Työrauhan ylläpito

Onpa korkealentoista. Hienolta kuullostaa - ihan oikeasti. Missäpäin Suomea vaikutat?

missäpäinsuomea kirjoitti:

Onpa korkealentoista. Hienolta kuullostaa - ihan oikeasti. Missäpäin Suomea vaikutat?

Ei tuo minun tapani toimia ole korkealentoista vaan suoraa puhetta asioiden oikeilla nimillä nuoren kanssa. Puhun ryhmälleni usein siitä, että silloin kun ihminen voi hyvin, hänen ei tarvitse ilkeillä muille. Tuosta aiheesta puhun neutraaleissa tilanteissa ja nimenomaan ryhmälle. Sitten kahdenkeskisissä tilanteissa pystyn sitten osittain vetoamaan myös tuohon ajatukseen, kun haluan auttaa tuota oireilevaa nuorta voimaan paremmin.

Kyllä nuoret arvostavat sitä, että heille puhutaan suoraan, mutta niinkuin sanoin, tuo keskustelun sävy on ensiarvoisen tärkeää. Siinä pitää opettajan olla todella sisäistänyt mitä tekee ja osata huomata, jos nuori ei ole juuri sillä hetkellä vastaanottavainen. Eivätkä omat pelot ja pahat olot saa vaikuttaa omiin tekemisiin.

Missä päin vaikutan? Eihän sillä ole mitään merkitystä!

Monilla on se - mielestäni väärä - käsitys, että ns. kurinpito on jokin temppukokoelma tai sitten ankaraa räyhäämistä. Usein järjestyshäiriöt luokassa ovat perimmältään ihmissuhdeongelmia. Yritän itsekin toimia juuri niin, että jos joku on vaikea, yritän joka käänteessä auttaa ja tukea häntä ja osoitan aina mahdollisuuden tullen esimerkiksi eleillä ja ilmeillä, että hän on ihan ok tyyppi. Lopulta juuri kukaan ei halua kiusata ihmistä, joka välittää, tukee ja auttaa. Huumorintajustakin on paljon hyötyä.

Toisinaan luokan levottomuus johtuu oppilaiden keskinäisestä huonosta kemiasta ja mielestäni siihen on vaikeampi vaikuttaa.

aineenope kirjoitti:

Monilla on se - mielestäni väärä - käsitys, että ns. kurinpito on jokin temppukokoelma tai sitten ankaraa räyhäämistä. Usein järjestyshäiriöt luokassa ovat perimmältään ihmissuhdeongelmia. Yritän itsekin toimia juuri niin, että jos joku on vaikea, yritän joka käänteessä auttaa ja tukea häntä ja osoitan aina mahdollisuuden tullen esimerkiksi eleillä ja ilmeillä, että hän on ihan ok tyyppi. Lopulta juuri kukaan ei halua kiusata ihmistä, joka välittää, tukee ja auttaa. Huumorintajustakin on paljon hyötyä.

Toisinaan luokan levottomuus johtuu oppilaiden keskinäisestä huonosta kemiasta ja mielestäni siihen on vaikeampi vaikuttaa.

Lue lisää

päivässä. Aamutunneilla tuntuu, että on helpompi käydä asiaa läpi kuin iltapäivän tunneilla. Se paljon puhuttu istumajärjestys tietty kanssa vaikuttaa asiaan... mutta tuskin on sellaista järjestystä olemassakaan, että se aina toimisi. Ja lisäksi oon huomannut sen, että vaikka pari- ja ryhmätöitä toki pitää tehdä (joka tunti), niin siitä aiheutuu sellaista levottomuutta, ettei tunti enää suju ilman jatkuvia huomautuksia "normaalitehtäviä" tehdessä, että voisitteko olla pölisemättä... Toisaalta tunti ei aina rakennu hyvin, jos laittaa paritehtävät vasta tunnin loppuun.

Monesta asiasta oon itsekin selvinnyt huumorilla. Ilman tiettyä asioitten suhteuttamista en enää tekisi opettajan hommia!! Vaan istuisin pöpilässä, todennäköisesti. Ja nimenomaan itseni ja möhläilyjeni kanssa pärjään nykyään huumorilla, elikäs melkein joka tunti kyllä möhlään ja sählään jotain, en vaan osaa olla täydellinen, mutta kun en ota pikkusähläyksiäni ihan kuolemanvakavasti, kai oppilaatkin ymmärtävät, ettei heidänkään tartte täydellisiä olla.

sit tunnin paikka kirjoitti:

päivässä. Aamutunneilla tuntuu, että on helpompi käydä asiaa läpi kuin iltapäivän tunneilla. Se paljon puhuttu istumajärjestys tietty kanssa vaikuttaa asiaan... mutta tuskin on sellaista järjestystä olemassakaan, että se aina toimisi. Ja lisäksi oon huomannut sen, että vaikka pari- ja ryhmätöitä toki pitää tehdä (joka tunti), niin siitä aiheutuu sellaista levottomuutta, ettei tunti enää suju ilman jatkuvia huomautuksia "normaalitehtäviä" tehdessä, että voisitteko olla pölisemättä... Toisaalta tunti ei aina rakennu hyvin, jos laittaa paritehtävät vasta tunnin loppuun.

Monesta asiasta oon itsekin selvinnyt huumorilla. Ilman tiettyä asioitten suhteuttamista en enää tekisi opettajan hommia!! Vaan istuisin pöpilässä, todennäköisesti. Ja nimenomaan itseni ja möhläilyjeni kanssa pärjään nykyään huumorilla, elikäs melkein joka tunti kyllä möhlään ja sählään jotain, en vaan osaa olla täydellinen, mutta kun en ota pikkusähläyksiäni ihan kuolemanvakavasti, kai oppilaatkin ymmärtävät, ettei heidänkään tartte täydellisiä olla.

Lue lisää

Itse olen havainnut poitsujen kanssa pärjäämisen loppujen lopuksi helpommaksi, niin kliseistä kuin se onkin, että tyttöjen sanotaan olevan kierompia, ovelampia ja pitkävihaisempia kuin poikien.

Poikien kanssa auttaa monesti, että jos saa heidät tuntemaan, että heitä kohdellaan oman ikänsä mukaan (siis yläasteella jo nuorehkoina miehenalkuina), on helpompi päästä yhteisymmärrykseen asioista. Oireilevien plikkojen kanssa se on vaikeampaa; vaikka tunti sujuisikin näennäisen OK, ollaan pian jo kertoilemassa kuraattorille, terapeutille ja pahimmassa tapauksessa vanhemmille perättömiä kauhujuttuja natsiopettajasta...

Rento huumori sen sijaan uppoaa jätkäpoikiin yleensä selvästi helpommin.

Alkanut syyslukukausi tuntuu suorastaan lomalta sen jälkeen, kun olen saanut sanoa heipat parille prinsessalle ja saanut tilalle eräänkin jatkuvista käytöshäiriöistä kärsivän (mutta tosi fiksun) poitsun, johon kyllä saa tunnilla otteen juuri em. keinoilla. Kertokaa hyvät naiskollegat, mikä puolestaan tehoaisi hankaliin neitokaisiin.

Näin erityisopetuksessa.

... kirjoitti:

Itse olen havainnut poitsujen kanssa pärjäämisen loppujen lopuksi helpommaksi, niin kliseistä kuin se onkin, että tyttöjen sanotaan olevan kierompia, ovelampia ja pitkävihaisempia kuin poikien.

Poikien kanssa auttaa monesti, että jos saa heidät tuntemaan, että heitä kohdellaan oman ikänsä mukaan (siis yläasteella jo nuorehkoina miehenalkuina), on helpompi päästä yhteisymmärrykseen asioista. Oireilevien plikkojen kanssa se on vaikeampaa; vaikka tunti sujuisikin näennäisen OK, ollaan pian jo kertoilemassa kuraattorille, terapeutille ja pahimmassa tapauksessa vanhemmille perättömiä kauhujuttuja natsiopettajasta...

Rento huumori sen sijaan uppoaa jätkäpoikiin yleensä selvästi helpommin.

Alkanut syyslukukausi tuntuu suorastaan lomalta sen jälkeen, kun olen saanut sanoa heipat parille prinsessalle ja saanut tilalle eräänkin jatkuvista käytöshäiriöistä kärsivän (mutta tosi fiksun) poitsun, johon kyllä saa tunnilla otteen juuri em. keinoilla. Kertokaa hyvät naiskollegat, mikä puolestaan tehoaisi hankaliin neitokaisiin.

Näin erityisopetuksessa.

Lue lisää

Noihin pikku mimmeihin ei tunnu tehoavan mikään. En ole kuullut vielä yhdenkään erkkaopen sanovan, että he opettaisi mielummin tyttöjä kuin poikia. Tytöt kieroilevat selän takana ja suoraan, valehtelevat joka käänteessä, käyttäytyvät äärimmäisen hävyttömästi tai ottavat puhumattomuuden valtansa välineeksi. Tiettyyn rajaan jaksan vääntää saadakseni heidät toimimaan rakentavammin, mutta sitten tyydyn vain koulun normaalien sääntöjen vaatimiseen.

Tänä vuonna perustan näiden tyttöjen kanssa tyttöbändin - katsotaan, josko se toisi heille uudenlaista tatsia muuhunkin koulunkäyntiin.

... kirjoitti:

Itse olen havainnut poitsujen kanssa pärjäämisen loppujen lopuksi helpommaksi, niin kliseistä kuin se onkin, että tyttöjen sanotaan olevan kierompia, ovelampia ja pitkävihaisempia kuin poikien.

Poikien kanssa auttaa monesti, että jos saa heidät tuntemaan, että heitä kohdellaan oman ikänsä mukaan (siis yläasteella jo nuorehkoina miehenalkuina), on helpompi päästä yhteisymmärrykseen asioista. Oireilevien plikkojen kanssa se on vaikeampaa; vaikka tunti sujuisikin näennäisen OK, ollaan pian jo kertoilemassa kuraattorille, terapeutille ja pahimmassa tapauksessa vanhemmille perättömiä kauhujuttuja natsiopettajasta...

Rento huumori sen sijaan uppoaa jätkäpoikiin yleensä selvästi helpommin.

Alkanut syyslukukausi tuntuu suorastaan lomalta sen jälkeen, kun olen saanut sanoa heipat parille prinsessalle ja saanut tilalle eräänkin jatkuvista käytöshäiriöistä kärsivän (mutta tosi fiksun) poitsun, johon kyllä saa tunnilla otteen juuri em. keinoilla. Kertokaa hyvät naiskollegat, mikä puolestaan tehoaisi hankaliin neitokaisiin.

Näin erityisopetuksessa.

Lue lisää

Joo, pojat ovat lopulta yleensä simppeleitä tapauksia:) Minäkään en ole keksinyt, mitä tehdä, jos alkaa tytön kanssa mennä sukset ristiin. Tosin tätä on tapahtunut vain sellaisten tyttöjen kanssa, joita en ole opettanut seiskan alusta asti. Silloin on selvästi hyvä sauma luoda hyvät suhteet, jotka sitten säilyvät. Mutta jos tulee uudeksi opettajaksi kasilla tai ysillä, niin johan katsellaan nenänvartta pitkin eikä siihen tunnu auttavan mikään...

Sen olen sentään oppinut, ettei tytön kanssa todellakaan kannata ryhtyä avoimeen konfliktiin ilmaa puhdistaakseen. Poikien kanssa tämä toimii: pikku rähinän jälkeen ollaan entistä parempia kavereita. Mutta jos konfliktiin päätyy tytön kanssa, saa ikuisen vihamiehen. Paras on siis edetä varovaisemmin ja rauhallisemmin kuin pojan kanssa.