Mistä Rovaniemeltä voi saada apua masennukseen ja paniikkihäiriöihin? Onko minkä hintaisia? Eikä nyt kiltit mitään Muurola puheita. Tahtoisin päästä takaisin jaloilleni ja tarvitsen ammattilaisen kuuntelemaan ja selvittelemään aika rankkoja juttuja. Kiitos jo etukäteen vaivaa nähneille.
Apua masennukseen ja paniikkihäiriöihin?
Apua tarvitseva
172079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
yksityiselle... itse sain sairas avusta paniikkihäiriölääkkeet suoraan ilman sen suurempia selittelyitä. lääkäri maksoi 45 euroa mutta oli sen väärti. sain ajan ja lääkkeet samana päivänä
Mitenpä olisi, jos ottaisit yhteyttä omaan tiimiisi ja varaisit kiireajan lääkärille? Kyllä ne tk-lääkäritkin määräävät lääkkeitä, se on ihan tavallista nykyään.
Asioiden tarkempaa selvittelyä ja keskusteluapua saadaksesi, lääkäri ohjaa sinut mielenterveystoimiston puolelle. Siellä on psyk.erikoissairaanhoitaja, psykologi ja muita terapeutteja. Myös psykiatri.
Terveyskeskuslääkärillä käynnistä maksat 11€/kerta tai 22€/vuosi. Mielenterveyspalvelut ovat maksuttomia.
Tarkempaa tietoa voisi antaa, jos tietäisi missäpäin asut ja kuulutko opiskelijoiden terveydenhuollon piiriin.
http://www.rovaniemi.fi/?deptid=14823
Jos tilanne on akuutti, on tietysti mentävä päivystykseen, joka on viikonloppuna LKSn tiloissa. Päivystysmaksu on 15€ tk käyntimaksu.
Toivottavasti saat apua. Ja mielestäni olet oikeilla jäljillä, koska etsit keskuteluapua, et pelkkää lääkitystä.
Kysy lisää, jos tarviit tarkempia tietoja.
En välttämättä tahdo ensimmäisenä lääkityshoitoa vaan selvittää asiat aluksi muulla tavoin, jos se vain auttaa. Yllätyksekseni sain tietää, että mielenterveyspalvelut on maksuttomia, kiitos suunnattomasti. Taidan tehdä juuri niin kuin sanoit.
Kiitos vaivannäöstä.
Seurakunnat, SPR tuli ekana mieleen ja ehkäpä AAL nämä siis ns. ei ammattilaisia.
MTT on ehkä paras paikka ensin ja siellä hoitajan ja lääkärin kanssa keskustelu ja tilanteesi arviointi.
Vertaistuki ryhmät ovat erittäin tarpeellisia myös !!!
on hyvä käydä,mutta aikoinani kun itse olin 16 jotain (paniikkihäiriöistä ei puhuttu) sain muutamia kohtauksia ja olin ihmeissäni oloani. Aloin käveleen säännöllisesti ulkona ja täytyy sanoa että vaivat katosivat.
Yleensä paniikkikohtaukset iskee illalla tai yöllä, en uskalla lähteä yksin ulos siinä mielentilassa. Paniikkikohtauksien takana on yleensä jokin ikävä tapahtuma tai muisto, joka "herää henkiin". Tahdon tosissani saada elämäni ensimmäistä kertaa kuntoon. Se on pienestä pitäen ollut taistelua. Tuntuu, että kun jotain saa aikaseksi, niin jotain muuta ikävää sattuu ja vie pohjan yrittämiseltä.
päivällä ,siitä saattaa saada hyvän olon riittämään myös iltaan ja yöhön. Ja älä herätä henkiin pahaa oloa, muista myös että jokaisessa meissä on huonoja asioita - mutta myös hyviä,yritä muistella vain hyviä hetkiä. Jokaisella meillä on elämä taistelua, niilläkin ihmisillä joilla näyttää menevän hyvin - tarkemmin kun katsoo jokaisella on jotain ongelmia.Toinen ei ole paremi toista. Onnea sinulle yrityksessä.
Terkkari, työterveys, kouluterveydenhoito, yksityinen. Kyllä ne apua antaa, mutta ainahan on hyvä selvittää onko vikaa kumminkin kropassa, ei se aina päästä kiinni ole.
ei ahistuneena ole mukava olla, oma työterveyslääkäri kirjoitti tutkimusten jälkeen z-alkuista lääkettä, jota olen jo pari vuotta säännöllisesti syönyt. ps. En tiedä onko sulla ongelmana, mutta mulla viinan lopetus ja liikunnan aloitus auttoivat todella paljon.
Aina vaan ei tiedä, että mikä se oikee paikka on apua etsiä. Siksi kysyin täältä, pääsee varmasti sellaseen paikkaan, että autetaan. Mulla se vika taitaa olla pään sisällä. Sen verran tullu paskaa niskaan jo monta vuotta, että sen selvittelemisessä menee hurjan paljon aikaa. Jotenki silti vähätelly omia ongelmia ja pelottanu avun hakeminen. Olen saanut kasvatuksen siihen, että kotiasiat pysyy kotiovien sisäpuolella. Niinpä nyt vanhempanakin on vaikeaa lähestyä vierasta ihmistä ja alkaa puhua ongelmista. Lääkkeet mulla pelottaa. En syö edes särkylääkkeitä ellei ole aivan pakko. Miten ne on auttanu? En juo oikeastaan ollenkaan, äiti kun sattuu olemaan alkoholisti.
Ei sinun vielä tarvitse miettiä lääkitystä. Monet pärjäävät ilman lääkkeitä, kunhan pääsevät työstämään asioita ammattilaisen kanssa. Jos joku on saanut avun Z-lääkkeestä, toisen tilannetta sama lääke voi pahentaa. Mahdollisesta lääkityksestä kannattaa keskustella sitten oman työntekijän kanssa.
Edelleen olen sitä mieltä, että olet oikeilla jäljillä, kun etsit ensisijaisesti keskusteluapua.
Varmaankin nuo vapaaehtoisetkin ovat ihan hyviä, mutta mulla on jotenkin tunne, että asiasi on vähän "isompi" ja tarvitsee ammattilaista. Että ei ehkä pari rupattelukertaa riitä aukaisemaan umpisolmuja ja sekin että haluat pureutua niihin todenteolla.
AAL-ryhmässä voi saada vertaistukea, jos tuntuu, että äidin alkoholismi on jättänyt omat jälkensä.
Toivottavasti jaksat jo huomenna varailla aikaa. Kerrothan sitten, kuinka kävi.
Otappa yhteyttä terveyskeskukseen ekana ja sitten Aal-yhteisöön tai Alateeniin
mielenterveyshoitajalle (työskenteli terveyskeskuksessa). Käynnit eivät maksaneet mitään eikä potilaskertomuksiin jäänyt merkintää käynneistä. Tämä oli itselleni tärkeää, koska en halunnut liemautua mielenterveyspotilaaksi kaikkien silmissä (tai siis niiden silmissä, joilla on pääsy potilaskertomuksiin).
Tätä kautta olisi ollut myös mahdollisuus saada resepti lieviin masennuslääkkeisiin eli hoitaja olisi pyytänyt lääkäriltä allekirjoituksen reseptiin.
Hyvä, että alat hakemaan apua. Ensiaskeleiden ottaminen voi olla vaikeinta, mutta rohkeasti vaan eteenpäin. Asioiden yksin murehtiminen voi tehdä ongelmista vain yhä suurempia ja suurempia.
Jaksamista!
ite olen kärsinyt paniikkihäiriöistä useamman vuoden, minulle on määrätty useitä eri merkkisiä lääkkeitä, mistä mikään ei ole auttanu, viimeksi minut passitettiin psykologi törmäsen vastaanotolle, en mene toista kertaa, ei mittään apua saanu koko reissusta, kyseli liian paljon henkilökohtaisia asioita, esim. nainnin kellonaika aivan ku se jotenkii auttas paniikkihäiriöissä.
Ota ihmeessä yhteyttä Mielenterveystoimistoon. Siellä on parhain apu. Tk:n kautta voit sinne mennä jos haluat, mutta tk:n lääkäreiden kanssa ei kannata kauheesti jaaritella koska ne eivät ole alan ammattilaisia ko asiaan. Mtt:ssä heillä on koulutus ja aikaa perehtyä kaikkiin potilaisiin yksilöllisesti.
saanut apua? Jaksamista!
minä olen täältä lähiseudulta ja mulla oli samanlainen ongelma kauan...loppujen lopuksi en uskaltanut liikkua enää missään.ja se johti siihen että yritin itsemurhaa tuossa joulun alla.se oli viiminen avunhuuto.olin valmis kuolemaan...no sairaalassa ollessani käytiin läpi ongelmani ja sain lääkkeet.nyt syön cipralex mielialalääkkeeitä.meni 3 viikkoa ennen ko alkoi vaikuttamaan,mutta nyt ei enää paniikista tietoakaan.olen työelämässä ja jaksan myös koton alasten kanssa paljon paremmin.hoidan itse perheen kaikki asiat ja olen tyytyväinen elämääni.HAE APUA AJOISSA !
Kiitos ensinnäkin kaikille vastanneille!! Olen hakenut apua ja pian alkaa jutustelut. Itseä niskasta ottaminen oli vaikeaa, mutta sen arvoista. Ainakin nyt uskon niin. Olen jopa hieman innoissani, että pääsen juttelemaan ammatti- ihmisten kanssa. Pian voi kauhistuttaa, sillä hoitojen läheneminen tuo varmasti mieleen kaikenlaista. Mutta jutusteluista on sovittu, muutamalle asiasta kerrottu ja hyvän vastaanoton olen saanut, joten en ainakaan lipsu päätöksestäni. Kiitos vielä ja tsemppiä muillekkin, jotka tämän asian kanssa kamppailee. Hakekaa ihmeessä apua.. Niin kuin jo edellä on mainittu, niin ajoissa.
Ilosta joulun odotusta. :D