olenko sekopää?

On tosiaan helpottanut kun on saanut ajatuksia ja tunteita ojennukseen. En enää tunne olevani yhtä kiukkusta sillisalaattia. Tyynyn hakkaamisen jälkeen tulee huojentunut ja keveä olo, ihan kuin verenpaine laskisi oleellisesti. Olen pahoillani ettei sun vanhemmat ole osanneet hoitaa sua, onneksi et vaikuta kyllä ollenkaan olevan samaa sarjaa =)

siira99 kirjoitti:

On tosiaan helpottanut kun on saanut ajatuksia ja tunteita ojennukseen. En enää tunne olevani yhtä kiukkusta sillisalaattia. Tyynyn hakkaamisen jälkeen tulee huojentunut ja keveä olo, ihan kuin verenpaine laskisi oleellisesti. Olen pahoillani ettei sun vanhemmat ole osanneet hoitaa sua, onneksi et vaikuta kyllä ollenkaan olevan samaa sarjaa =)

Lue lisää

aika huolestuttavalta sun tilanne kuulostaa jos verenpaineet on kovin koholla ja raivon myötä laskee. No ei kai se auta kuin raivota ja se on sulle hyvä, että se helpottaa ja verenpaineet laskee!!
Meillähän on kuitenkin kaikki mahdollisuudet "heitteillejätöstä" huolimatta vaikka lapsuus olisi mikä, niin itse en halua olla samanlainen kuin vanhempani enkä heidän heikkouksien ja paskamaisuuksien takia pilaa kyllä loppu elämääni vaan rakennan sellaisen ympäristön ja elämän kun haluan. Itsellä on ollut paljon painimista asioiden kanssa liittyen väkivaltaan ja välinpitämättömyyteen ja paska räjähti käsiin, kun aloin esikoista odottaa. Kyllä mielessä pyöri ajatukset, että jos olen yhtä paska kuin omat vanhemmat, niin toivottavasti joku hakee lapset pois. Koskaan ei ole tullut mieleen hakata lapsia tai pahoinpidellä henkisesti.
Korvissa ei itselläkään enää soi huudot siitä mikä paska olen joka ei ymmärrä yhtään mitään ja on niin vitun tyhmä että kukaan ei huoli vaimoksi. Vanhempani ei saa mitään asiaa sovittua ilman riitaa ja elämä on yhtä kiukkua ja mökötystä, kun aloimme seurustelemaan miehen kanssa oli kummallista kun ei ollut mitään väkivaltaa tai kamalia riitoja ja huutoa joka helvetin asiasta. Silloin ajattelin, että nuin kilttiä miestä en halua pilata omalla taakalla ja sillä että elämä muuttuu kaaottiseksi tappeluksi. Meillä on kuitenkin alusta asti mennyt ok vieläkään 10 vuoden jälkeen me emme tappele asioista vaan istutaan pöydän ääreen ja sovitaan. äiti soitti taas tänään, että monennenko kerran on ollut kamala riita ja ukko aikoo jakaa kamat. Ei tommosta jaksais hullukaan. Meitä sitten miehen kanssa kai yhdistää väkivalta ja välinpitämättömyys sillä erotuksella että mun vanhemmat ei ole alkoholisteja.
Mutta kaikkein tärkein sanoma on, että elämästä saa hyvän vielä vanhempana, kun käy läpi ongelmansa eikä tyydy siihen mantraan mitä monesti kuulee, että jos on paska lapsuus, niin sitä toistetaan. Alkoholistin lapsesta ei tule alkoholisti eikä hakkaajan lapsista hakkaajia. Siihen voi itse vaikuttaa omilla valinnoillaan.
Ihmiset yleensä pelkää vaikeuksia(esim. väkivallan läpi käymistä jne), mutta mielestäni ne pitäisi ottaa kokemuksena ja opetuksena. Kyllä siitä paskasta joku päivä selviää vielä voittajana. Ja olempa kuullut miehen äidin myöntäneen, että sitä vituttaa kun lapsilla menee niin hyvin!? Uskomatonta!! Luulisi, että lapsille toivoo parasta.

takulla normaalii kirjoitti:

aika huolestuttavalta sun tilanne kuulostaa jos verenpaineet on kovin koholla ja raivon myötä laskee. No ei kai se auta kuin raivota ja se on sulle hyvä, että se helpottaa ja verenpaineet laskee!!
Meillähän on kuitenkin kaikki mahdollisuudet "heitteillejätöstä" huolimatta vaikka lapsuus olisi mikä, niin itse en halua olla samanlainen kuin vanhempani enkä heidän heikkouksien ja paskamaisuuksien takia pilaa kyllä loppu elämääni vaan rakennan sellaisen ympäristön ja elämän kun haluan. Itsellä on ollut paljon painimista asioiden kanssa liittyen väkivaltaan ja välinpitämättömyyteen ja paska räjähti käsiin, kun aloin esikoista odottaa. Kyllä mielessä pyöri ajatukset, että jos olen yhtä paska kuin omat vanhemmat, niin toivottavasti joku hakee lapset pois. Koskaan ei ole tullut mieleen hakata lapsia tai pahoinpidellä henkisesti.
Korvissa ei itselläkään enää soi huudot siitä mikä paska olen joka ei ymmärrä yhtään mitään ja on niin vitun tyhmä että kukaan ei huoli vaimoksi. Vanhempani ei saa mitään asiaa sovittua ilman riitaa ja elämä on yhtä kiukkua ja mökötystä, kun aloimme seurustelemaan miehen kanssa oli kummallista kun ei ollut mitään väkivaltaa tai kamalia riitoja ja huutoa joka helvetin asiasta. Silloin ajattelin, että nuin kilttiä miestä en halua pilata omalla taakalla ja sillä että elämä muuttuu kaaottiseksi tappeluksi. Meillä on kuitenkin alusta asti mennyt ok vieläkään 10 vuoden jälkeen me emme tappele asioista vaan istutaan pöydän ääreen ja sovitaan. äiti soitti taas tänään, että monennenko kerran on ollut kamala riita ja ukko aikoo jakaa kamat. Ei tommosta jaksais hullukaan. Meitä sitten miehen kanssa kai yhdistää väkivalta ja välinpitämättömyys sillä erotuksella että mun vanhemmat ei ole alkoholisteja.
Mutta kaikkein tärkein sanoma on, että elämästä saa hyvän vielä vanhempana, kun käy läpi ongelmansa eikä tyydy siihen mantraan mitä monesti kuulee, että jos on paska lapsuus, niin sitä toistetaan. Alkoholistin lapsesta ei tule alkoholisti eikä hakkaajan lapsista hakkaajia. Siihen voi itse vaikuttaa omilla valinnoillaan.
Ihmiset yleensä pelkää vaikeuksia(esim. väkivallan läpi käymistä jne), mutta mielestäni ne pitäisi ottaa kokemuksena ja opetuksena. Kyllä siitä paskasta joku päivä selviää vielä voittajana. Ja olempa kuullut miehen äidin myöntäneen, että sitä vituttaa kun lapsilla menee niin hyvin!? Uskomatonta!! Luulisi, että lapsille toivoo parasta.

Lue lisää

minulla ei ole verenpaineongelmia, se oli vertaus että tuntuu että pääsisi höyryt ulos. Minusta se kuitenkin on loogista että "paineet laskee" kun "höyryt pääsee ulos"

Mukavaa että olet saanut muokattua elämästäsi sellaisen jota itse osaat arvostaa. Ei niitä vanhempia tarvi koko elämää perässä raahata, ainakaan huonoja sellaisia. Itse en välitä olla tekemisissä kovin tiiviisti vaikka väleissä ollaankin. Näin on parempi.

tämän vastauksen kanssa.Itse tunnistin omat patoutuneet vihani vasta joskus yli 30v..Meillä ei kans saanut vanhempia arvostella, äiti etenkin alkoi esittää marttyyria jos alkoi kritisoida tms.
Eli, mun mielestä jatka vaan sitä tyynyyn hakkaamista.Saat purettua kiukkusi pois.Nyrkkeilysäkki kannattais ehkä hankkia?Tai lenkkeillä,juosta, saat purettua vihaenergian näinkin?Jos tuntuu että kaipaat lisäapua,käy jutteleen esim.psykologilla.