vaikka olen päässytkin aika hyvin sinuiksi jo tulevaisuudenuskon kanssa, rohkeus välillä kompastelee.
pitää uudelleen kaivaa esille kaikki 'arsenaali' - luottamus siihen että elämä kantaa kontrolleista toiseen ja vielä ohikin niistä...
elämänuskoa yleensäkin. ja että löytää mielekkyyden elämään, tai merkityksen.
kuulin että aika paljon nuorempi kollega oli aivan yllättäen kuollut. Hänellä ei pitänyt olla mitää varsinaisia sairauksia. Ihan vain nukkuissa, meni pois.
järkytys on kova. Miten terve ihminen vain kuolee.
Eipä tiedä milloin itsekukanenkin.
suru, se avaa silmät ja aistit tähän hetkeen olemassaoloa. että olen olemassa, just tällaisena ja tässä ja nyt. ei ole mitään suurempaa lahjaa elämässä!
rohkea mielikin lannistuu
18
1894
Vastaukset
- jatkoelämä
Kyllä se tuo mieli on ihmeellinen. Välilla on niin vahva mieli ja välillä tulee tosi huonoja aikoja. Itselläni ainakin ihan selvästi on nyt masentuneisuutta ja uskon puutetta. Kipujakin tosin on enemmän kuin normaalisti tuolla yläselän puolella selkärangassa. Pitää panna itselleen ylös tämä aika kuukaudesta, meneekö se ohi ja toistuuko esim. samaan aikaan ensi kuussa.....hormonaalista, liekö? Hyvää päivän jatkoa toivottelen
- Ira¤
päivät vaihtelee,ja mielialat.Välillä tuntuu ettei jaksa,ja toisinaan toivoa täynnä,että kyllä tässä mennään päivä kerrallaan:)
- Janett
heittelee edestakaisin. Nyt olen kyllä niin maassa, ettei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin. Lauantaista asti on huimannut, en meinaa päästä sängystä ylös ja pitkällään ollessakin sänky pyörii. Olen menossa päivystykseen. Toivottavasti johtuu vain niskoista, ettei olisi jotain uutta esim. aivoverenvuoto. Tässä lymfoomassa on ihan tarpeeksi kärsimistä. Keskiviikkona on ensimmäinen pelkkä vasta-ainehoito, sinne pitäisi selvitä pyörtymättä. Sytostaatit ovat siis jo ohi.
Mieli on kyllä niin maassa ja yksinäinen olo, että laitoin jo pojillekin tekstarit, kun eivät tulleet käymään, että kun tämä seuraavan kerran uusii, niin en enää ota hoitoja vastaan, koska yksin en sairaana pärjää eikä kukaan auta. Helpompi kuolla pois. Eikä tänne jää yhtään mitään, mitä jäisin kaipaamaan. Eikä näköjään minuakaan kukaan kaipaa.
Ex-miesystäväkin laittoi viestin, miten oli hyvä loma uuden blonkin kanssa. Ja minä makaan täällä kaljuna sängyn pohjalla enkä pysty liikahtamaankaan kun jo sänky pyörii eli eipä paljon matkustella. Eipä tästä kai kuitenkaan ole mitään muuta suuntaa kuin ylös päin vaikka mitä minä sielläkään yksin teen. - Ira¤
Janett kirjoitti:
heittelee edestakaisin. Nyt olen kyllä niin maassa, ettei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin. Lauantaista asti on huimannut, en meinaa päästä sängystä ylös ja pitkällään ollessakin sänky pyörii. Olen menossa päivystykseen. Toivottavasti johtuu vain niskoista, ettei olisi jotain uutta esim. aivoverenvuoto. Tässä lymfoomassa on ihan tarpeeksi kärsimistä. Keskiviikkona on ensimmäinen pelkkä vasta-ainehoito, sinne pitäisi selvitä pyörtymättä. Sytostaatit ovat siis jo ohi.
Mieli on kyllä niin maassa ja yksinäinen olo, että laitoin jo pojillekin tekstarit, kun eivät tulleet käymään, että kun tämä seuraavan kerran uusii, niin en enää ota hoitoja vastaan, koska yksin en sairaana pärjää eikä kukaan auta. Helpompi kuolla pois. Eikä tänne jää yhtään mitään, mitä jäisin kaipaamaan. Eikä näköjään minuakaan kukaan kaipaa.
Ex-miesystäväkin laittoi viestin, miten oli hyvä loma uuden blonkin kanssa. Ja minä makaan täällä kaljuna sängyn pohjalla enkä pysty liikahtamaankaan kun jo sänky pyörii eli eipä paljon matkustella. Eipä tästä kai kuitenkaan ole mitään muuta suuntaa kuin ylös päin vaikka mitä minä sielläkään yksin teen.on pian lääkäri.Minä kirjoitin samasta vaivasta,viikon pari pyörrytti niin ettei meinannut pystyssä pysyä.Minulle sanottiin,että johtuu korvan tasapaino elimestä,ja nyt jo onkin helpottanut.Toivottavasti sinullakin on niskasta.Itsekukin välillä on alamaissa,ja sieltä ei ole kuin yhteensuuntaan nousu:)Toivotaan että poikasi tulevat käymään:)
- muumiaitee
Janett kirjoitti:
heittelee edestakaisin. Nyt olen kyllä niin maassa, ettei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin. Lauantaista asti on huimannut, en meinaa päästä sängystä ylös ja pitkällään ollessakin sänky pyörii. Olen menossa päivystykseen. Toivottavasti johtuu vain niskoista, ettei olisi jotain uutta esim. aivoverenvuoto. Tässä lymfoomassa on ihan tarpeeksi kärsimistä. Keskiviikkona on ensimmäinen pelkkä vasta-ainehoito, sinne pitäisi selvitä pyörtymättä. Sytostaatit ovat siis jo ohi.
Mieli on kyllä niin maassa ja yksinäinen olo, että laitoin jo pojillekin tekstarit, kun eivät tulleet käymään, että kun tämä seuraavan kerran uusii, niin en enää ota hoitoja vastaan, koska yksin en sairaana pärjää eikä kukaan auta. Helpompi kuolla pois. Eikä tänne jää yhtään mitään, mitä jäisin kaipaamaan. Eikä näköjään minuakaan kukaan kaipaa.
Ex-miesystäväkin laittoi viestin, miten oli hyvä loma uuden blonkin kanssa. Ja minä makaan täällä kaljuna sängyn pohjalla enkä pysty liikahtamaankaan kun jo sänky pyörii eli eipä paljon matkustella. Eipä tästä kai kuitenkaan ole mitään muuta suuntaa kuin ylös päin vaikka mitä minä sielläkään yksin teen.pahoillani puolestasi.Minulla kävi samanlaisia ajatuksia mielessäni alkuvuodesta.Vaikka en ole yksinäinen,on puoliso ja lapset.Masentuneena menee mieli vain niin synkkääkin synkemmäksi.Hän,joka ei ole sitä kokenut,ei voi ymmärtää.Siinä todella tuntee halua vain nukkua,nukkua ikiuneen.Vaikka onkin omaiset,joita rakastaa ja jotka rakastavat minua.Se ei silloin merkitse meitään,jää taka alalle.Pahimman yli kun pääsin,sitten aloin tajuta,että läheiseni tarvitsevat minua vielä.Ajattele,sinullekin elämä tuo varmasti vielä kaikkea hyvää.Kohtaat uusia ystäviä.Minä uskon,että sinun kärsimys kiintiösi on jo täysi.Me kaikki rukoilemme sinulle hyvää jatkoa elämääsi!
- Janett
Ira¤ kirjoitti:
on pian lääkäri.Minä kirjoitin samasta vaivasta,viikon pari pyörrytti niin ettei meinannut pystyssä pysyä.Minulle sanottiin,että johtuu korvan tasapaino elimestä,ja nyt jo onkin helpottanut.Toivottavasti sinullakin on niskasta.Itsekukin välillä on alamaissa,ja sieltä ei ole kuin yhteensuuntaan nousu:)Toivotaan että poikasi tulevat käymään:)
Korvien tasapainoelimissä sakka oli mennyt sekaisin. Se aiheuttaa juuri tuon huimauksen, että sänky lähtee pyörimään jne. Lisäksi oli verenpaine 176/95 ja pulssi 120 eli liian korkeita. Ilmeisesti stressistä. Onneksi tuo vasta-aine, jota taas keskiviikkona annetaan, laskee verenpainetta, niin eipähän liian alaksi pääse. Pitäisi vaan saada tuo stressi jotenkin laukaistua. Mutta kuin ei pysty liikkumaankan tuon huimauksen takia eikä tekemään kotitöitäkään, niin v.....aa vielä enemmän kaikki. Kuntoakin pitäisi nostaa kun marraskuun alussa pitäisi mennä töihin, mutta miten se kunto nousee kun makaa sängyn pohjalla ja syö särkylääkkeitä niskaan.....
- Ira¤
Janett kirjoitti:
Korvien tasapainoelimissä sakka oli mennyt sekaisin. Se aiheuttaa juuri tuon huimauksen, että sänky lähtee pyörimään jne. Lisäksi oli verenpaine 176/95 ja pulssi 120 eli liian korkeita. Ilmeisesti stressistä. Onneksi tuo vasta-aine, jota taas keskiviikkona annetaan, laskee verenpainetta, niin eipähän liian alaksi pääse. Pitäisi vaan saada tuo stressi jotenkin laukaistua. Mutta kuin ei pysty liikkumaankan tuon huimauksen takia eikä tekemään kotitöitäkään, niin v.....aa vielä enemmän kaikki. Kuntoakin pitäisi nostaa kun marraskuun alussa pitäisi mennä töihin, mutta miten se kunto nousee kun makaa sängyn pohjalla ja syö särkylääkkeitä niskaan.....
minulla huimaus keski 2 viikkoa.Epämukavaa oli,mutta onneksi ohimenevää.Kotityöt sai unohtaa,ja keskittyä pystyssä pysymiseen.Voimien mukaan alkaa pikkuhiljaa liikkumaan.Ei kannata stressata töihin menolla,ellet ole kunnossa saat sairaslomaa lisää.
- jatkoelämä
muumiaitee kirjoitti:
pahoillani puolestasi.Minulla kävi samanlaisia ajatuksia mielessäni alkuvuodesta.Vaikka en ole yksinäinen,on puoliso ja lapset.Masentuneena menee mieli vain niin synkkääkin synkemmäksi.Hän,joka ei ole sitä kokenut,ei voi ymmärtää.Siinä todella tuntee halua vain nukkua,nukkua ikiuneen.Vaikka onkin omaiset,joita rakastaa ja jotka rakastavat minua.Se ei silloin merkitse meitään,jää taka alalle.Pahimman yli kun pääsin,sitten aloin tajuta,että läheiseni tarvitsevat minua vielä.Ajattele,sinullekin elämä tuo varmasti vielä kaikkea hyvää.Kohtaat uusia ystäviä.Minä uskon,että sinun kärsimys kiintiösi on jo täysi.Me kaikki rukoilemme sinulle hyvää jatkoa elämääsi!
Mikä lienee kuunkierto vai mikä, kun useampi meistä valittelee masennusta. Itsellänikin on mieli niin maassa, kuin olla voi! Minulle on tullut selkärankaan lapaluiden väliin inhottavaa kipua, harmittaa, että sielläkö se syöpäläinen nyt asustelee ja telmii..Hyvät päivän jatkot
- Janett
Ira¤ kirjoitti:
minulla huimaus keski 2 viikkoa.Epämukavaa oli,mutta onneksi ohimenevää.Kotityöt sai unohtaa,ja keskittyä pystyssä pysymiseen.Voimien mukaan alkaa pikkuhiljaa liikkumaan.Ei kannata stressata töihin menolla,ellet ole kunnossa saat sairaslomaa lisää.
ihmisten ilmoille töihin, niin tulen lopullisesti hulluksi täällä yksin kotona. Olenkin harkinnut osapäiväsairauslomaa. Tuntuu vain kaikille olevan niin outo asia, ettei mistään oikein saa tietoa. Siinä saisi olla töissä ja näkisi ihmisiä, muttei kuitenkaan liikaa rasittaisi itseään.
Olen tällä hetkellä niin kyllästänyt itseeni ja yksinäisyyteeni, että kun ja jos tämä tauti lähivuosina uusii, niin en ota hoitoja vastaan, jos ei elämään löydy mitään iloa. En jaksa suurin piirtein joka toinen vuosi istua kaljuna kotona yksinäni. Ja koska kukaan ei jää minua kaipaamaan enkä minä ketään enkä mitään, niin antaa taudin tehdä tehtävänsä. Tämän yhden kerran kestin,kun luulin, että elämääni vielä löytyy iloakin, mutta toisin kävi. - Ira¤
Janett kirjoitti:
ihmisten ilmoille töihin, niin tulen lopullisesti hulluksi täällä yksin kotona. Olenkin harkinnut osapäiväsairauslomaa. Tuntuu vain kaikille olevan niin outo asia, ettei mistään oikein saa tietoa. Siinä saisi olla töissä ja näkisi ihmisiä, muttei kuitenkaan liikaa rasittaisi itseään.
Olen tällä hetkellä niin kyllästänyt itseeni ja yksinäisyyteeni, että kun ja jos tämä tauti lähivuosina uusii, niin en ota hoitoja vastaan, jos ei elämään löydy mitään iloa. En jaksa suurin piirtein joka toinen vuosi istua kaljuna kotona yksinäni. Ja koska kukaan ei jää minua kaipaamaan enkä minä ketään enkä mitään, niin antaa taudin tehdä tehtävänsä. Tämän yhden kerran kestin,kun luulin, että elämääni vielä löytyy iloakin, mutta toisin kävi.neuvoa sinua siinä osapäivä sairasloma asiassa?Ei kuullostaisi yhtään hassummalta vaihtoehdolta.Kannattaa kokeilla,jos mahdollista.Silloin näkisit ihmisiä,ja päivät eivät kävisi niin yksinäisiksi.Onhan tämä sellainen sairaus,ettei aina mieliala ole korkeimmillaan.Ajattele,että ylöspäin on vain mentävä:)Hyvät illan jatkot sinulle,ja kirjoittele sekin auttaa hieman:)
- Janett
Ira¤ kirjoitti:
neuvoa sinua siinä osapäivä sairasloma asiassa?Ei kuullostaisi yhtään hassummalta vaihtoehdolta.Kannattaa kokeilla,jos mahdollista.Silloin näkisit ihmisiä,ja päivät eivät kävisi niin yksinäisiksi.Onhan tämä sellainen sairaus,ettei aina mieliala ole korkeimmillaan.Ajattele,että ylöspäin on vain mentävä:)Hyvät illan jatkot sinulle,ja kirjoittele sekin auttaa hieman:)
Kaikille tuntuu olevan yhtä outo asia. Mutta siihen tarvitaan joka tapauksessa lääkärin B-lausunto, työnantajan ja työntekijän sopimus lyhemmästä työajasta jne. En tiedä lääkärikö se määritelee jaksanko olla töissä 40 - 60 prosenttia vai minkä verran, KELAssa eivät tienneet. Vähän yli pari kuukautta ja pitäisi lähteä töihin. Jospa asiat siihen mennessä selviävät. Tänään ensimmäinen pelkkä vasta-ainehoito. Taksi tulee hakemaan klo 5.30. Sitten pitäisi tukan ruveta kasvamaan ja toivottavasti tuo huimauskin loppuisi, että olisi edes jotain iloa elämään. Ei tätä itkemistäkään koko ajan jaksa tehdä.
- Janett
muumiaitee kirjoitti:
pahoillani puolestasi.Minulla kävi samanlaisia ajatuksia mielessäni alkuvuodesta.Vaikka en ole yksinäinen,on puoliso ja lapset.Masentuneena menee mieli vain niin synkkääkin synkemmäksi.Hän,joka ei ole sitä kokenut,ei voi ymmärtää.Siinä todella tuntee halua vain nukkua,nukkua ikiuneen.Vaikka onkin omaiset,joita rakastaa ja jotka rakastavat minua.Se ei silloin merkitse meitään,jää taka alalle.Pahimman yli kun pääsin,sitten aloin tajuta,että läheiseni tarvitsevat minua vielä.Ajattele,sinullekin elämä tuo varmasti vielä kaikkea hyvää.Kohtaat uusia ystäviä.Minä uskon,että sinun kärsimys kiintiösi on jo täysi.Me kaikki rukoilemme sinulle hyvää jatkoa elämääsi!
Jospa rukous auttaisi. Ajattelin jo tänään kyselle KYSin lääkäreiltä, kuinka kauan kestää taudin uusimisesta siihen kun kuolee, jos ei ota hoitoja vastaan. Pitäisi löytää joku motivaatio tähän elämään. Siskoni on tulossa tänään vähän auttelemaan siivouksessa kun on se KYSin käyntikin enkä pysy pystyssä. 5 kk olen sairastanut ja hän asuu tuossa 35 km päässä, joten onhan tuo jo aika käydäkin. Yksi sisko on kerran ohikulkiessaan käynyt kahvilla, mutta hän asuukin paljon kauempana. Joten eipä sukulaisistakaan paljon hyötyä ole.
- mpm
Janett kirjoitti:
Kaikille tuntuu olevan yhtä outo asia. Mutta siihen tarvitaan joka tapauksessa lääkärin B-lausunto, työnantajan ja työntekijän sopimus lyhemmästä työajasta jne. En tiedä lääkärikö se määritelee jaksanko olla töissä 40 - 60 prosenttia vai minkä verran, KELAssa eivät tienneet. Vähän yli pari kuukautta ja pitäisi lähteä töihin. Jospa asiat siihen mennessä selviävät. Tänään ensimmäinen pelkkä vasta-ainehoito. Taksi tulee hakemaan klo 5.30. Sitten pitäisi tukan ruveta kasvamaan ja toivottavasti tuo huimauskin loppuisi, että olisi edes jotain iloa elämään. Ei tätä itkemistäkään koko ajan jaksa tehdä.
Puolisoni kokeili osa-aikaista sairauslomaa vuoden alussa, joten tässä sen kokemuksen perusteella lisätietoa asiasta:
Jos osa-aikainen työskentely on työnantajan puolelta ok, niin voit sopia tuon työssäolomäärän (40-60%) suoraan työnantajan kanssa eikä sitä tarvitse Kelalle mitenkään perustella tai lääkärin arvioida. Ihannetilanne tietysti olisi jos pystyy sopimaan työnantajan kanssa työssäoloajasta ja päivistä joustavasti ts. että riittää kunhan tuntimäärä per kk tai per vko täyttyy. Silloin voit parhaimmillaan säädellä työskentelyäsi tuon 40-60% työssäolomäärän sisällä jaksamisesi mukaan. Kaikkien työnantajien kanssa näin joustava systeemi ei välttämättä onnistu ja silloin täytyy vain käyttää parasta arviota omasta jaksamisesta.
Kelan www-sivuilta löytyy lomake (SV28), joka pitää täyttää ja siinä on kohta myös työnantajan täytettäväksi, jolloin erillistä työnantajan todistusta ei tarvi. B-todistuksen tarvit hakemuksen liitteeksi ja siihen voi pyytää lääkäriltä maininnan, että kokeilet työhönpaluuta osa-aikaisen sairausloman avulla ja että osa-aikaisesta työnteosta ei ole estettä sairauden hoidolle/toipumiselle.
Jos kesken osasairaspäiväraha-ajan huomaat, ettet jaksa tehdä edes osa-aikaista työtä, silloin tarvitaan vain ilmoitus Kelalle osasairaspäivärahan keskeytyksestä ja tilalle tulee joko normaali sairaspäiväraha tai erikseen haettava määräaikainen kuntoutustuki (jos sairaspvrahan enimmäisaika täynnä). - ota se itsellesi
Janett kirjoitti:
ihmisten ilmoille töihin, niin tulen lopullisesti hulluksi täällä yksin kotona. Olenkin harkinnut osapäiväsairauslomaa. Tuntuu vain kaikille olevan niin outo asia, ettei mistään oikein saa tietoa. Siinä saisi olla töissä ja näkisi ihmisiä, muttei kuitenkaan liikaa rasittaisi itseään.
Olen tällä hetkellä niin kyllästänyt itseeni ja yksinäisyyteeni, että kun ja jos tämä tauti lähivuosina uusii, niin en ota hoitoja vastaan, jos ei elämään löydy mitään iloa. En jaksa suurin piirtein joka toinen vuosi istua kaljuna kotona yksinäni. Ja koska kukaan ei jää minua kaipaamaan enkä minä ketään enkä mitään, niin antaa taudin tehdä tehtävänsä. Tämän yhden kerran kestin,kun luulin, että elämääni vielä löytyy iloakin, mutta toisin kävi.Ymmärrän että yksinäisyys tuntuu raskaalta.
Ja ettei elämässä olisi mitään sinua varten.
Minä sain sen ajatuksen, elämän harmauden ja toivottomuuden, aina välillä 'selätettyä' ja saan, useimmiten.
Mutta siihen tarvitsin kyllä ammattiauttajan apua. Olin sairastunut masennukseen jonka sain selvitettyä ainakin kutistettua.
kun kirjoitat mitä kirjoitit, yksinäisyydestä ja elämän ilottomuudesta, kuulostaa ihan samalta kuin mitä minä olisin voinut sanoa joku aika sitten. Tai vaikka huomenna taas, kukaties.
Ei kaikkien päivien tarvi olla samanlaisia. Yhtä hienoja. Mutta joku päivä pitää olla, missä vähän pilkahtaa ilo ja Olemassaolemisen Pyhyys, se miten arvokasta on olla elossa, näine aisteineen, antaa vain aistinautintojen tulla kehoon,,,Auringon lämmön. Ruohon tuoksun, märän ruohon tunteen paljaissa varpaissa. Sateen iholle.
En tiedä, Janett, ystäväiseni, mistä sinä ajattelet löytäväsi iloa. Jos tyydyt vähään, saat kaikkein eniten: vähäinen ilo, aistien ilo. Hyvä tuoksu, hyvä maku (mustikkapiirakkaa ja maitoa) kaunis kesäinen ilta, kaunis iltataivas ja tuoksua. Kävellä paljain jaloin ruohossa aamulla tai yöllä tai illalla. Lasi viiniä?
...
voi kuulostaa tylyltä kun sanon, että ala itse keksimään ja löytämään iloa sinun omaan elämääsi! Ei sitä kukaan toinen siihen tuo eikä voi tuoda. Ei toisista ihmisistä löydy se Ilo. Vaan sinusta itsestäsi, sinulle itsellesi.
Älä kyllästy itseesi, vaan ala hemmotella itseäsi. Tee listaa: mitä olen aina halunnut tehdä. Ja ala toteuttaa sitä.
Löydä Ilo sun elämään, ihan itse. se on moninkertaista iloa.
Ja Hali, ajattelen sulle hyvää. - Janett
mpm kirjoitti:
Puolisoni kokeili osa-aikaista sairauslomaa vuoden alussa, joten tässä sen kokemuksen perusteella lisätietoa asiasta:
Jos osa-aikainen työskentely on työnantajan puolelta ok, niin voit sopia tuon työssäolomäärän (40-60%) suoraan työnantajan kanssa eikä sitä tarvitse Kelalle mitenkään perustella tai lääkärin arvioida. Ihannetilanne tietysti olisi jos pystyy sopimaan työnantajan kanssa työssäoloajasta ja päivistä joustavasti ts. että riittää kunhan tuntimäärä per kk tai per vko täyttyy. Silloin voit parhaimmillaan säädellä työskentelyäsi tuon 40-60% työssäolomäärän sisällä jaksamisesi mukaan. Kaikkien työnantajien kanssa näin joustava systeemi ei välttämättä onnistu ja silloin täytyy vain käyttää parasta arviota omasta jaksamisesta.
Kelan www-sivuilta löytyy lomake (SV28), joka pitää täyttää ja siinä on kohta myös työnantajan täytettäväksi, jolloin erillistä työnantajan todistusta ei tarvi. B-todistuksen tarvit hakemuksen liitteeksi ja siihen voi pyytää lääkäriltä maininnan, että kokeilet työhönpaluuta osa-aikaisen sairausloman avulla ja että osa-aikaisesta työnteosta ei ole estettä sairauden hoidolle/toipumiselle.
Jos kesken osasairaspäiväraha-ajan huomaat, ettet jaksa tehdä edes osa-aikaista työtä, silloin tarvitaan vain ilmoitus Kelalle osasairaspäivärahan keskeytyksestä ja tilalle tulee joko normaali sairaspäiväraha tai erikseen haettava määräaikainen kuntoutustuki (jos sairaspvrahan enimmäisaika täynnä).Nyt alkaa viimein selvitä tämä asia. Ei tiennyt KELA, ei KYSin sosiaalityöntekijä, ei kukaan. Siihen tyssäsi, että lääkärikö se määrää, minkä aikaa minä jaksan tehdä töitä vai kuka. Nyt sekin selvisi. Työnantajan kanssa olen jo alustavasti sopinut asiasta. Nyt vain odottelemaan viimeistä sytoa ja sen jälkeen lääkärin B-lausuntoa. Viimeinen syto piti olla jo 3 viikkoa sitten mutta eilinen lääkäri oli sitä mieltä, että annetaan vielä kaksi kertaa li 5.9 on viimeinen syto ja töihin pitäisi palata marraskuun alussa. Ei onnistu vielä täysipäiväisesti mutta velkaisena ja yksinäisenä ja palkka loppuu lokakuun loppuun töihin on palattava. Mutta osa-aikahomma on hyvä, näkee ihmisiä mutta pääsee iltapäiväksi kotiin nukkumaan.
Kiitos sinulle vinkistä! - Janett
ota se itsellesi kirjoitti:
Ymmärrän että yksinäisyys tuntuu raskaalta.
Ja ettei elämässä olisi mitään sinua varten.
Minä sain sen ajatuksen, elämän harmauden ja toivottomuuden, aina välillä 'selätettyä' ja saan, useimmiten.
Mutta siihen tarvitsin kyllä ammattiauttajan apua. Olin sairastunut masennukseen jonka sain selvitettyä ainakin kutistettua.
kun kirjoitat mitä kirjoitit, yksinäisyydestä ja elämän ilottomuudesta, kuulostaa ihan samalta kuin mitä minä olisin voinut sanoa joku aika sitten. Tai vaikka huomenna taas, kukaties.
Ei kaikkien päivien tarvi olla samanlaisia. Yhtä hienoja. Mutta joku päivä pitää olla, missä vähän pilkahtaa ilo ja Olemassaolemisen Pyhyys, se miten arvokasta on olla elossa, näine aisteineen, antaa vain aistinautintojen tulla kehoon,,,Auringon lämmön. Ruohon tuoksun, märän ruohon tunteen paljaissa varpaissa. Sateen iholle.
En tiedä, Janett, ystäväiseni, mistä sinä ajattelet löytäväsi iloa. Jos tyydyt vähään, saat kaikkein eniten: vähäinen ilo, aistien ilo. Hyvä tuoksu, hyvä maku (mustikkapiirakkaa ja maitoa) kaunis kesäinen ilta, kaunis iltataivas ja tuoksua. Kävellä paljain jaloin ruohossa aamulla tai yöllä tai illalla. Lasi viiniä?
...
voi kuulostaa tylyltä kun sanon, että ala itse keksimään ja löytämään iloa sinun omaan elämääsi! Ei sitä kukaan toinen siihen tuo eikä voi tuoda. Ei toisista ihmisistä löydy se Ilo. Vaan sinusta itsestäsi, sinulle itsellesi.
Älä kyllästy itseesi, vaan ala hemmotella itseäsi. Tee listaa: mitä olen aina halunnut tehdä. Ja ala toteuttaa sitä.
Löydä Ilo sun elämään, ihan itse. se on moninkertaista iloa.
Ja Hali, ajattelen sulle hyvää.Pitää yrittää etsiä! Mutta silloin kun on masentunut, niin ei edes itse tiedä, mitä haluaa, että voisi yrittää saavutella. Eilen oli taas pettymys kun sytostaattihoitojen piti jo loppua oli puhe antaa pelkkää vasta-ainehoitoa mutta eilinen lääkäri olikin eri mieltä ja eilen ja vielä 3 viikon päästä annetaan sytostaatteja. Alunperin oli sovittu 6 - 8 kertaa ja siihen 8 olin tyytyväinen mutta kun 2 kk sitten sanottiin, että 6 ja nyt sitten kuin lisää, niin pettymys oli suuri vaikkei tosiasiallisesti olisi aihetta, onhan se aina varmempaa ja olisin kestänyt vaikka 100, jos etukäteen olisi sovittu. Haaveilin jo tukan kasvusta ja kunnon noususta mutta toisaalta sitä punaista tukan vievää myrkkyä ei annettukaan ja ehkä se on suurin myrkky, joka vie kunnonkin, että jospa tästä vielä aletaankin kohta kohentua. Mutta masenti niin hirveesti mutta kyllä se taas tästä ohi menee kunhan jotakin iloa jostakin saisin.
Sisko oli viime yön eka kerran käymässä luonani tämän sairauden aikana ja oli siivonnut sillä aikaa kun oli hoidossa. Se piristi ja oli kerrankin seuraa mutta kuorsasi niin kovasti, että vei viimeisetkin yöunet... Ja päivällä kävi toinen sisko, joka asuu paljon kauempana, pääse harvemmin käymään, sekin piristi. Ja nyt olen lähdössä työkaverin luo lohisopalle. On vuorotteluvapaalla ja on kutsunut kaikki lähimmät työkaverit syömään, eipähän tarvi miettiä mitä ruokaa laittaa. Ja ensi viikolla meitä kokoontuu kolme saman työpaikan syöpäsairasta yhteen paistamaan lettuja ja etsimään elämän iloja. Mutta yksin tämä elämä on täysin p.......tä!! Onneksi välillä löytyy muitakin ihmisiä ja iloja. - Ira¤
Janett kirjoitti:
Pitää yrittää etsiä! Mutta silloin kun on masentunut, niin ei edes itse tiedä, mitä haluaa, että voisi yrittää saavutella. Eilen oli taas pettymys kun sytostaattihoitojen piti jo loppua oli puhe antaa pelkkää vasta-ainehoitoa mutta eilinen lääkäri olikin eri mieltä ja eilen ja vielä 3 viikon päästä annetaan sytostaatteja. Alunperin oli sovittu 6 - 8 kertaa ja siihen 8 olin tyytyväinen mutta kun 2 kk sitten sanottiin, että 6 ja nyt sitten kuin lisää, niin pettymys oli suuri vaikkei tosiasiallisesti olisi aihetta, onhan se aina varmempaa ja olisin kestänyt vaikka 100, jos etukäteen olisi sovittu. Haaveilin jo tukan kasvusta ja kunnon noususta mutta toisaalta sitä punaista tukan vievää myrkkyä ei annettukaan ja ehkä se on suurin myrkky, joka vie kunnonkin, että jospa tästä vielä aletaankin kohta kohentua. Mutta masenti niin hirveesti mutta kyllä se taas tästä ohi menee kunhan jotakin iloa jostakin saisin.
Sisko oli viime yön eka kerran käymässä luonani tämän sairauden aikana ja oli siivonnut sillä aikaa kun oli hoidossa. Se piristi ja oli kerrankin seuraa mutta kuorsasi niin kovasti, että vei viimeisetkin yöunet... Ja päivällä kävi toinen sisko, joka asuu paljon kauempana, pääse harvemmin käymään, sekin piristi. Ja nyt olen lähdössä työkaverin luo lohisopalle. On vuorotteluvapaalla ja on kutsunut kaikki lähimmät työkaverit syömään, eipähän tarvi miettiä mitä ruokaa laittaa. Ja ensi viikolla meitä kokoontuu kolme saman työpaikan syöpäsairasta yhteen paistamaan lettuja ja etsimään elämän iloja. Mutta yksin tämä elämä on täysin p.......tä!! Onneksi välillä löytyy muitakin ihmisiä ja iloja.että sinulla on siskot käyneet,ja työkavereitakin tapaat.Nams lohisoppaa.Inhottavaa tietty,että lisää tulee sytostaatteja,mutta varmaankin sinun parhaaksesi lääkäri laittanut.Sinä selviät,niinkuin me muutkin,ja jouluna meillä on jo hienot hiukset:)
- Mari-Jaana 55
Janett kirjoitti:
Kaikille tuntuu olevan yhtä outo asia. Mutta siihen tarvitaan joka tapauksessa lääkärin B-lausunto, työnantajan ja työntekijän sopimus lyhemmästä työajasta jne. En tiedä lääkärikö se määritelee jaksanko olla töissä 40 - 60 prosenttia vai minkä verran, KELAssa eivät tienneet. Vähän yli pari kuukautta ja pitäisi lähteä töihin. Jospa asiat siihen mennessä selviävät. Tänään ensimmäinen pelkkä vasta-ainehoito. Taksi tulee hakemaan klo 5.30. Sitten pitäisi tukan ruveta kasvamaan ja toivottavasti tuo huimauskin loppuisi, että olisi edes jotain iloa elämään. Ei tätä itkemistäkään koko ajan jaksa tehdä.
Otapa selvää työkokeilusta, joka on tullut voimaan tämän vuoden alusta. Voi olla edullisempi rahallisesti kuin, jos olet osaksi sairaslomalla.
Kelan pitäisi tietää ja jos olet valtiolla töissä, niin sitten Valtiokonttori.
Työkokeilu voi olla 1 - 6 kuukautta.
Valtiolla ainakin saa kaksi ensimmäistä kuukautta normaalin palkan ja sen jälkeen 60 %, jos on jo kalenterivuoden aikana ollut yli 60 päivää sairaslomalla.
Työaika sovitaan työnantajan kanssa. Alussa pitää olla vähintään 20 tuntia viikossa ja siitä lisätään vähitellen. Asia sovitaan työnantajan kanssa. Ja lääkärin lausunto pitää tietysti olla.
Tutki netistä lisää.
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839