Miks pyöräilijät vinkuu aina sen pyörän painosta niin paljon. Eikö se ole yks ja sama painaako se pyörä vaikkapa 10 kg tai 17 kg. Eikö se ole kunnon puutetta jos ei jaksa ajaa/polkee muutaman kilon raskaammalla pyörällä. Ei luulis paljoo vaikuttavan jos jaloista löytyy potkua.
Miks pyöräilijät aina valittaa
F5 kehonen
313050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
vinkuvat, jos jotkut pyöräilyn osa-alueisiin fanaattisesti suhtautuvat tai pyöräkauppiaat markkinointimielessä näin tekevät.
Eipä muutamasta painokilosta tavalliselle ketjunkuluttajalle käytännön merkitystä ole.
eivät sitten juokse kumisaappaissa tai vaelluskengissä 1 Ihan sama juttu, kevyempää-miellyttävämpää. tulee käytyä lenkillä kun varusteet ovat kunnossa ! Kokeilkaapa 17 kilon tai 8 kilon pyörää huviksenne ! Ihan sama kuin vaihtaisi Ladan Ferrariin !!
lenkilläkäynnin tarkoitus ole kunnon kohottaminen, eikä jonkin lenkin mahdollisimman nopea suorittaminen? Joten hieman raskaampi pyörä voi olla kuntoilumielessä parempikin.
Eri asia tietysti on kilpapyöräilijöiden harjoittelu, joka tehdään kilpavälineillä (tarpeellisilta osin).
Kumisaappaissa juostessa tulee hiertymiä jalkoihin.
Vaan aiheuttaako raskaampi fillari hiertymiä? Eipä aiheuta.
Raskas fillari antaa saman rasitusvastuksen kevyttä pyörää alhaisemmassa nopeudessa, mikä parantaa turvallisuutta.
Köyhät valittaa, kun ei ole varaa ostaa kalliimpaa pyörää vaan täytyy tyytyä tarjoustalon kontioon.
juurikin niin, saat vapaasti polkee kuinka painavalla pyörällä vaan. et pitkälle jaksa ja jää kokematta monen tunnin ihanat polkupyörä retket maisemia katellen. Raskaalla kivireellä meet muutaman kilsan kielivyön alla, on nautinto kaukana, ihan just hyvin verrattu saappaat jalassa juoksua...Oma on valintas!!! Lada vai joku muu... ehkä se on rahakysymys!!!
useimmilla jäädä ensimmäiseen ja ainoaan kertaan, jos ne pitää ultrakevyellä maantiepyörällä niskakyyryssä ja rinkka selässä tehdä.
ei ajeta " niska kyyryssä " . Jos ja kun on oikea ajoasento-on se mukava ja miellyttävä ajaa ! Kaikenlaiset " asiantuntijat " täällä puhuu kilpapyörällä ajamisesta, vaikka eivät edes ole nähneet kilpapyörää !
asioista olla oikein perillä. Jos käy polkemassa 100 km:n maisemaretken, ei siinä vielä mitään rinkkoja kaivata. Juomapullo ja kevyet eväät riittää hyvin.
mennä poljeskelemaan lasten liikennekaupunkiin 100 kg:n kivireppu selässä öiseen aikaan, jos turvallisuus niin lähellä sydäntäsi on. Ei olisi paljon vastaantulijoita, eikä vauhti päätä huimaisi.
Parempilaatuisista komponeneteista koottu pyörä toimii paremmin, on kestävämpi ja samalla myös keveämpi. Hinnan nousu polkupyörissä parantaa ajettavuutta ja toimintaa määrättyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen enään viilataan grammoja. Maantiepyörissä hinta lienee jomman kumman puolen paria tonnia ja maastopyörissä jonkin verran korkeampi. Tuon jälkeen puhutaan enään kevetämisestä.
Eikä tuo hieertymäkommenttikaan oikein pitänyt paikkansa. Periaatteessa voisi tuottaa halvan hyvän sinkulan, jollaisia aikaisemmin on ollutkin markkinoilla. Polkupyörän oikea koko on oleellinen tekijä, jotta ei synny esimerkiksi rasitusvammoja ja että ajaminen yleensä on mahdollista ja turvallista. Joten vaikka pyörä sinänsä olisi halpa, niin useiden runkokokojen logistiikka käytännössä estää tuollaisen tuotten myymisen. Hyvä esimerkki tästä on Biltema, jolla on pari ihan toimivaakin mallia, mutta kaikista vain yksi runkokoko.
miksi näitä monen tonnin kilpapyöriä sotketaan jollain 90 rpm kadenssilla ja alle 30:n km/h keskinopeudella, tyypit on maisemaretkellä!
En noita vihreitä muuten oikein, mutta tuo Soininvaaran retkikertomus on hyvin kirjoitettu ja todella mielenkiintoista luettavaa.
http://blogit.hs.fi/soininvaara/
Se on sitä liikunnan nautintoa!
enää voi sanoa vihreäksi, korkeintaan joksikin myrkynvihreäksi. Tuohan myy entistä statustaan suuryritysten mm. Nokia:n nimissä.
Tuo blogi on kyllä tuttu, sillä onhan Nokia:lla tuhansia työntekijöitä joiden toimenkuvaan kuuluu näiden linkkien levitys positiivisen yrityskuvan luomiseksi.
Vaikka Soininvaaran reissu on minusta lähes koominen, se näyttää kuitenkin toteen kuinka monin tavoin pyöräilyä voi harrastaa ja ansaitsee tämän vuoksi suorituksena arvostusta.
Ostin lomamatkalta Pariisista kesällä paikallisen fillarilehden ja siinä oli lukuisia reittiarvosteluja. Kaikki reitit oli arvosteltu kolmelle kohderyhmälle, joista ilmeisesti alimmainen oli kilpapyöräilyn harrastaja, keskimmäistä en mene edes arvaamaan ja ylimmäisen minäkin osasin kääntää: turisti.
Retkeily maantiepyörällä on noissa kulttuurimaissa paljon yleisempää, kuin täällä pohjoisessa. Yksi syy lienee se, että meillä tievorkoston kunto on monin paikoin surkea, joten se rajoittaa autoilun lisäksi myös pyöräilyä.
Mittojen mukaan huippuosista rakennettu fillari ja varusteet parasta laatua....siitä ei ihanuus parane! Se vaan valitettavasti jää useimmilta kokematta ja puhumalla sitä tunnetta ei voi ilmaista.
löytyy kyllä yleisnimitys, se on sääli.
Jos ihminen saa nautintonsa tuollaisesta materialismista, häntä ei juuri muuta kuin sääliä,
Olisiko kuitenkin kyse mikromaterialismista?
Minua vaivaa sama asia. Ei tosin kovin kalliilla ostettu, mutta kuitenkin aivan upea n. 8 kg painava kilpapyörä. Sillä ajaessani olen nauttinut vapaudentunteesta, jota en ole koskaan autolla tai moottoripyörällä kokenut.
Olen mikromaterialistisen säälittävästi fanaattinen pyöräilijä, joka säälii autoillaan matelevia makromaterialisteja.
monimutkainen. Autoilija voi kokea vapaudentunnetta ostamalla avoauton, avoauton omistaja voi hankkia moottoripyörän, huoltoasemariippuvuudesta pääsee eroon ostamalla polkupyörän, ultramaratoonari ei tarvitse teknistä apuvälinettä rasitteekseen, erämaavaeltaja on vapautunut jo ennalta tehtyjen kulkureittienkin rasitteesta.
Kysehän vain on oman tahtonsa tiedostamisesta valintojen verkossa. Materian kautta "vapauttaan" ei voine selittää, omien mielihalujen, sekä fyysisten kykyjen/rajoitteiden kautta jonkin verran.
Asia on hyvin yksinkertainen. Titaanipyörien ym hilaketkuttimien omistajilla on vain tarve omistaa jotain mitä ei ole naapurilla, vaikka maha retkottaa ja kalja maistuu niin pyörä pitää olla kuin paremmalla ammattipyöräilijällä. Sitä se on, aivan sama mikä on kuntotaso ja tarve, mutta välineet pitää olla.
Kyllä on monasti naurattanut kepitellessä trendipelleä maanteillä, ei se pyörä tainnutkaan parantaa pyöräilijän hyvyyttä, ehkä vain hetkellisesti kikkelin pituutta...
Etkö keksinyt parempaa provoa?
Ymmärrän toisaalta, mitä aloittaja tarkoittaa. Esim. kun meikäläinen aloittelevana, huonokuntoisena satunnaisharrastajana mittaili oman pyörän painoksi 17 kg ja rupesin sitä sitten keventämään, tuli mieleen, että mitäs järkeä minun olisi hommata mahdollisimman rullaavaa jotain 5 kg pyörää, jolla "ajo on kuin leikkiä vain". Eli miksi minun pitäisi ajaa tällaisella ultra-rullaavalla pyörällä 100 km lenkkejä, kun vaikkapa vanhalla romulla huomattavasti lyhyempi matka kävisi kunnon päälle samalla tavalla?
Toisaalta, kuten aloittajakin kirjoitti, vakavamielinen harrastaminen (kilpailu) on asia erikseen. Silloinhan tavoitellaan mahdollisimman nopeaa tulosta, eli massa on minimoitava, ilmanvastus samoin.
Eihän kukaan pyöräilijä, hiihtäjä tms. kuten allekirjoittanut voi antaa kaverille välineissä etulyöntiasemaa. Ja nykyään on niin, että kevyimmät pyörät ovat vahvimpia. Ja kysympä vaan, että kenellä riittää into polkemiseen kun ite ryskää menemään 18kg rautakasalla ja kaveri tulee heittämällä ohi 10kg 6061 alurunkoisella? Ei kenelläkään. Ja sillä runnomisella särkee kinttunsa.
selittää. Ns. hybridpyörät ovat melko kevyitä kaikki, toiset mallit myydään ns. trekking- tms. varustuksella, jolloin painoa kertyy yleensä n. 17 kg, toinen malli myydään varusteet riisuttuna sport- tai fitness-mallina paino yleensä 10-14 kg.
Ei näille erikseen mitään painavia runkoja edes kannata valmistaa.
Vaihteettomat peruspyörät ovat yleensä melko varusteltuja, joten painoa on yleensä noin 17 kg, tosin jotkut teräsrunkoiset classic-mallit painavat muutaman kilon enemmänkin.
Maantie- eli kilpapyörät ovat sitten siellä alle 10 kg:n sarjassa, mutta jotkut kolmoisohennetut alurungot ja vastaavat carbonit menevät kolauttaessa ruttuun melkein kuin kaljatölkit, joten ei niitä kovin kestävinä voi mainostaa.
Maastopyörät yleensä painavat sitä enemmän, mitä enemmän niihin on saatu ahdetuksi moottoripyöränosia kiinni, joten niiden painoon en edes ota kantaa.
Pyörää ostaessa kannattaa muistaa käyttötarkoitus. Kuntoiluun riittää muutaman satasen fillari ja sykemittari. Kunto näet kasvaa sykkeen perusteella, eikä sen perusteella miten kevyt sitä fillaria on polkea tai miten lujaa sillä pääsee.
Usein, kuten tässäkin threadissa, kuulee paskapuheita tyyliin: "Kevyemmällä fillarilla jaksat polkea pitempään." Siis hei oikeasti, korkeintaan esikouluikäinen lapsi ajattelee noin. Sykkeen saa kohdilleen vaikkapa satakiloisella pyörällä ja kunto kasvaa 100%-identtisesti viisikiloiseen titaanivyötiäiseen verrattuna. Luonnollisesti ajat vain lenkin hitaammin. Kunhan vain syke ja lenkin kesto ovat kohdillaan, kunto kasvaa.
Minusta ei sinänsä ole naurettavaa, että vaikkapa ostetaan kallis mersu, luksus-kesämökki tai -asunto etc., koska em. tapauksissa saa mainioita mukavuuksia ja rahalleen siten vastinetta. Sen sijaan se minusta on naurettavaa, että harrastelija laittaa kymppidonan fillariin, jotta saisi kilon kaksi kevyemmän menopelin. Syynä tähän ostoon on pelkästään egon buustiminen.
puhuttu pyöräilystä vain kuntoilumielessä, minulle pyöräily on kulkemista kohteesta a->b. Pyöräni painaa n.11kg ja sillä taittuu matkat ihan hyvin. Näillä paremmilla pyörillä ajavat usein ohittavat minut ja katselenkin niitä kateellisena, se trikoiden käyttö ei vaan ole minua varten. Pidän vauhdista ja itsekin ajaisin mielelläni kovaa.
Kyllä se kevyt pyörä kohottaa kuntoa paremmin. Sillä saa sentään sykevaihtelua aikaiseksi, ottamalla joku ylämäki välillä kevyemmin ja välillä kovemmin. Kaksytkiloisella täysrautapyörällä on vaan sitten aina sykkeet tapissa ylämäissä, kevyemmin ei voi ottaa, muuten kaatuu vauhdin puutteesta.
"Minusta ei sinänsä ole naurettavaa, että vaikkapa ostetaan kallis mersu, luksus-kesämökki tai -asunto etc.,"
Minun mielestäni nimenomaan ylläolevien ostaminen on egon buustaamista ja siten turhaa.
Ja jos ostat kalliin pyörän, kuinka monen luulet edes näkevän että se on kallis? Eli mitään egon korotusta/tai kateutta et pyörälläsi saa... Jos joku hintaa kysyy, niin hulluna ne pitää vastauksen kuultuaan... Mutta niillähän onkin 60000€ MB. Ja onhan se silloin hullua jos sinulla on 4000€ fillari...
Se maksaa sen mitä maksaa; ei väliä. Pääasia on fillarin päällä saatava nautinto. Paikasta A paikaan B !! Höpöhöpö, minä ainakin lähden aina majapaikastani ja palaan sinne takaisin.
Mutta on fillareissa tuokin puoli, eli energian säästö; tuskin mikään kuljetusmuoto kuluttaa suhteessa niin vähän energiaa, kuin fillarikyyti. Maailma pelastuu...
taidat tietää mitä tarkoitin, jos esim. poljen töihin kuljen pisteestä a->b myöhemmin b->a joo palaan kyllä majapaikkaani. Vaikka pyöräilisin viikon putkeen yleensä jossain vaiheessa palaan majapaikkaani. Pyörä on kulkuvälineenä mainio, itse en ole niin liikunnallinen että pyöräilisin ihan vaan kuntoilu mielessä, mutta tollaset normi matkat mitkä tekisin autolla, on kiva kauniina päivänä taittaa pyörällä.