Ilman pahaa, ei voi olla hyvääkään?..

Omasta mielestä ei ole olemassa hyvää eikä pahaa, niinkuin pelkästään. Elikkä olet varmaan itsekkin tehnyt sekä hyviä ja pahoja tekoja.. Oletko sitten hyvä vai paha ihminen?

Mielestäni hyvä ja paha ovat olemassa pelkästään subjektiivisina mielipiteinä, jotka voivat vaihdella laidasta toiseen riippuen ihmisestä. Se mikä on toisesta hyvyyttä voi aivan hyvin olla toisesta pahuutta, eikä kukaan ole sen parempi sanomaan kumpi on oikein.

Mutta oikeassa silti olet, edes mielipiteinä pahaa ei ole ilman hyvää eikä hyvää ilman pahaa.

Olen itse miettinyt tuota samaa. Jos olisi olemassa pelkästän hyvää niin käsitettä paha ei edes syntyisi. Toisaalta "hyvät" eivät tietäisi olevansa hyviä.

Eli kyetäkseen tiedostamaan hyvyyden pitää olla myös pahuutta.

Eli hyvän tiedostamisen takia pahuus on välttämätöntä eli tältä kannalta ajateltuna pahuus on myös hyvää, koska se mahdollistaa hyvyyden tiedostamisen.

Aihetta ovat käsitelleet jo muinaiset viisaat, lännessä ja varsinkin idässä. Lienee monta kirjaakin kirjoitettu asiasta, katsomisen arvoinen on vaikkapa tämä:

http://verkkokirjasto.vaasa.fi:8000/Vaasa?formid=docis&previd=avlib&sesid=1187369179&celi=13485&doci=68163&ulang=fin

uskontofilosofioiden mukaan pahuutta sinänsä ei ole olemassa. On vain hyvän puutetta. Sama pätee myös sairauden suhteen. Sitäkään ei varsinaisesti ole olemassa. On siis vain terveyden puuttumista.

Se, että kuvitellaan pahuus, sairaus, köyhyys yms. kielteisiksi luokiteltavat asiat välttämättömiksi sen takia, että voitaisiin tuntea niiden vastakohdat, on pelkkää mielikuvituksettomuutta ja ajattelun, sekä ymmärryksen rajoittuneisuutta. Joka hetki me voimme noita henkisiä kykyjämme käyttäen loihtia eteemme mielikuvat hyvinä pitämiemme asioiden vastakohdista. Näin ollen pahoina ja huonoina pidettyjen asioiden ei tarvitse ainakaan "oppimistarkoituksessa" aktualisoitua. On siis jo aika luopua ns. kantapäänkautta oppimisesta.

Noissa muissa viesteissä jo mainittiin, että hyvää ei voi tunnistaa, jos ei tiedä, mitä paha on. Helpoiten tämän ymmärtää, jos ajattelee epävärejä mustaa ja valkoista. Jos et tietäisi, miltä musta näyttää, et voisi tietää miltä valkoinenkaan näyttää, koska ei olisi vertailukohtaa. Ts. mustalla ja valkoisella on FUNKTIONAALINEN riippuvuussuhde. Jos vaikkapa et tietäisi, miltä musta näyttää, näkisit vain jotain siltä väliltä - harmaata.

Sosiologian keskeinen teoria, joka mainitaan alan oppikirjoissa, on muistaakseni FUNKTIONAALINEN RIKOLLISUUSTEORIA. Sen mukaan rikollisuutta tarvitaan, koska yhteiskunnan hyvät eivät muuten voisi tunnistaa omaa hyvyyttään. Yhteiskunta hajoaisi, jos rikollisuutta tai pahuutta ei olisi. niillä on funktionaalinen riippuvuussuhde, eikä toista voi olla ilman toista.

ne ovat vastakohtia, toista ei ole olemassa ilman toista. hyvyyttä ei voi tuntea jos ei tunne pahuutta.

Mutta miksi kaikki pitää ilmaista AINA pessimistisesti, eikö tuossa olisi voitu sanoa että "pahaa ei ole olemassa ilman hyvää"?? Vähän samalla lailla kun "kaikki hyvä päättyy" --> "kaikki paha päättyy"