Tän(kin) kesän piti muuttaa kaikki. Mulla on kavereita. Mulla on ystäviä. Mulla on tukea ja turvaa, mä annan muille tukea ja turvaa. Mä olen sosiaalinen, avoin ja iloinen. Miksi sitten on niin prkleen yksinäinen fiilis? Keväällä tuli mahdollisuus vaihtaa kesäksi maisemaa kokonaan. Sen tein, uudet kuviot teki pelkästään hyvää. Olin alkanut turtua jo vanhaan..
Nyt, kun kesä on lähes ohi, havahdun yhä useammin siihen, että kyyneleet valuu silmistä. Tämä johtuu yksinäisyydestä. Vaikka kuinka ajattelen, kuinka monta ystävää mulla on, niin silti tunnen olevani lopulta kuitenkin niin yksin. En tiedä, täyttäisikö se Elämäni Mies tän tyhjän olon. Voi olla että täyttäisi, voi olla että ei. Mutta ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olisin valmis oikeaan suhteeseen. Ei oikein huvita enää parin illan säädötkään. Ja yksin on paha olla. En halua miestä säälimään minua yksinäisen oloni takia, enkä halua vain jotakuta, jonka viereen nukahtaa.
Aloin jonain kesän yksinäisenä, unettomana yönä miettiä muutamia viime vuosia. Kuinka iloinen, sosiaalinen, pirteä, avoin, jopa hauska olin ollutkaan "aina". Tai sellainen käsitys itselläni oli. Mutta mieleen muistui väkisin tilanteita, jolloin läheiset miespuoliset ystäväni ovat todenneet, että en ole enää kuin ennen. Olen kuulemma sulkeutuneempi, kylmempi, haavoittuva, etäinen. Kysyivätpä jopa, kuinka pahasti mua on oikein satutettu. Olin kuin puulla päähän lyöty, en itse ollut huomannutkaan. Kun sitten tarkemmin ajatteli, taisivat olla kaikki oikeassa. Itse sen vaan halusi sulkea pois ajatuksista. Ja siitä kasvoi möykky sydämeen.
Pelkään, että musta tulee katkera vanha ämmä, jos en saa tilannetta korjattua pian. Joojoo, onhan sitä aikaa vielä, olen 23 vuotta. Silti. Ahdistaa palata vanhaan. Mutta pelkään, että jos "jatkaisi kesää", sattuisi myös.
Kirjoittaminen on aina parantanut vähän fiilistä, siksi tämä purkautuminen..
lisää yksinäisiä..
4
478
Vastaukset
- anna mennä
!!!
- Myrskynsininen
Ystäviä on. Kavereita on. On jopa se henkilö, josta kenties myöhemmin, kun tätä suhdetta on katseltu hiukan kauemmin, voisi lopulta tulla se unelmien mies. Silti, jollakin tavalla ei vain pysty olemaan onnellinen.
Iloiseksi, mukavaksi on kehuttu. Etäiseksi ja haavoitetuksi kummasteltu. Minäkin kävin viettämässä kevään ja kesän toisaalla, jopa toisessa maassa. Ja nyt, kun pitäisi palata takaisin kaikkeen siihen vanhaan, tuntuu omituisella tavalla pahalta.
Niin, sattumoisin olen itsekin vasta pian 23-vuotias. - Jual
Tere!
Tosiaankin, kirjoittaminen on yksi hyvä keino itsensä purkamiseen. Mutta ei toki pärjää, toisen samanlaisen kanssa juttelulle. Itsekin olen alkanut kärsiä yksinäisyydestä, ja varsinkin nyt , kun olen lomalla. Loman toisena päivänä alkoi ahdistus ja masennus. Työ oli "turva", ja sitähän se onkin, eli työ on hyvä mielenterveydelle. Mutta jos tosiaan joutuu työhön tukeutumaan liikaa, itsensä koossa pitämiseen, ei asiat ole hyvin. Kyllä parhainta olisi, että itse riittäsi itselleen. Ja kaikki muu; ystävä, ystävät, puoliso jne. toisivat sen lisän, mitä ihminen tarvitsee. Ihmissuhteistakin ihminen koostuu.
Tuo on kamalaa, kun noin nuorena jo alkaa tuntua tuolta, siis sinulla. Mutta hyvä puoli on siinä, että sinulla on aikaa tutustua itseesi, ja löytää itse vahvuus ja - varmuus. Tästä aiheesta löytyisi paljon kanssasi jaettavaa, eli kirjoita vaan rohkeasti ja avoimesti takaisin.
Jual- bez priatelov
Työ todellakin on turva. Töissä on mukavaa, töissä viihtyy, työkaverit saa tuntemaan, että kuuluu porukkaan, eikä heistä tarvitse hakea sen syvällisempää. Töissä ei tarvitse ajatella. Surullista vain se, että kun "normaali" ihminen on tyytyväinen päästessään töistä kotiin tai jopa lomalle, mä oon tyytyväinen kun kello herättää aamulla ja pääsen töihin. Kotiin lähteminen tuntuu tylsältä. Työnarkomaani, kuinka niin? :)
Paluu opintojen pariin ahdistaa. Ajatus siitä, että kun luentosalissa katsoo ympärillensä ja näkee satoja muita ihmisiä ja silti on niin yksin, ahdistaa. Kai siihen taas tottuu, turtuu. Jos onnistuisi hukuttamaan kaiken tenttikirjoihin sillä seurauksella, että saisi opinnot pian kasaan. Olisi hyvä vaihtoehto.
Random ohikulkija tai joku puolituttu ei varmasti osaa kuvitellakaan, miltä musta tuntuu sisimmässä. Jos kertoisin, he varmaankin nauraisivat ja sanoisivat että naurettavaa huomionkerjuuta, sullahan menee hienosti. Omien sekä ystävien kokemusten myötä oon oppinut jo ajat sitten, että ulkokuori pettää lähes poikkeuksetta. Päällisin puolin ihmisestä ei voi sanoa juuri mitään muuta kuin minkä merkkisistä vaatteista hän ehkä pitää. Itse asiassa en uskonut, että kukaan vaivautuisi vastaamaan näihinkään teksteihin. Kiitos tuesta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1064592Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293403No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452390- 411438
- 361353
- 381206
- 141102
- 1591026
- 27998
- 6944