutteli niitä sellaisenaan. Tuskin maistui kovin maukkaalta? Rahvaalle ei kerrottu että maansisälle juuristoon kasvaa mukuloita, jotka keitetään ja sitten syödään. Ajatuksena oli että peruna on hieman salaperäinen kasvi ja rahvas kansa sitäkautta kiinnostuisi viljelemään perunaa ruokapöytiinsä.
Vanha juttu joten voineeko käyttää nimitystä urbaanilegenda.
mun kaikkitietävä osaava mummoni rakkaus hänen sielulleen,,,,,,joo olin opiskellut ekan syksyn ammattikoulussa keittäjäksi ja lupauduin sitten marja kiisselin tekemään ,Oli mummolla ihmeteltävää kun jäiset mansikat vadelmat arabian liemikulhoon pohjalle viskasin ja mehusta kiisselin tein ,Hän oikein siskoilleen soitti jotta hyvät on opit tyttö saanu kun niiiiiiiiin hyvän kiisselin keitti ps, kun valmistuin mummo mulle 3000mk anto ;))