Verrattuna muihin ammatteihin itsellään ollut esim. masennusta tms. joka on sitten parantunut?
Tai hänen läheisellään?
Tai hänen läheisellään?
Mikä saa alkamaan psykologiksi?
Onko heillä tavallista usea...
111086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Työnsä rankkaa?
Ihmisillä on yleinen käsitys psykologin työstä, että se on rankkaa. Olen kuullut monenlaisia näkemyksiä tästä asiasta; erään psykologin mielestä työ psykiatrisessa sairaalassa ei ole rankkaa, työ koostuu potilaiden psykologisista tutkimuksista ja raportin kirjoittamisesta. (Psykologi ei ole ihminen, joka "ymmärtää" ihmistä ja kuuntelee huolia. Terapeuttien työ on eri työtä; kaikki psykologit ei ole terapeutteja eikä kaikki terapeutit ole psykologeja).Jos ihminen kokee työn rankaksi, saattaa hän olla väärällä alalla. (Huom! Jokaisessa työssä on joskus rankkaa.) Toisaalta saattaa olla raskasta kuulla potilaiden rankkoja elämäntarinoita (kuka löi ketäkin kirveellä päähän tms. kunnes niihin "tottuu").
Psykologitkin tekevät niin paljon erilaisia töitä. Mutta miksi psykologiksi, siinäpä pulma! Olen itse lukenut psykologisia aineita ja valmistunut maisteriksi, mutta nyt keväällä sain psykologian opiskelupaikan, joka oikeuttaa psykologian pääaineopiskelun. Ihmisen käyttäytymisen tutkiminen ja ymmärtäminen, oman käyttäytymisen ymmärtäminen ja reflektointi, ihmisten auttaminen. Siinäpä se!
Siitä!
Itseä kiinnostaa myös se, että millaisia ihmisiä psykologeina toimii. Tuntuu, että usein ajatellaan psykologian olevan sosiaalisia, ymmärtäväisiä tms. Tämähän ei pidä paikkaansa vaan psykologeja on yhtä suuri kirjo kuin "tavan" persoonia. Yhteenveto siis: psykologitkin on ihmisiä! :)
Lukiossa tiesin että haluan psykologiksi enkä muuta oikein ajatellutkaan. Minua kiinnosti todella paljon erilaiset mielenterveyden häiriöt, siksi itse asiassa psykologiaa meninkin lukemaan. Olisin silloin tehnyt varmasti gradun skitsofreniasta tms. psykoosista. Mutta, nyt kun 5 vuotta olen "opiskellut", käynyt samalla töissä ja nähnyt maailmaa, valitsisin ehkäpä toisen ammatin. En tiedä, elämä on vaan opettanut paljon ja on tutustunut itseen, ja toisinaan mietin, miksi psykologiksi haluan? Kyllä, edelleen kiinnostaa nimenomaan kliininen psykologia ja mielenterveyspuolelle haluan töihin, sillä minusta toisen auttaminen ja erityisesti IHMISEN TUTKIMINEN on todella kiehtovaa ja kiinnostavaa!
Olen "sairastanut" masennusta, syönyt mas.lääkkeitä todella vaikean elämäntilanteeni takia, sattui ja tapahtui kaikenlaista, mutta nyt taas tasapainoinen, oma-itteni.
Minusta on vaan hyvä, kun psykologi on kokenut elämää, eikä näin ollen näe asiakkaitaan ruusuisten silmälasien läpi (tai osuvammin sanottu: näe itseään näiden silmälasien läpi.)
Haluan psykologiksi, koska haluan tutkia ja auttaa ihmisiä.
Hyvältä :)
Kaikkihan sen huomaa jo tämänkin palstan perusteella.
Vaikka?
Minuakin kiinnostaa psykiatria, koska omaan kuningasdiagnoosin!
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=1269551
MIten oli.
Ja mitä tulee itsetutkiskeluun, pitää paikkaansa, että psykologin pitää olla valmiimpi itsetutkiskeluun ja vaikeiden omien asioidenkin käsittelyyn, jotta hän voi tätä työtä tehdä. Mutta se ei tarkoita sitä, että he olisivat käsittelemässä omia traumojaan, eivät he selviä opiskelusta/työstä tällä alalla, jos todella on diagnoosi esim. masennus, se on liian hankalaa. Se, että jokin asia kiinnostaa on eri asia kuin se, että tekee työtä asian parissa.