MISTÄ JOHTUU KAIPAUS

Luin tuon artikkelin ja tiedemiehilläkin on eriäviä käsityksiä asioista.

Itse ajattelen, että aivot ovat fyysinen väline, jolla henki ilmaisee itseään. Kuten radio, jonka avulla kuullaan näkymätöntä äänten värähtelyä.

Henki on fyysisen aineen "yläpuolella", niinpä tiedemiehet eivät koskaan voi mennä tutkimuksissaan hengen alueelle, koska kuinka aineellisilla välineillä voi tutkia "aineetonta"?

Aivan kuten olemassa-olevien ja ei-olemassa-olevien elektronien toiminta aiheuttaa muutoksia fyysisessä aineessa ja ovat kaiken aineen perusta, samoin hengen toiminta aiheuttaa muutoksia ja toimintaa aivoissa, eli mittaustuloksilla mitataan vain hengen toimintta mutta ei tavoiteta itse henkeä, joka on ihmisen rajallisen käsityskyvyn yläpuolella.

Ninpä ihminen ei aineellisella tasolla koskaan voi ymmärtää itseään eikä omaa toimintaansa.

No on ainakin kielellisesti kömpelöä laululyriikkaa, jossa avoimet vokaalit ja töktöktökkivät kaksoiskonsonantit on älyttömästi läjätty kökköön. "Jotain jota", "tiedä mitä edes", "menettänyt", "otettakaan", "mistä en koskaan". Ei käänny kenenkään kieli, ei soi kun ei soi. Maijanen on noita onnettomia huonon rokkisuomen suoltajia, joilla kieli on luonnostaan solmussa eikä se aukea koskaan kuin kohdakkoin. Mikko Alatalo on toinen vastaavanlainen sankari, ylittämätön kunkku kuitenkin Fredi, joka lauloi: "Sillä ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme kaikki tää selviää..."

kielentaju kirjoitti:

No on ainakin kielellisesti kömpelöä laululyriikkaa, jossa avoimet vokaalit ja töktöktökkivät kaksoiskonsonantit on älyttömästi läjätty kökköön. "Jotain jota", "tiedä mitä edes", "menettänyt", "otettakaan", "mistä en koskaan". Ei käänny kenenkään kieli, ei soi kun ei soi. Maijanen on noita onnettomia huonon rokkisuomen suoltajia, joilla kieli on luonnostaan solmussa eikä se aukea koskaan kuin kohdakkoin. Mikko Alatalo on toinen vastaavanlainen sankari, ylittämätön kunkku kuitenkin Fredi, joka lauloi: "Sillä ilmeisesti puhumalla avoimesti välillämme kaikki tää selviää..."

Lue lisää

Pave Maijasen lyriikan ja musiikin arviointi lienee enimmäkseen makuasia. Nimenomaan Canto Finlandian esittämänä ikävä-laulu tuo mieleeni vahvasti juuri sen tunnelman, jota avausviestissä kuvailtiin.

Kökköön läjätyt töktöktökkivät kaksoiskonsonantit ja kieli solmussa tehdyt rokkisanoitukset ovat käsittääkseni elämän ja todellisuuden (mikäli todellisuus on olemassa) monimuotoisuutta. Jos kaikki olisi samanlaista "täydellisyyttä", niin silloin mitään ei olisikaan.

Kosmos nimenomaan on ottanut mm Pave Maijasen, Mikko Alatalon Fredin hahmon ilmentäessään itseään.

Universumin nykyinen olemus on juuri monimuotoisuutta, aine ja säteily ei ole tasaisenharmaata mössöä, vaan on jakautunut erilaisiksi rakenteiksi. Tähän erilaisuuksiin jakautumiseen perustuu koko nykyinen universumi.



En tiedä, onko tämä filosofiaa, mutta tulipa nyt sanottua.

Tämä melodinen filosofinen kannanotto on nyt alkuperäisen taitelijan esittämänä netissä tarjolla:
http://www.youtube.com/watch?v=fd7WkzK4J6c

En ole ikinä kuunnellut Pave Maijasta, mutta nuo sant kuvasivat tuntemuksiani.

Asun meren rannalla ja tten joka myähäisilta tuon kävelyn suistoalueella. Se tuntemus on niin sanoinkuvaamaton, lyhyt, muta ajaton, kuin olisi jotain joka on aina pysyvää vaikka kaikki muuttuisikin. Kuin koskettaisi kaukaista muinaisuutta ja tulevaisuutta yhtäaikaa, kuin olisi ollut olemassa ikuisesti. On jotain joka ei koskaan katoa, luonnonrauha ja hiljaisuus, ne ovat vaikka kaikki katoaisi.

> Aivosolut yrittävät venyä ja etsiä yhteyksiä mutta sokeri loppuu ja pipo tulee vastaan. <


Yhdellä kirja-arvostelusivulla todetaan hieman samaan tyyliin:


My brain-mind burns 1000 kalories per.hour reading this.

http://www.amazon.com/Unified-Reality-Theory-Evolution-Experience/dp/0970655010/ref=pd_bbs_sr_1/103-6686125-3887830?ie=UTF8&s=books&qid=1187706949&sr=1-1