Kuumimmat vinkit nyt jakoon etenkin yläkouluikäisten työrauhan säilyttämiseksi tunneilla! Kiittäen etukäteen... :)
Työrauhan ylläpito
9
1171
Vastaukset
- Huonon ystäväni
Vielä huonompaa neuvoa, jonka hän antoi kirjallisena kun yläasteen OPO kyseli meiltä mitä huonosti käyttäytyvälle/riekkuvalle/kiusaavalle oppilaalle tulisi tehdä. "Työntäisin karttakepin hänen p*********ä".
Tällä tarinalla ei ole minkäänlaista informaatioarvoa, mutta tosijuttu kuitenkin. - ajatus:
Minä käytän yhtenä keinona kysyä oppilaalta henkilökohtaisessa keskustelussa, että kuinka voin auttaa häntä käyttäytymään paremmin, kun nyt näyttää siltä että hän ei pärjää yksin. Juttelen myös siitä, että tiedän hänen tietävän miten käyttäytyä ja pystyvänkin siihen, mutta nyt näyttää siltä että hänellä ei ole voimia toimia oikein. Keskustelun sävyllä on tietysti paljon merkitystä tilanteen onnistumiselle. Itse en käytä ironiaa tai väheksy oppilasta vaan pitäydyn asialinjallla. Ensin oppilas on usein hämmentynyt, mutta sitten he pystyvät keskustelemaan asiasta asiana. Luokkatilanteissa on sitten helppo hienovaraisesti vedota tuohon yhdessä käytyyn keskusteluun.
Toimii minulla, mutta tämä vaatii tietysti oppilaantuntemusta ja rohkeutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä sekä pitää aikuinen aikuisena ja antaa nuoren olla tarvitseva nuori.- missäpäinsuomea
Onpa korkealentoista. Hienolta kuullostaa - ihan oikeasti. Missäpäin Suomea vaikutat?
- vaan suoraa
missäpäinsuomea kirjoitti:
Onpa korkealentoista. Hienolta kuullostaa - ihan oikeasti. Missäpäin Suomea vaikutat?
Ei tuo minun tapani toimia ole korkealentoista vaan suoraa puhetta asioiden oikeilla nimillä nuoren kanssa. Puhun ryhmälleni usein siitä, että silloin kun ihminen voi hyvin, hänen ei tarvitse ilkeillä muille. Tuosta aiheesta puhun neutraaleissa tilanteissa ja nimenomaan ryhmälle. Sitten kahdenkeskisissä tilanteissa pystyn sitten osittain vetoamaan myös tuohon ajatukseen, kun haluan auttaa tuota oireilevaa nuorta voimaan paremmin.
Kyllä nuoret arvostavat sitä, että heille puhutaan suoraan, mutta niinkuin sanoin, tuo keskustelun sävy on ensiarvoisen tärkeää. Siinä pitää opettajan olla todella sisäistänyt mitä tekee ja osata huomata, jos nuori ei ole juuri sillä hetkellä vastaanottavainen. Eivätkä omat pelot ja pahat olot saa vaikuttaa omiin tekemisiin.
Missä päin vaikutan? Eihän sillä ole mitään merkitystä! - aineenope
Monilla on se - mielestäni väärä - käsitys, että ns. kurinpito on jokin temppukokoelma tai sitten ankaraa räyhäämistä. Usein järjestyshäiriöt luokassa ovat perimmältään ihmissuhdeongelmia. Yritän itsekin toimia juuri niin, että jos joku on vaikea, yritän joka käänteessä auttaa ja tukea häntä ja osoitan aina mahdollisuuden tullen esimerkiksi eleillä ja ilmeillä, että hän on ihan ok tyyppi. Lopulta juuri kukaan ei halua kiusata ihmistä, joka välittää, tukee ja auttaa. Huumorintajustakin on paljon hyötyä.
Toisinaan luokan levottomuus johtuu oppilaiden keskinäisestä huonosta kemiasta ja mielestäni siihen on vaikeampi vaikuttaa. - sit tunnin paikka
aineenope kirjoitti:
Monilla on se - mielestäni väärä - käsitys, että ns. kurinpito on jokin temppukokoelma tai sitten ankaraa räyhäämistä. Usein järjestyshäiriöt luokassa ovat perimmältään ihmissuhdeongelmia. Yritän itsekin toimia juuri niin, että jos joku on vaikea, yritän joka käänteessä auttaa ja tukea häntä ja osoitan aina mahdollisuuden tullen esimerkiksi eleillä ja ilmeillä, että hän on ihan ok tyyppi. Lopulta juuri kukaan ei halua kiusata ihmistä, joka välittää, tukee ja auttaa. Huumorintajustakin on paljon hyötyä.
Toisinaan luokan levottomuus johtuu oppilaiden keskinäisestä huonosta kemiasta ja mielestäni siihen on vaikeampi vaikuttaa.päivässä. Aamutunneilla tuntuu, että on helpompi käydä asiaa läpi kuin iltapäivän tunneilla. Se paljon puhuttu istumajärjestys tietty kanssa vaikuttaa asiaan... mutta tuskin on sellaista järjestystä olemassakaan, että se aina toimisi. Ja lisäksi oon huomannut sen, että vaikka pari- ja ryhmätöitä toki pitää tehdä (joka tunti), niin siitä aiheutuu sellaista levottomuutta, ettei tunti enää suju ilman jatkuvia huomautuksia "normaalitehtäviä" tehdessä, että voisitteko olla pölisemättä... Toisaalta tunti ei aina rakennu hyvin, jos laittaa paritehtävät vasta tunnin loppuun.
Monesta asiasta oon itsekin selvinnyt huumorilla. Ilman tiettyä asioitten suhteuttamista en enää tekisi opettajan hommia!! Vaan istuisin pöpilässä, todennäköisesti. Ja nimenomaan itseni ja möhläilyjeni kanssa pärjään nykyään huumorilla, elikäs melkein joka tunti kyllä möhlään ja sählään jotain, en vaan osaa olla täydellinen, mutta kun en ota pikkusähläyksiäni ihan kuolemanvakavasti, kai oppilaatkin ymmärtävät, ettei heidänkään tartte täydellisiä olla. - ...
sit tunnin paikka kirjoitti:
päivässä. Aamutunneilla tuntuu, että on helpompi käydä asiaa läpi kuin iltapäivän tunneilla. Se paljon puhuttu istumajärjestys tietty kanssa vaikuttaa asiaan... mutta tuskin on sellaista järjestystä olemassakaan, että se aina toimisi. Ja lisäksi oon huomannut sen, että vaikka pari- ja ryhmätöitä toki pitää tehdä (joka tunti), niin siitä aiheutuu sellaista levottomuutta, ettei tunti enää suju ilman jatkuvia huomautuksia "normaalitehtäviä" tehdessä, että voisitteko olla pölisemättä... Toisaalta tunti ei aina rakennu hyvin, jos laittaa paritehtävät vasta tunnin loppuun.
Monesta asiasta oon itsekin selvinnyt huumorilla. Ilman tiettyä asioitten suhteuttamista en enää tekisi opettajan hommia!! Vaan istuisin pöpilässä, todennäköisesti. Ja nimenomaan itseni ja möhläilyjeni kanssa pärjään nykyään huumorilla, elikäs melkein joka tunti kyllä möhlään ja sählään jotain, en vaan osaa olla täydellinen, mutta kun en ota pikkusähläyksiäni ihan kuolemanvakavasti, kai oppilaatkin ymmärtävät, ettei heidänkään tartte täydellisiä olla.Itse olen havainnut poitsujen kanssa pärjäämisen loppujen lopuksi helpommaksi, niin kliseistä kuin se onkin, että tyttöjen sanotaan olevan kierompia, ovelampia ja pitkävihaisempia kuin poikien.
Poikien kanssa auttaa monesti, että jos saa heidät tuntemaan, että heitä kohdellaan oman ikänsä mukaan (siis yläasteella jo nuorehkoina miehenalkuina), on helpompi päästä yhteisymmärrykseen asioista. Oireilevien plikkojen kanssa se on vaikeampaa; vaikka tunti sujuisikin näennäisen OK, ollaan pian jo kertoilemassa kuraattorille, terapeutille ja pahimmassa tapauksessa vanhemmille perättömiä kauhujuttuja natsiopettajasta...
Rento huumori sen sijaan uppoaa jätkäpoikiin yleensä selvästi helpommin.
Alkanut syyslukukausi tuntuu suorastaan lomalta sen jälkeen, kun olen saanut sanoa heipat parille prinsessalle ja saanut tilalle eräänkin jatkuvista käytöshäiriöistä kärsivän (mutta tosi fiksun) poitsun, johon kyllä saa tunnilla otteen juuri em. keinoilla. Kertokaa hyvät naiskollegat, mikä puolestaan tehoaisi hankaliin neitokaisiin.
Näin erityisopetuksessa. - minäkin:
... kirjoitti:
Itse olen havainnut poitsujen kanssa pärjäämisen loppujen lopuksi helpommaksi, niin kliseistä kuin se onkin, että tyttöjen sanotaan olevan kierompia, ovelampia ja pitkävihaisempia kuin poikien.
Poikien kanssa auttaa monesti, että jos saa heidät tuntemaan, että heitä kohdellaan oman ikänsä mukaan (siis yläasteella jo nuorehkoina miehenalkuina), on helpompi päästä yhteisymmärrykseen asioista. Oireilevien plikkojen kanssa se on vaikeampaa; vaikka tunti sujuisikin näennäisen OK, ollaan pian jo kertoilemassa kuraattorille, terapeutille ja pahimmassa tapauksessa vanhemmille perättömiä kauhujuttuja natsiopettajasta...
Rento huumori sen sijaan uppoaa jätkäpoikiin yleensä selvästi helpommin.
Alkanut syyslukukausi tuntuu suorastaan lomalta sen jälkeen, kun olen saanut sanoa heipat parille prinsessalle ja saanut tilalle eräänkin jatkuvista käytöshäiriöistä kärsivän (mutta tosi fiksun) poitsun, johon kyllä saa tunnilla otteen juuri em. keinoilla. Kertokaa hyvät naiskollegat, mikä puolestaan tehoaisi hankaliin neitokaisiin.
Näin erityisopetuksessa.Noihin pikku mimmeihin ei tunnu tehoavan mikään. En ole kuullut vielä yhdenkään erkkaopen sanovan, että he opettaisi mielummin tyttöjä kuin poikia. Tytöt kieroilevat selän takana ja suoraan, valehtelevat joka käänteessä, käyttäytyvät äärimmäisen hävyttömästi tai ottavat puhumattomuuden valtansa välineeksi. Tiettyyn rajaan jaksan vääntää saadakseni heidät toimimaan rakentavammin, mutta sitten tyydyn vain koulun normaalien sääntöjen vaatimiseen.
Tänä vuonna perustan näiden tyttöjen kanssa tyttöbändin - katsotaan, josko se toisi heille uudenlaista tatsia muuhunkin koulunkäyntiin. - aineenope
... kirjoitti:
Itse olen havainnut poitsujen kanssa pärjäämisen loppujen lopuksi helpommaksi, niin kliseistä kuin se onkin, että tyttöjen sanotaan olevan kierompia, ovelampia ja pitkävihaisempia kuin poikien.
Poikien kanssa auttaa monesti, että jos saa heidät tuntemaan, että heitä kohdellaan oman ikänsä mukaan (siis yläasteella jo nuorehkoina miehenalkuina), on helpompi päästä yhteisymmärrykseen asioista. Oireilevien plikkojen kanssa se on vaikeampaa; vaikka tunti sujuisikin näennäisen OK, ollaan pian jo kertoilemassa kuraattorille, terapeutille ja pahimmassa tapauksessa vanhemmille perättömiä kauhujuttuja natsiopettajasta...
Rento huumori sen sijaan uppoaa jätkäpoikiin yleensä selvästi helpommin.
Alkanut syyslukukausi tuntuu suorastaan lomalta sen jälkeen, kun olen saanut sanoa heipat parille prinsessalle ja saanut tilalle eräänkin jatkuvista käytöshäiriöistä kärsivän (mutta tosi fiksun) poitsun, johon kyllä saa tunnilla otteen juuri em. keinoilla. Kertokaa hyvät naiskollegat, mikä puolestaan tehoaisi hankaliin neitokaisiin.
Näin erityisopetuksessa.Joo, pojat ovat lopulta yleensä simppeleitä tapauksia:) Minäkään en ole keksinyt, mitä tehdä, jos alkaa tytön kanssa mennä sukset ristiin. Tosin tätä on tapahtunut vain sellaisten tyttöjen kanssa, joita en ole opettanut seiskan alusta asti. Silloin on selvästi hyvä sauma luoda hyvät suhteet, jotka sitten säilyvät. Mutta jos tulee uudeksi opettajaksi kasilla tai ysillä, niin johan katsellaan nenänvartta pitkin eikä siihen tunnu auttavan mikään...
Sen olen sentään oppinut, ettei tytön kanssa todellakaan kannata ryhtyä avoimeen konfliktiin ilmaa puhdistaakseen. Poikien kanssa tämä toimii: pikku rähinän jälkeen ollaan entistä parempia kavereita. Mutta jos konfliktiin päätyy tytön kanssa, saa ikuisen vihamiehen. Paras on siis edetä varovaisemmin ja rauhallisemmin kuin pojan kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2654364Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653546Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591869Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251746Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991462Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?134995Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18909Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235869en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115867