Olen kahden lapsen 32v äiti ja miettinyt tässä "eron" partaalla tulevaisuuttani, ehkä jonkun miehen puolisona/tyttöystävänä vielä?!
Mieltäni kaihertaa kahden raskauden aiheuttama vatsa, siis tarkemmin millainen se on... Arpia on vaikka muille jakaa ja ylimääräistä nahkaa on. Olen käynyt jopa lääkärillä tämän vuoksi ja "diagnoosi" oli ettei nahkaa saa piukemmaksi muu kuin kirurgin veitsi.
Joo...sellainen 1000e --> niin olisin taas ok, leikkaus on aina riski eikä tämänlaiset leikkaukset ole siitä helpoimmasta päästä.
Vaatteet päällä herätän vastakkaiden sukupuolen huomion, olen tälläinen kivannäköinen ja siro naisihminen mutta voi apua kun pitäisi olla ilman vaatteita, tuo vatsa!
Täällä kun lukee näitä juttuja, miesten ihanteita yms, ihan masentuu. Pitää olla timmi ja piukka, ei saa olla "siiderirengasta". Mulla ei ole siiderirengasta vaan farkkujen päälle tulee (onneksi) pieni ylimääräinen nahkakerros.
Tuo se sitten osaa litistää naisen itsetunnon ja se onkin mulla ihan maassa. En pidä itseäni minään, miehet pitää minua ihan ujona kun tapaan jonkun miehen niin ajattelen vain etten voi koskaan mennä sänkyyn hänen kanssaan, vatsani pelottaa jokaisen kaksilahkeisen pois.
Miten on miehet, vastauksia teiltä odottaisin kovasti?
Mieltäni kaihertaa kahden raskauden aiheuttama vatsa, siis tarkemmin millainen se on... Arpia on vaikka muille jakaa ja ylimääräistä nahkaa on. Olen käynyt jopa lääkärillä tämän vuoksi ja "diagnoosi" oli ettei nahkaa saa piukemmaksi muu kuin kirurgin veitsi.
Joo...sellainen 1000e --> niin olisin taas ok, leikkaus on aina riski eikä tämänlaiset leikkaukset ole siitä helpoimmasta päästä.
Vaatteet päällä herätän vastakkaiden sukupuolen huomion, olen tälläinen kivannäköinen ja siro naisihminen mutta voi apua kun pitäisi olla ilman vaatteita, tuo vatsa!
Täällä kun lukee näitä juttuja, miesten ihanteita yms, ihan masentuu. Pitää olla timmi ja piukka, ei saa olla "siiderirengasta". Mulla ei ole siiderirengasta vaan farkkujen päälle tulee (onneksi) pieni ylimääräinen nahkakerros.
Tuo se sitten osaa litistää naisen itsetunnon ja se onkin mulla ihan maassa. En pidä itseäni minään, miehet pitää minua ihan ujona kun tapaan jonkun miehen niin ajattelen vain etten voi koskaan mennä sänkyyn hänen kanssaan, vatsani pelottaa jokaisen kaksilahkeisen pois.
Miten on miehet, vastauksia teiltä odottaisin kovasti?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllähän kropassa elämisen merkkejä olla saa. Nehän vasta kiinnostavaksi sen tekevät. Eikä ainakaan kokemuksieni mukaan ole yhtään häirinnyt tuollainen ylimääräinen nahka. :)
Kuitenkin edes erota tai olla eroamatta ja yrittää päästä siitä edellisestä yli, ennenkuin alat etsimään uutta suhdetta?
"miettinyt tässä "eron" partaalla tulevaisuuttani, ehkä jonkun miehen puolisona/tyttöystävänä vielä?!"
"mehet pitää minua ihan ujona kun tapaan jonkun miehen niin ajattelen vain etten voi koskaan mennä sänkyyn hänen kanssaan, vatsani pelottaa jokaisen kaksilahkeisen pois."
lue mitään naisihannejuttuja tai ota niitä vakavasti. Ne, jotka haluavat timmin naisen, ilmoittavat sen kriteerinään (suureen ääneen), mutta ne, joille pieni "löllö" ei ole ongelma, eivät välttämättä kerro, että se ei ole ongelma. Täten ihannelistat voivat aiheuttaa näköharhan siitä, mitä yleisesti todella halutaan tai mitä pidetään tärkeänä.
Oletko kokeillut treenata vatsalihaksiasi? Sillä ei välttämättä olisi paljon ulkoista vaikutusta, mutta se voisi vähentää löysää _tunnetta_ vatsan alueella. Jos asia on sinulle hirveän suuri itsetunto-ongelma, niin tuhat euroa ei kuulosta mitenkään isolta summalta. Hommaa sellainen äijä, joka antaa leikkauksen sulle lahjaksi. :)
Itselläni on kokemusta kahdesta naisesta, joilla oli _hieman_ raskausjälkiä, mutta luulot niiden kauheudesta paljon suuremmat. Tässä kohtaa sinunkin kannattaisi muistaa se seikka, että miehet ovat kiinnostuneita vain siitä yhdestä asiasta. ;)
hiukan huolimattomasti ja puhuin turhaan "löllöstä" jota sulla siis _ei_ ole. No, se ei ollut olennaista, paitsi ehkä vatsalihastreenin kannalta (vatsalihasten kunnossapitämisestä tosin on aina hyötyä).
traanannut vatsalihaksia. (kysy vaan miten ahkerasti 6v ajan).
Lääkärinkin mukaan minulla on jossain siellä "alla" tosi piukat lihakset MUTTA niitä on ,ihon venyessä tarpeeksi, myös katkennut elikäs vaikka miten treenaisi, ne ei enää kiristy. :-(
Jotenkin tuntuu "pinnalliselta" ajatuskin leikkauksesta, tuo 1000e on vaan lähtöhinta. Miten suuri operaatio se on, sitä ei voi varmuudella tietää tarkastuksissa.
Ja siitä sanottiin että se on iso operaatio, on navan irroittamista ym "kivaa", monen tunnin leikkaus tavallaan ns,turhaan koska on kauneuskirurgiaa eikä lääketieteellistä. Pelkään muutoinkin sairaaloita ja nukutusta.
Olenpahan ainakin ottanut asiasta selvää..en kuitenkaan usko että koskaan voisin mennä tuommoiseen, ihan liian jenkkitouhua ehkä.
kuulostat ihan fiksulta. :)
Okei, älä sitten pyörittele mielessäsi koko leikkausasiaa (aloituksestasi saa toisen vaikutelman). Sun täytyy vain tavalla tai toisella muuttaa asennoitumistasi vatsanseutuusi (älä odota että joku muu kommenteillaan saisi sut pitämään itsestäsi). Tämä on nyt täysin hypoteettista ja pinnallista, mutta jos itse olisin nainen samassa tilanteessa, yrittäisin suhtautua niihin enemmänkin rakkaus- kuin raskausjälkinä. Rakkaudella viittaan lapsiin, jos exän haluaa sulkea pois ajatuksista.
Olen silleen kuitenkin aika jalat maassa ihminen, ja luonnollinen. En tiedä voisinko elää itseni kanssa jos menisin leikkaukseen, tuntuisi feikiltä.
Tämä on silleen kakspiippuinen juttu, tavallaan hyväksyn vatsani, se on minun "sota arpeni" ja merkki, juuri kuten sanoit, rakkaudesta lapsiini. Kenellekään ei jää epäselväksi että olen äiti, synnyttänyt nainen. Pahinta on mennä uima-halliin, aika usein naiset katsovat pitkään, näytän ehkä juuri täysikäiseltä kasvoiltani ja vatsa arvilla.( On minua veikattu tyttäreni (9v) iso-siskoksikin. )
Toisaalta taas ajattelen että sain maksaa kalliisti ruumiillani näistä raskauksista. Ennen oli pyykkilauta, voimistelijan vartalo ja sen vuoksi kuulema ihoni kärsikin näin pahasti, kun ei ollut liikoja kiloja raskauksien alkaessa niin timmi iho repesi lopulta ja pahasti.
Mutta koitan ajatella aina etten saa tuota vartaloani takaisin, minun pitäisi vaan hyväksyä se ja hyväksyinhän minä sen, parisuhteessa. Mieheni (ex nyk.) hyväksyi sen luonnollisesti, olinhan hänen lapsensa synnyttänyt. Mutta ei hän koskaan koskenut vatsaani synnytysten jälkeen, tuntui vaan "ällöltä".
Mutta tässäpä se onkin, pulma. Miten reagoi vieras mies?!
väliä sillä reagoinnilla on; mitä teet sellaisella tyypillä joka pitää asiaa jotenkin suurena ongelmana? Luulen, että mies reagoi enemmänkin siihen, miten itse suhtaudut omaan vartaloosi. Estoisuutesi on se todellinen huolenaiheesi, ei se miltä ulkoisesti miehen mielestä näytät (varsinkin kun tod.näk. olet aika hottis).
puhut ihan asiaa.
Kyllä tämä selkeästi on korvien välinen pulma josta pääsen eroon vain hyväksymällä itse itseni.
Kuteet päällä sitä on itsevarman oloinen, ja parisuhteessa ollessa myös. Tästä eteenpäin kaikki tulee olemaan uutta ja ihmeellistä.
Kiinnostaa vaan tietää, että käytitkö voiteita raskauden aikana vatsassasi ja mitä? Saitko kenties kaksoset tai todella ison vauvan? Onko sinulla ohut iho muutenkin?
Vatsanahan kiristyksestä jää erittäin iso koko vartalon poikkisuunnassa menevä arpi eli paljon isommat jäljet kuin raskausarvet. En suosittele sitä leikkausta, se on pelkkää rahastusta niin kuin moni muukin plastiikkakirurgia. Onko lääkäri todennut, että sinulla on keloidinen iho, tuleeko isot arvet yleensäkin leikkauksista? Sellaiselle ei leikkaukset sovellu.
käytän rasvaa, käytin silloinkin, olen atoopikko joten se on päivittäistä ja koko vartalolle.
Sain ihan normaalikokoisen vauvan 3340g mutta ottaen huomioon pienen kokoni ja erittäin timmin kropan - iho repesi. Tätä se lääkäri epäili siis.
joka päivä, minulla on atooppinen iho.
Minulle on tosiaan sellaisia arpia jäänyt ihoon(mm.luomi, tähystyksiä polvissa) leikkauksista. Joo, saanee nuo leikkausjutut todella jäädä unholaan.
Sain ihan normaali kokoisen esikoisen 3340g mutta ottaen huomioon erittäin timmin kropan ja pienen kokoni niin iho ei vaan kestänyt. Tulihan sitä raskauskilojakin vähän muttei mitään sen suurempia jotka olisivat tähän vaikuttaneet. Tätä se lääkäri siis epäili syyksi.
Joko sä oot kertonut miehelles, että te ootta eroamassa?
Erotaan. Tämä nyt on epäoleellisin asia tässä, se tapahtuu ja piste.
Ois vaan kiinnostanut tietää, että joko se sun mies tietää asiasta.
epäolennaisuuksia kertomaan? Ehkä sitten kun se uusi mies on löytynyt?
Tyydyt kaljamahaiseen mieheen niin anna olla, jos haluat timmin miehen niin leikkaukseen.
Puistattaakin ajatus naisen löysästä ihosta.
et ainakaan ole minun tyyppiäni että ole vaan huoleti.
;-)
Vakavasti puhuen, eihän kukaan ihminen ole toisen kanssa vain siksi, että tyytyy johonkin.
Tuohon kaljamahaan sen verran kommentoin, että tunnen yhden miekkosen joka on tälläinen mainitsemasi kaljamahainen.
Hän on tosi mahtava persoona eikä ollenkaan hullumman näköinenkään.
Miksi miehet mollaa toisiaan kaljamahasta? Naisille miehen tärkein ominaisuus on luonne, toki hyvä ulkonäkö on plussaa mutta luonne menee aina etusijalle. ( jos puhutaan nyt aikuisista naisista eikä tyttösistä )
Tämä mies on varattu mutta hän on tosi pidetty naisten keskuudessa.
"Naisille miehen tärkein ominaisuus on luonne, toki hyvä ulkonäkö on plussaa mutta luonne menee aina etusijalle."
Kannattaisi puhua vain omasta puolestaan. Valitettavasti naisissa on ihan yhtä lailla ulkonäön tuijottajia kuin miehissäkin. Jokainen aikuinen nainen kai ymmärtää puhua vain omasta puolestaan (jos nyt puhutaan aikuisista naisista eikä tyttösistä).
Itse en haluaisi kaljamahaista miestä_ikinä_, mutta toisaalta itse olen alta kolmikymppinen jumppaa harrastava nainen/tyttö. Koska pidän itsestäni huolta, odotan samaa myös mieheltä. Tottakai luonne on tärkeää, tärkeämpikin kuin ulkonäkö, mutta oli kaveri vaikka kuinka kiva ja kaljamahainen, niin kyllä suhde silloin platonisella tasolla pysyy (itse odotan suhteelta muutakin).
vaik miehiltä vastausta kaivattiinkin. No, lukihärö :D
Ensteks täältä lukemasi ovat vähemmistö määrän miesten kirjoittamia juttuja ja jokainen mies joka oikeasti sinusta kiinnostuu ei välitä tuon taivaallista "kauneus häröistä" ja semmoiset miehet joita haittaa raskauden jättämät jäljet naisessa, eivät ole arvoisiasi miehiä.
Toiseks vasta erotessasi olevan ihmisenä älä vaivaa päätäsi asialla, olemalla ehkä toisen miehen puolisona/tyttöystävänä vielä?! Nauti vapaudestasi ja lapsistasi älä mahdollisesta josko joskus vielä jonkun olisi.
Tuosta leikkausta ja vatsan roikkumisesta en tiedä, kun itse olen säästynyt siltä, mutta en usko sen pelottavan miestä pois, ei noi miehet taida siinä vaiheessa ajatella kuin sitä yhtä asiaa ja onneksi tietty ryhmä miehiä jo kavahtaa lapsia omaavista naisista kauemmaksi ja se on hyvä se.
Ongelmasi kuulostivat tutuilta. Parikymppisenä naisena minulla oli ulkonäköpaineita. En ole synnyttänyt, vaan muita paineita. Aika laiheliinina ja "poikavartaloisena" vietetyn nuoruuden jälkeen ajattelin, kuinka kehtaisin riisua miehen edessä. Tuntui kiusalliselta miettiä, että joku koskettelisi vartaloani. Eli häpesin. Tuli ensimmäinen vakavasti otettava poikaystävä. Hänen kanssa jännitti aluksi vähän. Mutta hyväilyihin tottui ja tuli kuin itsestään itseluottamusta, että vartaloni on ihan jees. Sitä se ihastuminen ja rakkaus teettää.
Ikäisesi miehet ovat jo ennestään varmaan nähneet raskausarpia ja synnyttäneiden vatsoja. Ja toisesta tykkääminen hoitaa loput.