Ylijäämäkaura

rehuvehnää, joten sioille sekin joutaa.

Nyt tosin leipomot dumppaavat rehuvehnää RUISLEIPÄÄN - se on halpaa.


Suomalainen syö rehuvehnäruisleipää



"Milloin ruisleipä on ruisleipä ja kauraleipä kauraleipä?

"Ravitsemustutkimuksissa ihmiset ilmoittavat syövänsä paljon ruisleipää. Tosiasiassa ihmiset ovat mieltyneet yhä enemmän pehmeään, vehnäpitoiseen leipään." Ulla Rauramo Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja


Puolenkilon Ruisvehnäleipä -nimestä ostaja voisi päätellä leivän olevan kohtuullisen rukiinen, koska ruis on mainittu nimessä ensimmäisenä. Fazerin leivästä onkin vehnäjauhoja 61 prosenttia ja täysjyväruisjauhoja 5 prosenttia. Osa ihmisistä kuitenkin haluaisi suosia vehnän sijasta esimerkiksi ruis- ja kaurapitoisia leipiä, koska niissä on runsaasti terveydelle edullisia kuituja.

Leivän nimestä ei kuitenkaan aina pääse perille, mitä leipä oikeastaan sisältää.

Elintarvikevirastoon on tullut kuluttajilta kyselyjä leipien nimistä ja koostumuksesta.

– He ihmettelevät, että esimerkiksi jossakin ruisleivässä onkin vain 30 prosenttia ruista. Heidän mielestään tämä on väärin, selvittää ylitarkastaja Tytti Itkonen tuotevalvonnan osastolta.

Miksi monissa leivissä käytetään niin paljon vehnäjauhoja, Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja Ulla Rauramo? – Vehnä kuohkeuttaa ja saa saa taikinan leipoutumaan paremmin. Vehnää käytetään paljon siitäkin syystä, että ihmiset ovat mieltyneet yhä enemmän pehmeään, vehnäpitoiseen leipään, hän perustelee.

Käyttävätkö leipomot paljon vehnää myös takia, että se on halpaa?

– En allekirjoittaisi tuota. Raaka-aineen osuus leivän hinnasta on kuitenkin suhteellisen pieni. Suurin osa leivän hinnasta koostuu yötyöleivonnasta, logistiikasta ja kaupan kuluista, vastaa Rauramo.

Yli puolet voi olla kauraa

Monien grahamleipien painosta grahamjauhoja on alle kymmenen prosenttia. Kauraleivissä on kauraa tavallisesti noin 10–16 prosenttia.

Ulla Rauramo kertoo, että uusien leivontatekniikoiden ansiosta kauraleipään voidaan laittaa kauraa yli puolet jauhojen määrästä, ja silti leivästä tulee kuohkeaa. Grahamia voidaan käyttää leipään noin 20–30 prosenttia, ja silti leipoutuvuus säilyy. Ohrarieskat voidaan tehdä sataprosenttisesti ohrajauhoista, mutta moniin ohrarieskoihinkin on alettu lisätä vehnäjauhoja.

– Syynä on se, että täysin ohrajauhoista leivotut rieskat murtuvat helposti. Vehnää on lisätty, jotta rieskan pystyisi vaikka taivuttamaan rullalle, Rauramo kertoo.


Saksassa tarkat rajat, Suomessa ei

Fazerin Porkkanavartaassa on porkkanaa 3 prosenttia, Linkosuon Perhe porkkanaleipäviipaleissa nelinkertainen määrä, 12 prosenttia. Missä raja menee – mikä riittää; milloin leipää saa kutsua porkkana-, graham, ruistai kauraleiväksi?

– Tällaisia rajoja ei valitettavasti ole Suomessa olemassa.On tapauskohtaisesti harkittava, tuleeko kuluttaja kenties harhaanjohdetuksi vai ei, vastaa Elintarvikeviraston Tytti Itkonen.

Toisin kuin Suomessa, Saksassa on määritelty tarkat rajat, milloin esimerkiksi ohraa sisältävän leivän nimi saa olla ohraleipä. Vaikka tarkat rajat eivät ohjaakaan Suomessa leipien nimiä, nimen pitää lain mukaan kuvata koostumusta.

Jos ruisleipä sisältää runsaasti myös vehnää, nimen pitäisi olla ruis-vehnäleipä. Jos vehnän osuus kauraleivästä on suuri, nimen pitäisi olla kaura–vehnäleipä.

Monet leivännimet ovat niin sanottuja fantasianimiä – esimerkiksi ”talonpojanleipä” ja ”maalaislimppu” – jotka eivät juuri kerro sisällöstä.

– Fantasianimet toki sallitaan, mutta sen lisäksi pitäisi mainita koostumusta kuvaava nimi, esimerkiksi sekaleipä, joka tarkoittaa, että tuotteessa on esimerkiksi kolmea viljaa lähes yhtä paljon, Tytti Itkonen tarkentaa.

Fantasianimi ei riitä

Laki määrää myös, että jos leivän nimessä tai sen yhteydessä mainitaan vaikkapa ”ohra”, ”kaura” tai ”porkkana” ainesosaluettelossa pitää mainita kyseisen aineen prosenttiosuus valmiista tuotteesta.

Ainesosaluettelo onkin asiakkaan paras keino tarkistaa, mikä on vaikkapa eniten ruista sisältävä leipä.

Ellei eri ainesosien prosenttiosuuksia ole mainittu, eli nimessä ei korosteta mitään ainesosaa, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä järjestyksessä valmistusaineet on lueteltu: eniten käytetty aine on mainittu ensimmäisenä, toiseksi eniten käytetty toisena ja niin edelleen.


Tiina Ellilä Aamulehti Sunnuntai 27. helmikuuta 2005"